Sundqvistin Maailma Kristian Sundqvist

Published on elokuu 6th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Rahapelien ja valkokaulusrikollisuuden luvattu maa

Missään ei törmää rahapelaamisen ikonisimpaan ilmenemismuotoon eli kolikkopeliautomaattiin yhtä usein kuin Suomessa. Sellainen on tukittu pikkuisimmankin lähikaupan ja kioskin kassan viereen, tuulikaappien kylkiin, huoltoasemille, pubiin. Prisman käytävällä automaatteja on pienen pelisalin tarpeisiin eikä ostoksille lapsikaan pääse kulkematta niiden ohi. Koneet eivät enää vuosikymmeniin ole olleet mitään pennipajatsoja, vaan laitteita, joihin voi maksimipanoksilla hävitä paljon rahaa nopeasti.

Esimerkiksi täällä osa-aikaisessa asuinmaassani Maltalla moinen ei tule kuuloonkaan. Eikä oikein missään muuallakaan, edes Las Vegasissa en nähnyt pelikoneita kioskeilla tai huoltsikoilla. Maltalla peliautomaatit on suljettu kasinoihin vieläpä niin, ettei niistä saa näkyä vilaustakaan ulkopuolelle. Muutenkin kansaa suojellaan tarkasti rahapelaamisen viattomimmaltakin muodolta: valtion lottoa saa pelata vain erillisillä lottokioskeilla. Täällä ei voi kuluttaa euroakaan peleihin hetken mielijohteesta.

Niinpä huvitti sunnuntaiaamun ratoksi lukea Ylen STT-lähtöisestä uutisesta, että “Malta on ainoa Euroopan unionin maa, jossa rahapelejä ei säädellä lailla”. Ei takerruta tuohon sinänsä järjettömään virkkeeseen, vaan alkuperäiseen uutiseen: Rahapelejä mainostetaan somessa – Poliisihallitus selvittänyt kolmenkymmenen julkkiksen toimia.

Poliisihallituksen arpajaishallinnon ylitarkastajan Sari Laitakarin mukaan kolmisenkymmentä julkisuuden henkilöä on toiminut “rahapeliyritysten mannekiineina”. Uutisointi kertoo, että “esimerkiksi fitnessmallit ovat mainostaneet somekanavissaan matkoja Maltalle ja mahdollisuutta voittaa rahaa”.

Okei. Kyse on toiminnasta, jossa julkkis tai kuka hyvänsä yrittää houkutella rahapeliyhtiöille uusia asiakkaita kannustamalla näitä osallistumaan yhtiön arpajaisiin sun muihin kilpailuihin. Osallistuja ei sitoudu mihinkään sentilläkään omaa rahaansa. Touhu lienee “julkkisten” (lainausmerkit, koska en ainakaan itse tiedä nimeltä yhtään fitnessmallia) osalta yleensä mittakaavaltaan pikkuruista vertautuen esimerkiksi työn ohessa harjoitettavaan verkostomarkkinointiharrastukseen.

Tuo affiliate-tyyppinen toiminta lienee Suomesta harjoitettuna ehkä periaatteessa laitonta oli kuinka mitätöntä hyvänsä, kuten teoriassa on verkostomarkkinointikin, ellei jokaisesta esimerkiksi saippua- tai korvakynttiläkaupassa viivan alle jäävästä eurosta maksa veroa.

Suomen valtion pelibisneksessä, siis siinä joka on kylvänyt Suomen täyteen kolikkoautomaatteja, on hieman toiset mittakaavat. Viime vuonna suomalaisia houkuteltiin pelisalien ja Casino Helsingin ulkopuolella 18 407:lla automaatilla. Siis liki 20 000 automaattia. Anteeksi alatyyli, mutta ihan f-u-c-k-i-n-g uskomatonta kuuden miljoonan asukkaan maassa! Noissa koneissa piilee valtaosa ongelmista, joita rahapelaaminen Suomessa tuottaa ja jokaisen koneen on paikalleen hyväksynyt Suomen valtion monopoli.

Esimerkiksi vuonna 2010 Raha-automaattiyhdistys teki 712 miljoonan euron liikevaihdolla uskomattomat 423 miljoonaa liikevoittoa. Tiedot automaattien määrästä ja tilinpäätöstiedot löytyvät täältä.

Suurin osa tuosta voitosta menee jakoon ja suurin osa tästä hyvään tarkoitukseen, mikä pyhittääkin kansalaisten kasvattamisen kolikkopelikoukkuun? Ehkä, olkoonkin, että pyhittyminen on mielipide- ja arvokysymys, josta peliriippuvaiset läheisineen saattavat olla eri mieltä. Osa rahoista on kuitenkin päätynyt vähemmän yleishyviin kohteisiin kuin sotiemme veteraaneille, Invalidiliitolle tai Punaiselle ristille.

Esimerkiksi Eläkeliiton, tyylipuhtaan etujärjestön, viime vuonna saamat 2,5 miljoonan avustukset tai terveydenhoitobisneksellä muun muassa Diacorin kautta mahtavaa bisnestä tekevän, Terveystalon kanssa fuusioituneen Diakonissalaitoksen tuotakin suuremmat tuet herättävät kysymyksiä. Eikö moisilla tahoilla olisi kaikki mahdollisuudet tehdä hyvää omilla rahoillaan? Tukikohteita voi halutessaan selvitellä täältä.

Oma lukunsa ovat poliittisia puolueita lähellä olevat yhdistykset ja säätiöt, joiden RAY-rahoitus on aika-ajoin noussut julkisuuteen etenkin keskustajohtoiseen Nuorisosäätiöön liittyneiden skandaalien myötä. Juuri Nuorisosäätiö näyttääkin kärsineen julkisuuden valokeilasta; parhaimmillaan tai pahimmillaan kuudessa miljoonassa pyörinyt uhkapelituottorahoitus romahti nollaan. Avustuksia kuitenkin yhä saa koko joukko puoluepoliittisesti kytkeytyneitä tahoja.

Suomen väitetään olevan maailman vähiten korruptoitunut maa. Mahdollisesti, jos korruptio ymmärretään laittomaksi toiminnaksi. Meillä voi täysin laillisesti tuutata maan täyteen uhkapeliautomaatteja ja tehdä jokaisen Prisman sekä Citymarketin käytävästä pienen kasinon. Hyväntekeväisyyden nimissä voi ohjata tuottoja myös suuryrityksille, etujärjestöille ja poliittisten puolueiden filiaaleille.

Tällaisesta säkenöivän tekopyhästä järjestelystä oltaisiin Sisilian mafiapiireissäkin kateellisia. Edes lakien väärälle puolelle astuminen ei korruptoitumattomassa Suomessamme haittaa, kun näistä asioista on kyse. Keskustan eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen tuomittiin vuonna 2013 ehdolliseen vankeusrangaistukseen Nuorisosäätiössä tekemistään laittomuuksista. Ei tuollainen tuomio mitään merkitse, kun se tulee toiminnasta organisaatiossa, jonka kaikki asiaa ymmärtävät tiedostavat olevan olemassa siksi, että puolueet pääsevät kontrolloimaan esimerkiksi kolikkoautomaattituottoja.

Sen sijaan luupin alla tällä kertaa ovat hömppäjulkkikset, jotka ovat mahdollisesti jakaneet vääriä linkkejä somessa saaden ehkä jotain mittakaavaltaan mitätöntä sivutuloa.

Ei siinä mitään, rahapelit ovat meillä valtion bisnes ja esimerkiksi poliisihallituksen arpajaishallinnon ylitarkastajan virkatehtävänä on suojella tämän bisneksen etuja. Mutta ei kannata kuvitella että valtio olisi tässäkään yhteydessä sama asia kuin me suomalaiset. Moinen on arvoluterilaista kuvitelmaa – tosiasiassa valtion ja kansan edut ovat välillä jopa vastakkaiset.

“Kansan etu” on ylevä yleistys sekin, myönnetään. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että yksilö tosiasiallisesti saisi omassa somessaan jakaa vaikka joitain mainoslinkkejä (joissa ei mainosteta esimerkiksi huumeita tai aseita, vaan aivan samaa toimintaa jota Suomessa harjoittaa Veikkaus) saamatta tittelin puolesta Kummeli-hahmolta kuulostavaa valtion viskaalia niskaansa.

Ja ei, en ole omasta koskaan mainostanut somessa tai missään muuallakaan mitään hassuja kilpailuja, joissa kuka tahansa tai ainakin joku voisi voittaa matkan tänne riemukkaalle Maltalle. Enkä aiokaan. Jonkin verran kuitenkin pännii, että Suomessa tuntuu menevän läpi millainen kaksinaismoralismi hyvänsä, kun kyse on valtion monopoleista.

Joku Antti Kaikkonen on oikea vankeusrangaistuksen saanut rikollinen, jonka modus operandi on yhteisten rahojen imeminen. Silti hän kelpaa salonkikelpoiseksi poliittiseksi johtajaksi. Nuorisosäätiö tosin kärähti kiitos tutkivan journalismin ja poliisin, mutta siinä toimineet miehet jatkavat kuten ennenkin.

Vedonlyöntifirman linkkiä Facebookissa jakanutta fitnessmallia taas kelpaa jahdata, kun uutista lainaten “poliisihallituksen arpajaishallinto sai keväällä lisää resursseja laittoman rahapelitoiminnan kitkemiseen”. Miksei olisi saanut, kun sisäministeri Paula Risikko (kok) eli hallitus (laajassa kuvassa mukaan lukien esimerkiksi pääministeripuolueen eduskuntaryhmän pj. Kaikkonen) näitä resursseja jakaa.

Kyllä, sisilialaisilla valkokaulusrikollisilla maltalaisista kollegoistaan puhumattakaan olisi suomalaisilta paljon opittavaa. Fitnessmallin someilun, vaikka sanaa affiliate hienosti käyttäisimmekin, kyttääminen kaikessa naurettavuudessaan kun on pikkuruinen osa suurta savuverhoa. Sen taakse supisuomalaisen rahapelibisneksen pimeät puolet kätevästi piilotetaan. Poliisihallituksella ja poliisilla olisi työsarkaa oikeankin rikollisuuden torjunnassa, mutta sitä tehdään, mitä määrärahat tekemään ohjaavat.

Kuten näitä asioita seuraavat ovat panneet merkille on kolikkoautomaattiasia erityisen ajankohtainen, koska Suomen valtion monopolien alla olevien rahapelien rahanjako uudistui tämän vuoden alusta lähtien. Uusi viranomainen nimeltä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) vastaa hakemusten käsittelystä sekä valvoo, seuraa ja maksaa avustuksia. RAY liittyi samalla Veikkauksen ja Finntoton kanssa osaksi yhtä suurta rahapeliyhtiötä.

Mitä veikkaatte, heikkenikö vai voimistuiko rahapelituottojen loppusijoituspaikkojen puoluepoliittinen ohjaus tämän muutoksen myötä? Muuttuiko toiminta läpinäkyvämmäksi?

Kuva: Oma kaulukseni on harmaa, ei valkoinen.

Tags: , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑