Satraapin linjanveto Mohammed bin Salman

Published on heinäkuu 8th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Saudi-Arabia on surkea maa, vaikka saa selfie-diktaattorin

Tällä kertaa Asialinjalla otetaan katse kohti Saudi-Arabiaa ja henkilöön nimeltä Mohammed Bin Salman.

“Nyt on minun leponi aika. Jumala sinua auttakoon”, virkkoi vanhempi mies serkkunsa suudellessa tämän kättä ja vastatessa perinnetapojen mukaan: “Jumala sinua auttakoon”. Uutinen ja video tapahtumasta löytyy esimerkiksi täältä.

Kukaan ei usko virallista selitystä siitä, että vasta 57-vuotias Mohammed bin Nayef luopui Saudi-Arabian tulevasta kuninkuudesta vapaaehtoisesti, koska hänen terveytensä reistailisi. Terveydelle olisi saattanut olla hyvinkin vaarallista olla luopumatta. Mohammed bin Salmanista (kuvassa keskellä) tuli islamilaisen tai ainakin sunnilaisen maailman mahtavimman valtion tuleva ja monella tapaa nykyinenkin johtaja perin kummisetämäisissä tunnelmissa.

Ei sillä, etteikö urallaan neljästä murhayrityksestä selvinneen ja niistä viimeisimmässä lievästi loukkaantuneen bin Nayefin kelpaisi jäädä viettämään eläkepäiviä. Henkilökohtaista omaisuutta hänelle on Al-Saudin suvun valtaistuinpelien kiemuroissa sivussa kertynyt arvioiden mukaan ainakin viisi miljardia dollaria. Raha tuo valtaa ja valta rahaa, mutta toisella vähintään yhtä tärkeällä miehisyyden mittarilla bin Nayefin elämä on epäonnistunut: hän on tiettävästi siittänyt vain tyttäriä. Tämä on heikentänyt hänen asemaansa äärimmäisen patriarkaalisessa yhteiskunnassa.

Mohammed bin Salman – englanninkielisen maailman politiikanharrastajien kielessä MbS – on Saudi-Arabian nykyisen kuninkaan viisikymppisenä siittämä poika. Hän on saanut ja ottanut koko ajan lisää valtaa sen jälkeen, kun nousi kaksi vuotta sitten kuvioihin täydestä tuntemattomuudesta. Isäukko, kypsässä 81 vuoden iässä asemaansa noussut hedelmällinen kuningas Salman, on siirtymäajan hallitsija, jonka kuolema aloittaa MbS:n mahdollisesti puoli vuosisataa kestävän valtakauden.

Saudi-Arabiassa kuningas on Kuningas eikä feodaalivaltiossa tunneta sellaista sairauttakaan kuin demokratia. Persianlahti voi tuntua suomalaisittain kaukaiselta Dubain lomaparatiiseja lukuun ottamatta, mutta kannattaa muistaa, että juuri tänne Yhdysvaltain oranssi presidentti teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa. Puhui isäntien kannalta oikein mukavia, pokkuroi ja osallistui miekanheilutteluperformanssiin.

Vallan- tai teknisesti ottaen siis vallanperimyksenvaihdos tapahtui jo 21. kesäkuuta, joten näyttäisin olevan aiheen kanssa myöhässä liikkeellä. Jokainen maailmanpolitiikkaa vakavissaan seuraava mediataho kertoi jo tuolloin, millainen uros tästä eteenpäin pommittaa Jemeniä kivikaudelle, kantaa sunnien lippua ikuisessa konfliktissa shiioja ja näiden mahtivaltiota Irania vastaan ja yrittää sinä sivussa wahhabiitti-sunnien jäsentenvälisissä valtakiistoissa pimentää maksutelkkuni kanavavalikosta Qatarin Al-Jazeeran. Poimin linkiksi FP:n Elizabeth Dickinsonin jutun, jonka syvällinen ote miellyttää. Suomea suosivien iloksi oli Ylekin hereillä.

Miksi käyttää lauantaiaamu kirjoitukseen miehestä, josta kaikki taitaa juuri tältä erää olla sanottu? Kahdesta syystä.

Time määrittelee tuoreimmassa numerossaan, että MbS:n nousun takana on “sheer force of personality”. Tulevaa kuningasta pidetään miehenä, joka onnistuu säteilemään valtavaa voimaa ja herättämään luottamusta. Samaan aikaan hän on vasta kolmekymppinen nuorehko häiskä, josta laitetaan jakoon kuvia, joissa alamaiset ottavat selfieitä mahtimiehen kanssa. Hymy on lämmin ja onnistuu usein ulottumaan silmiin asti.

Kontrasti edeltäjään on valtava. Mohammed bin Nayef näyttää hymyillessään oudolta perusilmeen ollessa diktatuurille sopiva.

Tällaisista syistä – tässä tulee toinen syy tälle linjanvedolle – pelottaa, että MbS:stä ajan myötä tulee arabimaailman Stalin, jota ensi alkuun lännessä ihannoidaan ja jonka tekemisten kauheudelta ummistetaan silmät.

Tekee mieli laskeutua netti-ilmaisun infantiileimmille tasoille ja HUUTAA: Saudi-Arabia on länsimaisten arvojen mäkökulmasta tarkastellen jokseenkin totaalinen perärööri! Naisten alistaminen, orjuus, homofobia sekä demokratian, sananvapauden ja uskonnonvapauden täydellinen puuttuminen tekevät MbS:n ja hänen isäukkonsa feodaalivaltakunnasta antiteesin jokseenkin kaikelle, mitä meillä pidetään yhteiskunnallisesti arvokkaana. Ulkopoliittisesti saudit kyykyttävät esimerkiksi Qataria, koska voivat tehdä niin.

Saudi-Arabia valtiona ja sen toiminta muita kohtaan perustuu alistamiselle, vahva aina talloo vähemmän vahvaa. Tätä ei hymyilemällä muuteta, eikä edes sillä, että Mohammed bin Salman toteuttaisi julki tuomansa toiveet Saudi-Arabiasta uutena massaturismikohteena.

Oman keskustelunsa paikka olisi, onko meillä moraalista oikeutta tuomita esimerkiksi saudien yhteiskuntamallia omien arvojemme näkökulmasta. Mutta mikäli lähdemme siitä, että esimerkiksi ihmisoikeudet ovat universaaleja, niin Saudi-Arabia on useimmille kansalaisilleen surkea maa.

Meidän on paljon helpompi unohtaa tällainen ikävä tosiasia, kun heillä kohta on niin vekkuli ja nuorekas selfie-kuningas.

Kuva: Saudi-US Trade Group

Tags: , , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑