Satraapin linjanveto Merja Kyllösen Venäjä-kommentit

Published on elokuu 8th, 2017 | by Kristian Sundqvist

2

Merja Kyllösen Venäjä-kommentit ovat vaarallisia

Kun perussuomalaiset viime perjantaina nimesi presidenttiehdokkaansa (kuten Asialinjallakin huomattiin) lähti vaaleja koskeva kuhina käyntiin kokonaan hiljenemättä, ennen kuin Sauli Väinämö I on kruunattu toiselle kaudelle. Lopputuloksen osalta selvältä näyttävästä kisasta on paradoksaalista kyllä tulossa poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja viihdyttävä.

Kantaako Pekka Haaviston ilmiö vielä toisen yrityksen ja tuuttaavatko jotkut hänen kannattajansa ehdokastaan yhtä repivillä kulttuurisotien työkalupakeista poimituilla välineillä kuin viime kerralla? Onko kaiken mahdollisen osaamisensa vielä ovelasti piilossa pitäneestä Laura Huhtasaaresta ratsastamaan hänestä jo nostettujen mediakohujen harjalla? Jos ja kun Paavo Väyrynen saa kannattajakortit kokoon on luvassa tuttu, mutta samalla aina jotenkin uusiutunut egotrippi sisältäen musertavan määrän tietoa ja kokemusta. Päivi Räsänen ilmoitti eilen olevansa käytössä kristillisdemokraattien ehdokkaaksi, eli siitä suunnasta olisi luvassa monenlaista otsasuonia pullistuttavaa puhetta ja kirkko saa sulatella uutta eroaaltoa.

Statisteja, siis tylsimyksiä jotka eivät kiinnosta ketään vaan äänet tulevat puolueen uskollisimmilta sydänverikannattajilta, ei ole kuin keskustan Matti Vanhanen ja SDP:n ehdokas riippumatta siitä kuka kolmikosta Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero ehdokkaksi päätyy.

RKP:llä on ehdokkaana persoonallinen ex-stalinisti Nils Torvalds, joka saattaa jopa kaapata ääniä kielirajan ugrilaisemmalta puolelta. Aikalainen muistelee Torvaldsia: ”Mies oli niin sanottujen taistolaisten ytimessä ja kävi terästämässä aatettaan muun muassa Neuvostoliiton kommunistipuolueen kursseilla Moskovassa. Siihen aikaan leikki oli kaukana vasemmistopolitiikassa.”

Poliittisen viihteen näkökulmasta luvassa on kaikkien aikojen show. Popkornivarastoa syksyä ja alkutalvea varten täytellessä voi unohtua, että on presidentin mielipiteillä ja jopa presidentiksi pyrkivien mielipiteillä todellistakin merkitystä. Kyseinen show kun on äänestysprosenteissa mitaten tasavaltamme merkittävin demokraattinen tapahtuma. Parhaimmillaan tai pahimmillaan ehdokkaat kykenevät jossain määrin vaikuttamaan siihen, millainen ilmapiiri ja asenneilmasto Suomessa vallitsee.

Presidentin valtaoikeuksien ytimessä on ulkopuolitiikka ja Suomen geopoliittisen todellisuuden ikuisessa keskiössä Venäjä. Tästä on presidentivaaleissa perinteisesti seurannut, että tärkeimmästä asiasta puhutaan mahdollisimman vähän ja silloinkin liturgioiden mukaan. Asiantilan totesi viimeksi Alpo Rusi Iltalehden kolumnissaan lauantaina. Kyse on lopulta hyvin yksinkertaisesta jutusta: Venäjälle ei voi varsinaisesti kumartaa pyllistämättä EU-liittolaisillemme eikä toisaalta parane peesailla liian (ulko- ja turvallisuuspolitiikan kieltä käyttääksemme) transatlanttisiakaan kantoja. Niinpä on parempi olla olematta Venäjästä mitään mieltä niin usein kuin mahdollista.

Kun Venäjä vuonna 2013 valtasi Krimin ja on sen jälkeen käynyt epäsymmetristä sotaa Itä-Ukrainassa muuttui suomalaisten poliitikkojen todellinen tai itselleen kuvittelema liikkumatila entistä kapeammaksi. Vladimir Putinin valloituspolitiikan kannattajaksi avoimesti leimatuminen olisi poliittinen itsemurha, mikä on ymmärrettävää maassa, jolla rajaa Venäjän kanssa piisaa ja talvisota ei ihan heti kollektiivisesta kansallisesta muistista unohdu. Miten viedä suomalaisten mielipiteitä Venäjän laajentumispolitiikan kannalta suotuisaan suuntaan leimautumatta jopa Putin-trolliksi?

Embed from Getty Images

“EU:ssa pitäisi olla uskallusta viedä eteenpäin keskustelua siitä, että vaikkei nyt heti, niin minkälainen aikataulu ja valmius meillä on lähteä diplomaattista tietä purkamaan [EU:n Venäjän-vastaisia] pakotteita.” Kommentti on vasemmistoliiton presidenttiehdokkaalta Merja Kyllöseltä maaliskuulta. Hän antoi tulenaran kommentin heti ehdokkuusvalintansa jälkeen, joten europarlamentaarikko Kyllönen oli luultavasti sen ennalta miettinyt.

Olen tällä palstalla pohtinut, että on älyllisesti epärehellistä hyökätä poliitikon (edes Jussi Halla-ahon) kimppuun yksittäisten, ympäristöstään irrotettujen virkkeiden pohjalta. Tutkitaan siis, miten Kyllönen kommenttinsa aiheuttamaan palautteeseen – jossa ihmeteltiin, miksi EU:ssa pitäisi alkaa puhua valmiudesta purkaa pakotteita ellei Venäjä vetäydy Ukrainasta – tuolloin kevään korvalla reagoi.

Tutustutaan Kyllösen blogiin ja hänen suurelta osin samansisältöiseen tekstiinsä Kansan Uutisissa. Alkuun on luettavissa vahingon rajaaminen eli pikemminkin tarkennus, ettei sittenkään pyllistetä yhtenäiselle EU-linjalle:

“Kansainvälisen oikeuden rikkomista Ukrainassa ja Krimillä ei voi hyväksyä. On täysin selvää, ettei pakotteista voida luopua, ennen kuin Minskin sopimus on pantu täytäntöön. Tätä linjaa olen edustanut Euroopan parlamentissa, ja tätä linjaa haluan myös Suomen presidentin edustavan.”

Mitä keskustelemista mistään aikatauluista sitten tarvitaan ainakaan ennen kuin sopimus on pantu täytäntöön? EU-linjan takana seisominen mitätöi ylempänä siteeratun kohukommentin. Mutta:

“Ukrainassa — osapuolet perustelevat tekojaan jonkun toisen väärillä teoilla. Suomen ei pidä esittää tuomaria tai valita puolia suurvaltakonflikteissa, vaan vaatia jokaiselta valtiota johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden kunnioittamista.”

Tämä ajattelu, josta linkkien takaa löytyy muitakin esimerkkejä, on suomalaisen poliitikon Ukraina-yhteydessä esittämänä Suomen kannalta hyvin vaarallista. Se kun on omiaan muokkaamaan mielipiteitä Vladimir Putinin valloituspolitiikan pussiin.

Kuvitellaan, että Suomi joskus joutuu Venäjän sotilaallisen aggression kohteeksi. Tämä pelko oli ymmärtääkseni syynä siihen, että esimerkiksi Kristian Sundqvist 18-19 -vuotiaana vietti yksitoista kuukautta Suomen valtion bulkkisotilastehtaalla, joten varaan oikeuden spekuloida.

Palvelisiko Suomen etua sellainen kansainvälinen ilmapiiri, jossa esimerkiksi Ahvenanmaan miehittänyt Venäjä katsottaisiin Suomen kanssa tasaveroiseksi kiistakumppaniksi ja sekä Suomea että Venäjää muistutettaisiin kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta? Maailma, jossa ei ole oikeaa eikä väärää pelaa vahvojen ja pelottavien pussiin. Ukrainassa nimenomaan, vain ja ainoastaan Venäjä rikkoi kansainvälisiä sopimuksia, lakeja ja oikeutta valloittamalla osan suvereenista valtiosta ja aikaansaamalla sisällissodan puhkeamisen tai ainakin jatkumisen muualla Ukrainassa.

Kyllösen puheet ja kirjoitukset pyrkivät hämärtämään tätä tosiasiaa ja mitä hämärämmäksi kuva muuttuu, sitä heikompi Suomenkin turva.

Yksi Merja Kyllönen ei tietenkään kansainväliseen mielipiteeseen vaikuta mihinkään suuntaan, mutta Suomessa vallitsevan mielipideilmaston osalta on syytä ymmärtää, että Venäjä-pakotteet suojelevat myös Suomea. Niillä viestitään, että ainakaan eurooppalaisten naapureiden kimppuun ei voi käydä ilman seurauksia ja seuraukset eivät poistu odottamalla. Lainataan vielä Kyllöstä:

“Vievätkö ne [pakotteet] tosiasiallisesti lähemmäksi ratkaisua vai asetettiinko ne voimaan siksi, että haluttiin osoittaa nopeasti vahva mielipide? Lopulta oltiin kuitenkin yllättyneitä, kun Putin ei reagoinut siten, kuten EU olisi halunnut.”

Onko Kyllösen mielestä väärin, että haluttiin osoittaa vahva mielipide siitä, että aluevalloitukset Euroopassa eivät ole OK? Ja kuka muka yllättyi siitä, että Vladimir Putin ei ragoinutkaan vetäytymällä Krimiltä häntä koipien välissä?

Ei takuulla kukaan, mutta esimerkiksi tuo Kyllösen perustelematon ja nähdäkseni yksiselitteisen väärä väite on omiaan sotkemaan lukijan käsityksiä ja antamaan kuvaa vahvasta Venäjästä ja heikosta EU:sta.

Juuri tuollaista Venäjä haluaisikin kuulla suomalaisilta presidenttiehdokkailta. On kiinnostavaa vaalien lähestyessä seurata, onko ainakin yksi ehdokkaista jatkossakin kommenttiensa valossa Putinin taskussa.

Kuva: Merja Kyllösen vaalikampanjasivusto

Tags: , , , , , , , , , , , , , , , ,


About the Author



2 Responses to Merja Kyllösen Venäjä-kommentit ovat vaarallisia

  1. Pingback: Poroshenko - suklaakeisarin ja sotapäällikön suuri tarina - Asialinja.com

  2. Pingback: Onko naisilla älyllistä elämää internetissä? - Asialinja.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑