Sundqvistin Maailma Petro Poroshenko

Published on elokuu 9th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Poroshenko – suklaakeisarin ja sotapäällikön suuri tarina

Presidentti, sotapäällikkö, suklaamiljardööri, pankkiiri, yksi Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen ratkaisevina päivinä tarkka-ampujatulessa pelänneistä sankareista. Oligarkki, rikollinen, poliittinen opportunisti, natsien mielistelijä ja megalomaanikko, joka rakennutti itselleen Washingtonin Valkoista taloa jäljittelevän palatsin. Ukrainan hymyherkkä presidentti Petro Poroshenko, 51, on monta ihmistä samassa nahassa, mutta sekä kannattajat että vastustajat lienevät samaa mieltä yhdestä asiasta: Poroshenko on nopealiikkeinen selviytymisen mestari.

“Hän oli vierelläni, kun minua ammuttiin reiteen. Ei hänen selässään lukenut, että olen miljardööri, älkää ampuko minua. Tiedän, että tuolla hetkellä jokin hänen mielessään muuttui.”

Näin kertoi vallankumouksen ratkaisuhetkillä tulituksessa haavoittunut parlamentaarikko Juri Stets Politicolle saman vuoden keväällä. Sitä, oliko Poroshenko todella noinkin lähellä kuolemaa Maidanilla on mahdoton varmistaa ja Stets – joka kiistatta haavoittui ja yli sata vallankumouksellista ammuttiin kuoliaaksi – oli lausunnon antaessaan Poroshenkolla töissä. Yhtä kaikki Petro Poroshenko kirjoitti katuvallankumoukselliseksi ryhtyessään nimensä Ukrainan ja Euroopan historiaan siinä kuin hän ennen oli ukrainalaisten silmissä ollut vain yksi roisto kaikkein sikarikkaimpien sutkien joukossa.

Tuollainen johtopäätös on helppo vetää jälkeenpäin. Poroshenkon alku Maidanilla ei ollut hohdokas: jäi noloa videomateriaaliakin siitä, miten hän yrittää puhua joukoille traktorin päältä, mutta tulee mölytyksi hiljaiseksi. Eikä ihme. Suklaabisneksellä miljardiomaisuuden tehnyt, neuvostojärjestelmässä kultalusikka suussa syntynyt Poroshenko edusti kaikkea sitä, minkä satojentuhansien mielenosoittajien massat halusivat kammeta sivuun.

Poroshenko ei karannut Valkoiseen taloonsa – jonka rakennutti hyvissä ajoin ennen kuin päätyi Ukrainan presidentiksi – turvaan, vaan jäi Maidanille. Mikä kumouksellisten kannalta parasta ja ehkä ratkaisevaa Poroshenko valjasti omistamansa kaupallisen televisiokanavan maidanilaisten käyttöön. Vallankumoushenkeä oli tarjolla joka kotiin. Poroshenkon kilpi kiillottui kumoushenkisten silmissä päivä päivältä, kun mahdottomasta näytti tulevan mahdollinen: oligarkki, joka pisti itsensä peliin kansan puolesta.

Kun presidentti Viktor Janukovitsh ja hänen lähimmät tukijansa pakenivat Vladimir Putinin suojiin Venäjälle harva muisti tai ainakaan kovaan ääneen muisteli sitä, että Poroshenko oli yksi Janukovitshin Alueiden puolueen perustajajäsenistä. Tai sitä, että Poroshenko oli toiminut Janukovitshin luottamuksella ministerinä vielä 2012. Ylipäätään sitä, että Poroshenkon selvitymystaitoihin oli aina kuulunut ilmiömäinen kyky olla kuhunkin aikaan oikealla puolella. Se ei aina ennenkään ollut tarkoittanut kulloisiakin valtaapitäviä, vaan niitä, jotka seuraavaksi valtaan nousisivat. Poroshenkolla on ollut hyvin herkkä nenä muutoksen tuulelle.

Silti Maidanilla panokset olivat kovemmat kuin koskaan. Kuolema olisi voinut tulla Janukovitshin Berkut-joukkojen luodista, huonosti olisi voinut aluksi käydä myös vihaisten vallankumouksellisten massojen käsissä ja yksittäinen mies olisi kaikessa kaaoksessa ollut helppo kohde salamurhalle. Poroshenko joko kyynisesti laskelmoiden tai jostain ylevämmästä syystä pesi itseään puhtaaksi laittamalla henkensä alttiiksi.

Myöhemmin vuoden 2014 lopputalvesta alkoi uutisvirtaan tulla tietoja siitä, miten Poroshenkoa kuljettanutta autoa olisi tulitettu Itä-Ukrainassa tai miten tämä olisi joutunut juoksemaan pakoon asemiehiä Krimillä juuri ennen venäläismiehitystä. Näidenkään uutisten todenperäisyyttä on mahdoton varmistaa, mutta 15. toukokuuta 2014 ylivoimaisella ääniosuudella presidentiksi valitusta Poroshenkosta maalautui julkinen kuva, jota sotilaspuvussa tai sotilaiden edessä mielellään poseeraava johtaja ylläpitää: monesta selvinnyt sota-ajan johtaja, johon ukrainalaiset voivat luottaa.

Embed from Getty Images

Presidentti Petro Poroshenko tutustuu Ukrainan armeijan kalustoon. Kuva: Getty Images

Luottavatko? Eivät, gallupien mukaan Poroshenkon kannatus on surkealla tasolla. Vallankumous ei tuonutkaan parempia eläkkeitä tai muuten helpompaa elämää yhteen Euroopan köyhimmistä maista. Kaikkea on tarjolla, mutta valuutan eli hryvnian romahdus on tehnyt tuontituotteista tolkuttoman kalliita valtaosalle kansaa.

Silti Poroshenkon asema presidenttinä vaikuttaa vakaalta. “Jos presidenttinä pitää olla oligarkki, niin Poroshenko on niistä vähiten paha. Poroshenko on sentään rakennuttanut palatsinsa rahoilla jotka on tehnyt bisneksellä, Janukovitsh taas varasti suoraan kansalta.” Tällaisia näkemyksiä kuulin Kiovassa, kun siellä vajaa vuosi vallankumouksen jälkeen kävin ja samanlaisia kommentteja löytyy verkosta. Ukrainan musertavan julma historia on muokannut ihmisistä realisteja, jotka eivät sen paremmin kannata kuin aktiivisesti vastustakaan Poroshenkoa.

Mitä presidentti jatkossa aikoo? Ja mikä Petro Poroshenko oikein on miehiään, kun pintaa raaputetaan ja nuoruusvuosiin saakka katsotaan?

Käytössä olevat lähteet (en käytännössä osaa venäjää saati ukrainaa aakkosia ja kohteliaisuuksia pitemmälle, joten joudun nojautumaan englanninkieliseen aineistoon) vihjaavat nuoren Petron hankkiutuneen herkästi ongelmiin, mikä piirre usein löytyy oligarkkien taustalta. Armeijassa häntä rangaistiin tappelemisesta peräti komennuksella ohjustukikohtaan silloiseen Kazakhstanin neuvostotasavaltaan. Tämä ei estänyt opiskelupaikan saantia Kiovan kansainvälisten suhteiden instituutista, jossa koulutettiin tulevia komentotalouden napamiehiä kautta Neuvostoliiton ja sen satelliittivaltioiden.

Instituutissa Poroshenko loi laajan kontaktiverkoston ja tutustui muun muassa Mihail Shaakasviliin, joka olisi aikanaan Georgian presidenttinä käyvä Venäjän kanssa lyhyen, tappiollisen sodan. Poroshenko valmistui instituutista useimpien lähteiden mukaan seitsemän vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisten opintojen jälkeen vuonna 1989. Hänellä oli suhteita ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen mittapuulla jollain tapaa etuoikeutettu perhetausta, mutta ei vielä rahaa tai valtaa. Mitä tehdä?

Suklaata tietysti!

Aito, kaakaopavuista valmistettu suklaa oli Neuvostoliitossa ylellinen tuontituote. Kaikkien mahdollisten muurien nopeasti romahtaessa Poroshenko onnistui saamaan jostain käsiinsä valuuttaa (lainaksi vähintään) ja tilasi papuja Ukrainaan. Tavalla tai toisella tuotanto ja bisnes lähtivät käyntiin. Loppu on Roshen-tuotemerkillä varustettua historiaa. Roshen loi perustan bisnesimperiumille, joka nykyään käsittää vaikka mitä telakka- ja autoteollisuudesta lähtien.

Tuolla tavalla kuvattuna ei Poroshenko vaikuta oligarkilta ollenkaan. Monet kuitenkin katsovat, että nousu rahavaltaan ei noihin aikoihin ja silloisessa toimintaympäristössä olisi ollut mahdollinen ilman rikollisia keinoja. Ja Poroshenkon nimi nousee säännöllisesti esiin ikävissä yhteyksissä Panama-papereista lähtien. Presidentin oligarkkihistoriaa ja -nykyisyyttä korostavien laatimat suhdetoimintakaaviot näyttävät bysanttilaisilta, mikä toisaalta lienee laatijoiden tarkoituskin.

Kaikesta huolimatta Poroshenkon taloudellinen mahti linkittyy mielikuvissa ensisijaisesti hyvään suklaaseen. Kuka ei pitäisi hyvästä suklaasta? Petro Poroshenko hymyilee usein ja lämpimästi ja sotilaspuvuistaan huolimatta yrittää parhaansa mukaan olla antamatta itsestään pelottavaa vaikutelmaa. Jopa kiltti mies?

Poroshenkon on näytettävä samaan aikaan kovalta ja pehmeltä. Maidanin vallankumouksessa oli mukana monenlaista motiivia, porukkaa ja historian painolastia. Kansallissosialistististakin symboliikka viljelevä äärinationalistinen suuntaus näyttää olevan hyväksytty osa vallankumouksenjälkeistä Ukrainaa halusi Poroshenko tai ei. Poroshenko ei ainakaan turvallisesti voi tuomita Stepan Banderan perinnön seuraajia, jotka tuhatpäisin joukoin soihtuineen ja lippuineen halutessaan marssivat Kiovan kaduilla, saati sitten johtamansa armeijan omaa erikoisrykmenttiä Azovia. Azov määritellään usein eetokseltaan ultranationalistiseksi, vaikka siihen on hyväksytty myös ulkomaalaisia taistelijoita.

Embed from Getty Images

Azov-taistelija partioi Shirokinen kaupungissa. Kuva: Getty Images

Petro Poroshenko on henkilöhistoriansa ja nykyisyytensä valossa kuin isänmaansa Ukraina: moniselitteinen, dramaattinen, vaikeasti ymmärrettävä, jopa myyttinen.

Ukrainan osalta listaan pitää lisätä sanat traaginen ja järkyttävä. Nekin adjektiivit saattavat Poroshenkon tielle vielä tulla siinä määrin, että omakin elämänlanka katkeaa väkivaltaisesti. Ukraina on sotaa käyvä maa, ratkaisua ei ole näköpiirissä ja panokset ovat valtavat.

Sen, millainen presidentti Ukrainalla pitäisi olla, millainen Ukrainan pitäisi olla ja millaisessa yhteiskunnassa ihmisten olisi ylipäätään hyvä elää tiivisti vallankumouksen aikaan ukrainalainen räppäri Artisto (englanninkielinen käännösteksti löytyy).

Helpommin räpätty kuin tehty, eikä Ukrainassa nyt olla tavoitteita lähempänä kuin vuonna 2014. Joidenkin mielestä näin on Poroshenkon ponnisteluista huolimatta, toiset katsovat hänen olevan ainakin osaksi syypää. Joka tapauksessa tämä kaikki eli paitsi Petro Poroshenkon niin koko Ukrainan suuri tarina, 46 miljoonan asukkaan eurooppalaisen valtion kohtalon muovautuminen, on paraikaa käynnissä silmiemme alla.

Tai olisi, jos katsoisimme. Ukraina on tainnut parin viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessa nousta suuremmin otsikoihin vain, kun Kiovassa pidettiin euroviisut.

Itsekin intoudun kirjoittamaan Ukrainasta eli tässä tapauksessa Poroshenkosta vasta, kun Ukraina palasi mieleen tänne Asialinjalle kirjoittamani kolumnin myötä. Kolumnin aihe oli meidän suomalaisten (minunkin) Ukraina-suhtautumisen kannalta oireellinen: Ukraina tuntuu olevan meille olemassa vain EU:n Venäjä-pakotteiden ja ylipäätään Venäjän kautta. Näin, vaikka kyseessä on suuri eurooppalainen valtio aivan lähellä Suomea.

Eräitä lähteitä: Politico, Telegraph, Oligarkwatch

Pääkuva: Ukrainan presidentinkanslia.

Tags: , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑