Sundqvistin Maailma

Published on heinäkuu 20th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Afrikkalainen purtilosiirtolainen on minua parempi ihminen

Näen heitä arjessani joka päivä: mustaihoisia peltorenkejä, mustaihoisia roskakuskien apumiehiä, mustaihoisia rakennustyömaiden apumiehiä, mustaihoisia kadunlakaisijoita. He ovat oman elämänsä voittajia niin konkreettisessa kuin monessa kuvainnollisessa mielessä. Kovempia jätkiä kuin minä tai hyvin luultavasti sinäkään.

Noiden Maltalla raatavien kavereiden elämästä voisi kirjoittaa seikkailukertomuksia: tahto ja voima lähteä kotiolojen kurjuudesta ja näköalattomuudesta tarujen Eurooppaan; tuhansien kilometrien matka esimerkiksi Nigeriasta vaarojen täyttämään Libyaan, jossa elämä viimeistään on oikein pahojen miesten armoilla. Sitä seuraava merimatka jollain ääriään myöten ihmismassalla täytetyllä, subtropiikin kesän auringossa tai talvimyrskyissä puurtavalla purtilolla virtsan ja ulosteen lemussa. Pelastus, kun eurooppalaiset viranomaiset korjaavat kyytiläiset talteen. Voitto, kun vastanottokeskuksen parakista pääsee vapaana miehenä kävelemään piikkilangan paremmalle puolelle.

Nämä ovat miehisiä miehiä, jotka eivät pelänneet ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Suurimman palkinnon eli elämän Schengenin valtakunnassa heille suo enemmän kuin mielellään.

Tai soisi, jos maailma voisi olla reilu eikä ikuisesti perustuisi jaolle riistäjiin ja riistettyihin. Meillä yltäkylläisyydessä elävillä länsimaalaisilla on varaa ja rahkeita ihailla Eurooppaan halajavia afrikkalaisia ainoastaan yksilöinä. Emme voi ajatella heidän saavan ryhmänä (tai marxilaisesti ajatellen luokkana) parempaa elämää muuttamalla Eurooppaan, koska Eurooppa ei voi ottaa vastaan satoja miljoonia afrikkalaisia. Pelkästään yhden yksittäisen valtion eli mainitun Nigerian väkiluvun ennustetaan kasvavan yli 200 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Suurin osa tästä kasvusta tapahtuu kaupunkislummeissa.

Äärimmäisellä valtaosalla Afrikan köyhimpiin oloihinkaan syntyvistä ei ole koskaan asiaa Eurooppaan, sen maanosamme estää vaikka sotatoimin. Silti tuntuu ontolta kerrasta toiseen lukea päättäjiemme sanovan, että “tärkeintä on siirtolaisuuden juurisyihin vaikuttaminen”. Viimeksi näin eilen Ilta-Sanomien mukaan koskien Afrikasta Välimeren yli suuntautuvaa siirtolaisuutta ja mielipiteen esittäjinä sisäministeri Paula Risikko ja ulkoministeri Timo Soini.

Afrikasta suuntautuvan siirtolaisuuden juurisyy on ihmiseen sisäänrakennettu ja omissa kirjoissani jopa pyhä pyrkimys ponnistaa parempaan elämään. Pitäisi siis vaikuttaa Afrikassa niin monin paikoin vallitsevaan surkeuteen ja siihen surkeuteen syntyvien ihmisten valtavaan määrään.

Tuollaisiin juttuihin ei Risikolla, Soinilla tai Suomella ylipäätään ei ole mitään sanansijaa ja sen ministerit tietävät. Puheet onkin tarkoitettu luomaan kansalaisille illuusiota, että asia jotenkin olisi suomalaisten omissa käsissä ja kontrollissa.

Afrikan väestönkasvu lisääntyy kaikkien ennusteiden mukaan rajusti ainakin viisikymmentä vuotta (monien graafien mukaan sata vuotta), joten tällä hetkellä aikuisiässä olevien ihmisten kannalta tuo juurisyy on tavoittamattomissa. Missään tapauksessa siihen ei voi minkään maan tai maanosan politiikassa vaikuttaa niissä ympyröissä käsitettävillä aikajänteillä, joista pisin tuppaa olemaan vaalikausi.

Euroopan Unionilla olisi käsissään tasan yksi konkreettinen tapa auttaa Afrikkaa tavalla, joka parantaisi oloja monessa maassa ainakin hieman vähentäen siirtolaisuuspainetta. EU voisi luopua tullimuuristaan, jolla se omaa maataloustuotantoaan suojaa. Edes tätä se ei tee eikä kukaan vakavasti otettava taho moista edes ehdota, koska EU on suurelta osin maatalousunioni, jonka ytimessä on kyseisen elinkeinon suojeleminen suurissa jäsenmaissa.

Me olemme tuossa ja monessa muussakin mielessä riistäjiä, mutta seikkailijaa ja kirjailijaa Cizia Zykëa lainaten on kuitenkin parempi olla riistäjä kuin riistetty. Tästä syystä on vain ajan kysymys, koska Euroopan linnoitus syntyy Välimerelle tai pikemminkin jo Afrikan pohjoisille rannoille. Suljemme portit, koska muuta emme voi tehdä, jos ja ehdottomasti kun haluamme pitää kiinni rikkauksistamme ja etuoikeuksistamme ja yhteiskuntamallistamme.

Tai kai jatkossakin yli päästetään sen verran väkeä, että valkoisen miehen ei tarvitse vääntää kaikkein ankeimmissa ja raskaimmissa töissä. Isossa kuvassa on kuitenkin selvää, miten Suomessa kaikki epä-älyllisyyden mitat täyttävässä rajat kiinni vai rajat auki -väännössä hyvin pian käy: rajat laitetaan afrikkalaisilta purtilosiirtolaisilta kiinni, siis Euroopan rajat. Samalla kertaa sulkeutuu reitti myös tuota kautta tulevilta sotapakolaisilta.

Nämä Maltan maaseudun arjessa vastaan tulevat Afrikan urhot tosiaan ovat ihan eri luokan tekijöitä kuin vaikkapa Timo Soini. Pöhöttynyttä ja heikkoa länsimaalaista poliittista eliittiä edustava ulkoministerimme ei edes tästä Afrikasta tulevien siirtolaisten asiasta saa sanottua ilmiselvää totuutta siinä kun siirtolaiset ovat elämässään tehneet vaikka mitä rohkeaa.

Silti minunkin pitää hengessä ryhmittyä näiden vellikätisten ja -perseisten poliitikkojemme taakse afrikkalaisten massamuuttoa vastaan. Jos siis haluan säilyttää etuoikeuteni ja minähän haluan.

Itsekunnioitukseni rippeet pelastaa, etten kuvittele tai näyttele olevani hyvä ihminen.

Kuva: Turvapaikanhakijoita Safin vastaanottokeskuksessa vuonna 2013. (Isle Landers -projekti, lehdistökuva)

Tags: , , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑