Sundqvistin Maailma

Published on August 17th, 2017 | by Kristian Sundqvist

1

Kauniit miehet tuoksuvat jopa HJK:n fanikatsomossa

Suomalainen mies (kuten minä tuossa kuvassa) saa nykyään paitsi panostaa ulkonäköönsä niin olla pukeutumisesta innostunut, puunata itseään ja jopa pistää kuviaan julki. Kuinka tässä näin kävi?

En totta puhuen tiedä, mutta tiedän, että valtava muutos on tapahtunut hyvin vähällä julkisella huomiolla ja keskustelulla.

Yhtenä syynä mitättömään huomioarvoon voi olla, että miespuolisia toimittajia ei ajan henki ehkä joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole koskettanut. Ainakin isojen mediatalojen toimittajat tuppaavat joko tavoittelemaan jonkinlaista geneeristä vihreiden kuntavaaliehdokas -lookia tai luottavan siihen, että jos bändipaita ja lötköfarkut olivat kova sana teininä, niin ne ovat kova sana yhä. Esimiesasemaan noussut miestoimittaja saattaa sonnustautua Gantin tai Tommy Hilfigerin kauluspaitaan (nimenomaan sellaiseen, jossa on logo rinnassa).

Se kollegoille naljailusta, niin metkaa kuin onkin. Mennään esimerkiksi Helsingin Jalkapalloklubin fanipäätyyn: Partoja puunattuina samaan malliin kuin mannereurooppalaisissa kulttuurikaupungeissa, istuvia vaatteita ja jopa hyviä ryhtejä ja ylipäätään, noh, tyyliä. Tietysti missä tahansa sosiaalisessa viiteryhmässä pukeutuminen ja ylipäätään habitus ovat jossain määrin heimolähtöisiä, niinpä HJK:n katsomossa monet pelaavat varman päälle ammentaen casual-koodistosta niitä turvallisimpia valintoja.

Silti nämä jätkät eivät – toisin kuin Gant-miehet, joita Suomi on pullollaan – kuvittele, että yksi vaate tekee miehen. Mikäli lompakko on lyönnissä voi nuorukainen ostaa fanipäätykäyttöön tuhannen euron Stone Island -takin, mutta tiedostaa, että vaatekappale on silti vain vaatekappale siinä kun tyyli on koko mies. [artikkeli jatkuu kuvan jälkeen]

Embed from Getty Images

Okei, esimerkiksi tuossa yllä olevassa kuvassa eivät läheskään kaikki ole lähteneet matsiin mietittyään ensin pari hetkeä vaatekaapilla ja sen jälkeen pari lisää peilin edessä. Kuva on muutaman vuoden vanhakin, parrat ovat sittemmin lisääntyneet. Mutta tyylin tavoittelu ei yhtä kaikki ole enää epäilyttävää (uudempaakin kuvaa Klubi-faneista täällä Asialinjalla), vaan aivan hyväksyttävää jopa futiskatsomossa. Toisin oli omassa näiltä osin synkässä nuoruudessani, jossa olin vielä melkein aikamiehenä saada turpaan, koska herrastelin pitämällä kauluspaitaa.

Nuoruudessa, jossa kainalot pestiin palasaippualla ja tukka Linna-shampoolla. Nykyään:

Ite vedän aika kevyellä linjalla, parran lisäksi mahdollisia karvojen siistimisiä sieltä täältä, mutta kokonaan ajan vain kainalot silloin tällöin, koska se on huikea deodorantti. Suihkussa on pari purkkia ja perinteisellä höylällä (about joka toinen päivä kahteen kertaan) suoritetun parranajon päälle lyödään — akkaosaston rasvaa.Viime kuukausien aikana olen alkanut suosia kotimaista, tällä hetkellä Biozellin sampoo ja hiusvaha (ja Paul Mitchellin “liimaa” apurina) sekä Lumenen deostick käytössä. Partageeliä ei taida edes löytyä suomalaista, käytän Niveaa. Noita rasvojahan löytyy vaikka minkälaisia, mutta Lidlin rasva on niin käsittämättömän hyvää niin laadultaan kuin hinnaltaankin, etten edes viitsi kokeilla muita (ottaen huomioon että tuo purkki kestää about vuoden). Saippuana lutuurisesti Marseille-saippua.

Lainaus on eräältä nimimerkiltä jalkapallofanien FF2:lta. On koittanut aika, jolloin tuollainen itsestään huolehtiminen lähentelee valtavirtaa, eikä sitä tarvitse hävetä. Se on millä tahansa mittapuulla hieno homma. Vaikka Suomi on valtaosin metsää ja meillä kaupunkikulttuuri on nuorta ja usein tekemällä tehtyä, niin ei meidän tarvitse olla metsäläisiä. Omassa romantisoidussa ihanteessani me suomalaiset miehet seisoisimme toinen jalka myyttisessä metsässämme ja toinen luontevasti siinä maailmassa, jossa kommunikoidaan myös sillä, miltä näytetään. Osattaisiin sekä käyttää moottorisahaa että rakentaa bella figuraa. Kuka voisi sellaisia miehiä vastustaa?

Kirjoitan niin sanotusti omassa asiassani, koska minua alkoi kaikkiaan viidenkymmenen kilon painonpudotuksen ja elämäntaparemontin myötä pitkästä aikaa kiinnostaa myös pukeutuminen. Eikä ainoastaan tai edes ensisijaisesti oma pukeutumiseni, vaan ala ja sen megatrendit ylipäätään. Sartorialist-blogin sinne Klubin fanipäädyn tyyliniekkoihin asti resonoinut vaikutus, Italia ja se, miten vaatteet voivat oikeasti istua ihmiselle vain, mikäli hän on niissä kuin kotonaan. Yksittäinen valokuva tai lyhyt videoklippikin voi valehdella, mutta elävässä elämässä ihminen voi olla tyylikäs vain, mikäli viihtyy koko olemuksessaan, jonka ei kuulukaan olla täydellinen. Siihen tilaan on itse kullakin elämänmittainen matka.

Sprezzatura.

Tuossa niin iso, tärkeä ja toisaalta miesten muotijulkaisuissa jopa pinnallistettu sana, että siihen palaamme myöhemmässä kirjoituksessa. Lopetetaan tyylittely tältä erää kahteen havaintoon.

Ensinnäkin Ruotsi. Siinä kun miesten pukeutumisen, erilaisen ulkonäköpuunauksen ja jopa syvällisemmän tyylillisen ymmärryksen arvostus on saavuttanut Suomenkin niin ruotsalaiset tyypillistä kyllä ovat jo hypänneet isosti alan kaupalliselle siivelle. [artikkeli jatkuu kuvan jälkeen]

Embed from Getty Images

Ostin Vallettasta miesten muotilehden nimeltä Plaza Uomo – The Italian Code. Ja kyllä, Patek Philippen ja Hestran mainosten ohi hypättyä selviää, että julkaisu on ruotsalaista tekoa. Kansikuvamiehenä ja pääjutun haastateltavana aikamme keski-ikäisten miesten tyyli-ikoni Alessandro Squarzi (kuvassa oikealla). Meille jopa arkiset skandinaaviset merkit kuten Sand ja Stenströms hyppäävät lehdestä silmille eksklusiivisten high end -valmistajien seasta.

Toisena suoraan Alessandro Squarzin Plaza Uomolle antamista kommenteista lainattava huomio: käytetty on aivan OK ja onnistunut kirpparilöytö voi toimia siinä kuin uusi pois lukien tietysti mittatilaustyöt.

Tämän artikkelin pääkuvassa Sundqvist on sonnustautunut Guccin paitaan, ostettu eläinsuojeluyhdistyksen kirpparilta Maltan Bugibbasta, kaksi euroa. Housut H&M, hinta kolme euroa, SPR:n hyväntekeväisyyskirppari Kokkolassa. TopManin kengät kolme euroa, SPR Kokkola.

Asukokonaisuuden hinta seitsemän euroa ja maksuttomana bonuksena tieto, että eletään kuten suuri Squarzi opettaa!

Tags: , , , , , , ,


About the Author



One Response to Kauniit miehet tuoksuvat jopa HJK:n fanikatsomossa

  1. Pingback: Sprezzatura - pakottamattoman ylivoimaisuuden taito - Asialinja.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to Top ↑