Published on huhtikuu 14th, 2017 | by Antti Hyppänen

Elokuva-arvostelu: Casino

Elokuva-arvostelu: Casino Antti Hyppänen
Juoni
Näyttelijät
Pituus
Ohjaus
Viihdearvo

Summary: Casino on ajaton klassikko mafiaelokuvien genressä. Yksi Scorsesen mestariteoksista, jota rasittaa aavistuksen elokuvan pitkä kesto.

4.4

Täydellisyyttä hipova


User Rating: 0 (0 votes)

Casino on vuonna 1995 valmistunut rikosdraama, jonka on ohjannut Martin Scorsese. Elokuva kertoo nimensä mukaisesti tarinan Las Vegasin kasinosta 1970-luvulla. Sen juoni perustuu Nicholas Pileggin kirjaan Casino: Love and Honor in Las Vegas. Pileggi ja Scorsese tekivät yhteistyötä myös viisi vuotta aiemmin Mafiaveljet-elokuvassa. Henkilöhahmot ja tapahtumat perustuvat todellisiin henkilöihin.

Casinon pääosassa on Robert De Niro, joka esittää Sam ”Ace” Rothstein -nimistä ammattipeluria. Kyseessä on peräti kahdeksas tuotanto, jossa Hollywood-legendat Scorsese ja De Niro työskentelevät yhdessä. Muissa päärooleissa ovat Joe Pesci sekä Sharon Stone, joista etenkin Stone sai paljon ylistystä roolisuorituksestaan tässä elokuvassa. Alun perin Michelle Pfeiffer oli todella lähellä roolia, mutta hän kieltäytyi, koska se muistutti liikaa Pfeifferin hahmoa Scarface -elokuvassa.

Casino tienasi 116 miljoonan taalan lipputulot noin 50 miljoonan budjetilla, mutta se ei ole mielestäni saanut koskaan aivan arvoistaan ylistystä. Kyseessä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista mafiaan liittyvistä draamaelokuvista.

”Ace” ottaa kasinon hoitoonsa

Robert De Niron esittämä Sam ”Ace” Rothstein on menestyvä ammattipeluri, jonka mafia haluaa Tangiers-nimisen kasinon johtoon. Ace pyörittää kasinoa ammattimaisella otteella, ja pelikoneet alkavat tuottaa valtavasti rahaa. Mafia lähettääkin oman miehensä valvomaan Rothsteinin pyörittämää rahantekokonetta, joten Joe Pescin esittämä Nicky Santoro saapuu Las Vegasiin.

Santoro alkaa pyörittää omaa bisnestään, josta seuraa suoranainen väkivallan aalto Las Vegasiin. Kiristystä, ryöstöjä ja murhia. Tämä alkaa aiheuttaa kitkaa kaksikon välille, sillä Sam haluaisi hoitaa kasinobisnestään rauhassa ilman turhaa hälinää.

Ginger tulee sekoittamaan pakkaa

Rothsteinin elämä muuttuu kuitenkin lopullisesti, kun hän ihastuu kasinolla pyörivään viihdyttäjään. Sharon Stonen esittämä Ginger saa ”Acen” pään sekaisin, ja pariskunta päätyy myös naimisiin. Päihteiden sekakäyttäjä Ginger alkaa tuoda soppaan omat ongelmansa ja Rothsteinin korttitalo alkaa vapista uhkaavasti.

Casino kuvaa lähes kolme tuntia pääosan henkilöiden vaikeaa suhdetta, ja lähes mahdottomalta tuntuvaa yhtälöä. FBI alkaa seurata Nicky Santoron puuhia yhä tarkemmin, ja Rothstein joutuu myös omalla tahollaan hankaluuksiin. Samalla Ginger sekoittaa kaksikon välit yhä vaikeampaan tilanteeseen. Sam on vaikeassa tilanteessa, sillä väkivaltainen Nicky on mafian ”made man”, jolle rikollisperheen ulkopuolinen Rothstein ei voi tehdä yhtään mitään.

Elokuvan loppukiemuroita ei ole tässä kohtaa syytä spoilata.

Casino on improvisointia ja väkivaltaa Scorsesen tyyliin

Monet elokuvan kohtauksista sisältävät paljon improvisointia, mikä on ohjaaja Martin Scorsesen tavaramerkki. Lähes kaikki De Niron ja Pescin väliset vuoropuhelut ovat näyttelijöiden itse kehittämää keskustelua. Scorsese antoi kaksikolle alku- ja päätepisteen, jonka jälkeen sana oli vapaa.

Casino sijoittuu 1970-luvulle, joten elokuva on ajaton kuvaus kasinokaupungin historiasta ja mafiasta. Casino on jo nyt reilut 20 vuotta vanha, mutta sen voi katsoa uudelleen melkeinpä kerran vuodessa. Kyseessä on yksi harvoista kolme tuntia pitkistä elokuvista, jotka naulitsevat kiinni sohvaan sen alusta loppuun saakka.

Loppuun vielä mielenkiintoinen knoppitieto. Elokuvassa esitellään japanilainen ’highroller’ K.K. Ichikawa, joka saapuu pelaamaan Rothsteinin kasinolle. Kyseinen hahmo perustuu myös todelliseen henkilöön nimeltä Akio Kashiwagi. Hänen kohtalonsa ei ollut erityisen loistelias. Kashiwagi hävisi valtavat summat rahaa jääden velkaa miljoonia mm. Donald Trumpille. Lopulta mies sai maksaa velat korkojen kanssa, sillä Yakuza (Japanin mafia) murhasi Kashiwagin vuonna 1992.

Casino sisältää paljon väkivaltaa, mistä elokuva sai aikoinaan myös kritiikkiä. Etenkin monet Joe Pescin hahmon kohtauksista ovat varsin verisiä. Se piti myös hallussaan ennätystä fuck-sanan käytöstä (435 kpl) varsin pitkään, kunnes The Wolf of Wall Street -leffa pisti pari vuotta sitten ennätykset uusiksi kerta heitolla (> 600 kpl).

Suosittelen Casinoa kaikille hyvän draaman ja mafiaelokuvien ystäville. Varaa katseluun hyvin aikaa, sillä elokuva tosiaan kestää lähes kolme tuntia (178 min).

Tags: , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑