Sundqvistin Maailma diabetes

Published on heinäkuu 24th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Elintasorutto voi tarkoittaa kipua, kauhua ja yksinäisyyttä

Törmäsin Ylellä erinomaiseen artikkeliin diabeteksen yleistymisestä. Pian joka kymmenennellä planeettamme ihmisasukkaalla on diabetes. Sairaus yleistyy naurettavan tai itkettävän nopeasti: Euroopassa tapausten määrä on sitten vuoden 1980 vain tuplaantunut (koska lähtötaso oli jo korkea), muualla maailmassa kasvua on ollut yli 500 prosenttia.

Jos kyseessä olisi tartuntatauti, niin maailma olisi pysyvässä paniikissa etenkin kun diabetes ei köyhimpiin helposti iske. Sokeritaudista (miksi kansanomainen nimi on jäämässä unohduksiin?) ei kuitenkaan helposti saa revittyä pelottelevia otsikoita. Päätin silti yrittää.

Isälläni oli sokeritauti. Salskea, parissakin lajissa menestynyt urheilijanuorukainen löysähti vähitellen raskaasti keskivartalolihavaksi keski-ikäiseksi, joka alkoi osapuilleen 45-vuotiaana ihmetellä heikkenevää yleiskuntoaan ja kaikenlaista pientä harmia, kuten lisääntynyttä virtsaamistarvetta, särkyjä sekä epämääräisiä ihomuutoksia. Hän pisti oireilun työstressin piikkiin, kunnes joutui sairaalaan äkillisen tajunnanmenetyksen vuoksi.

Diagnoosina oli kakkostyypin diabetes ja seurauksena loppuelämän ajaksi noita otsikossa mainittuja juttuja sekä monia uusia bonusvaivoja sairastelun ostoskanavalta, jolta lähetään tavaraa tilaamatta ja pyytämättä: ”Eikä tässä vielä kaikki, pannaan tällä kertaa bonuksena vaikka krooninen ientulehdus!” Jalkasäryt pahenivat ajan myötä aiheuttaen kroonista unettomuutta ärtymyksineen ja masennuksineen sekä tehden diabeetikolle niin tärkeän liikunnan vaikeaksi. Iho-oireet, huoli heikkenevästä näkökyvystä ja vaihteleva kavalkadi sekalaisia kremppoja hitaasti muuttivat isäni tuskaiseksi, ennen aikojaan vanhentuneeksi mieheksi, jonka oli vaikea nauttia elämästä.

Isäni elämänhallinta oli kunnossa ja hän itsehoiti sairauttaan jos ei mallikelpoisesti niin ainakin kohtuullisen hyvin. Hänellä oli nuoruudestaan pohjilla urheilijan fysiikka eikä hänellä koskaan diagnosoitu muita merkittäviä tauteja kuin diabetes komplikaatioineen sekä muine seurannaisongelmineen. Silti kauhuasteikolla korkealle nousseet, naaman kalpeaksi vetäneet kivut, masentuneisuus, eristäytyminen, 69-vuotiaana kuolema massiiviseen sydänkohtaukseen. Sydän- ja verisuonitaudit ovat diabeetikoiden yleisin kuolinsyy.

Isäni kokemukset ja kuolema, diabetekseen tutustuminen itsensä sivistämisen keinoin sekä keskustelut tuttavapiiriini kuuluvan yleislääkärin kanssa ovat havahduttaneet epäilemään, että vallitsee suuri itsepetos: kuvitellaan että diabetes ei (enää) ole hyvin vakava ja ennemmin tai myöhemmin elämänlaatua merkittävästi laskeva parantumaton sairaus.

Kyllä se lähtökohtaisesti sellainen on, vaikka kaikkien sairastuneiden tie ei olekaan yhtä karu kuin isälläni oli. Mikä oleellisinta ei voi ennalta mitenkään tarkalleen tietää, miten hyvin insuliinitasapaino saadaan pysymään kohdillaan ja tauti kurissa, vaikka potilas kuinka huolehtisi elämäntavoistaan ja päivärytmistään. Ainoa tehokas keino suojautua isäni kohtalolta on tehdä parhaansa, ettei koskaan diabetekseen sairastu.

Vastustan saarnaamista ja olin itse 125-kiloinen alle nelikymppisenä. Alkoholistakin pidin niin paljon, että olin juoda itseni hengiltä. Hedonismissa on puolensa ja jokaisella aikuisella on oikeus tehdä omalla vartalollaan ja vartalolleen mitä lystää. Omassa tapauksessani se nykyään tarkoittaa noin kolmeasataa lenkkikilometriä kuukaudessa ja muutakin liikuntaa yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon. Tämäkin elämäntyyli on vapaan valinnan seurausta, eikä pätevöitä opettamaan muita.

Saarnaamistakin enemmän kavahdan itsepetosta. Jos vapaaehtoisesti syö (tai syö ja juo) itsensä läskipalloksi on erinomaiset mahdollisuudet sairastua sokeritautiin sisältäen kauhuefektit. Ei kannata valehdella itselleen, että vaikka diabetesdiagnoosin saisinkin, niin elämäni jatkuisi melkein kuten ennenkin. Ehkä jonkin aikaa, hyvällä tuurilla. Kakkostyypin diabeteksen diagnoosi kuitenkin tarkoittaa, että olet mitä luultavimmin omalla toiminnallasi myötävaikuttanut siihen, että yksi tärkeimmistä sisäelimistäsi on kärsinyt peruuttamattomia tuhoja.

Muistan hyvin 1980-luvun AIDS-paniikin, joka oli lapselle ja teinille pelottavaa. Tautia nimitettiin suomalaisessa lehdistössä muun muassa homorutoksi. Tämä oli tietysti asiatonta ja homovihamielistä. Poimin tuon muistuman siksi, että nykyään taitaa hiv-diagnoosi länsimaissa tavallaan muistuttaa diabetesdiagnoosia: vakava parantumaton sairaus, joka kuitenkin on usein melko hyvin pidettävissä kurissa lääkityksellä ja elämäntavoilla.

Löysin tilastotiedon, jonka mukaan uusia diabetestapauksia oli vuonna 2013 Suomessa runsaat 26 000, jos mittarina käytetään aloitettavaa Kela-korvattavaa lääkehoitoa. Uusia hiv-tapauksia maassamme on 2000-luvulla todettu vuosittain alle parisataa.

Kakkostyypin diabetes ei tartu seksistä vaan pidemmän päälle sipsipussista, oluttölkistä, Mäkkäriltä tai kuten isäni tapauksessa lähinnä siitä, että syö raskasta ja rasvaista perusruokaa ratkaisevasti enemmän kuin kuluttaa.

Revi sitten tuosta kauhulööppejä, etenkään jos itse kuuluu riskiryhmään eli haluaa mieluummin unohtaa koko asian? Voisi kakkostyypin diabetekselle silti jonkun lehtiä myyvän nimen ideoida.

Elintasorutto?

Sukupuolitautivalistuksessa käytetään pelotevaikutukseltaan tehokkaita kuvia siitä, millaista jälkeä taudit aroilla alueilla saavat aikaan. Silti en ole koskaan törmännyt diabetesvalistukseen, jossa peloteltaisiin yleisöä diabeetikon karmivilla iho-oireilla tai muilla sairauden aiheuttamilla ulkoisilla seurauksilla.

Seksi ei ole yhtään enemmän syntistä, väärin tai epäluonnollista kuin syöminen. Silti varomattoman seksikäyttäytymisen mahdollisilla seurauksilla pelotellaan alaikäisiäkin graafisen kauhukuvaston keinoin, varomattoman syömiskäyttäytymisen seurauksilla taas ei. Näin siitä huolimatta, että kakkostyypin diabetes on Suomessa paljon tuhoisampi vitsaus kuin kaikki sukupuolitaudit yhteensä.

Kuvitukseksi valitsin vapaasti jaettavan yksinkertaisen valistuskuvan siksi, että diabeteksen voi omalta kohdaltaan varmasti pysäyttää vain olemalla sairastumatta siihen. Kakkostyypin – jota tämä kirjoitus käsittelee – diabeteksessa sairastumisen välttäminen useimmiten on yksilön omien ja vapaiden valintojen piirissä. Isäni oli poikkeuksellisen älykäs mies, joten luulen – tiedän – että häntä omat taannoiset valintansa pysyvästi kaduttivat.

Kuva: Medscape.com

Tags: , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑