Sundqvistin Maailma

Published on August 21st, 2017 | by Kristian Sundqvist

1

Toivooko HS:n päätoimittaja lisää terrori-iskuja?

Kun Helsingin Sanomien päätoimittaja päättää Suomen historian ensimmäisen terrori-iskuna epäillyn hyökkäyksen jälkeen kirjoittaa lehteensä aiheesta kolumnin hänen täytyy tietää, että sitä luetaan erityisen tarkalla silmällä. Vaikka lehden linja muodollisesti ottaen ilmaistaan pääkirjoituksissa on päätoimittajan oma teksti verraten harvinainen ja siten painokkaampi väline kertoa, mitä HS instituutiona edustaa.

Päätoimittaja Antero Mukka aloittaa takaumalla siitä, miten hänen kaksivuotiaan poikansa lastentarhassa oli tyttö pudonnut telineeltä ja tätä jouduttu hoivaamaan. Tapauksesta rakentuu kerronnallinen silta ja vertaus suomalaisiin Turun terroriteon jälkeen: ”Tuntuu kuin me suomalaiset olisimme kaksivuotiaan lailla menettäneet jotain perusturvallisuuden tunteestamme.”

Kirjoituksen kaari – joka rakenteellisesti toimii oppikirjamaisen hyvin ja jossa toinen yksilötason vertaus haetaan päätoimittajan kolhitusta autosta – päättyy retoriseen, poliitikkojen sloganismia muistuttavaan nousuun: ”Pidetään yhdessä huolta Suomesta. Tämä maa – ja lapsemme – ovat sen arvoisia. Kestämme pikkukolhut ja putoamiset. Kyllä me tämänkin.”

Iskussa hengiltä otettujen omaiset, muut silvotut (käytän tällaista määritelmää muistuttaakseni, mitä tekijä parhaansa mukaan pyrki tekemään) omaisineen tai välttämättä kaikki tekoja omin silmin todistaneetkaan, siis tämän hyökkäyksen suorat ja välilliset uhrit, eivät luullakseni kestämismielessä käyttäisi moisia vertauksia. Päinvastoin, vertaus autonkylkeen tai telineestä tippumiseenkin (pikkukolhuihin) on heitä kohtaan loukkaava.

Eipä sillä, että Mukan kolumnissa virkkeenpuolikkaallakaan viitattaisiin Turun uhreihin omaisineen pois lukien tämä kohta: ”Näimme Turun torilla myös ihmisiä – joukossa maahanmuuttajia – jotka puolustivat puukkomiehen uhreja oman henkensä ja terveytensä vaarantaen.”

Uhreista, muuten kuin ihmisten – joiden joukossa siis oli maahanmuuttajia – puolustamisen kohteina, ei mitään. Eikä sananpuolikastakaan (ääri)islamismista, ei esimerkiksi viittausta muualla Euroopassa säännöllisen epäsäännöllisesti tapahtuneisiin vastaavanlaisiin tekoihin, mahdollisten tulevien iskujen ehkäisyyn tai ylipäätään sellaisiin asioihin, joista lukijoiden voisi konkreettisella tasolla kuvitella olevan huolissaan. Sen sijaan yleisölle tarjoillaan, kuten todettua, retoriikkaa ja sloganismia, kuten ”…meidän on syytä katsoa eteenpäin, miten jatkamme matkaamme. Ehkä taustapeiliämme pitääkin ravistella, jotta katseemme ei olisi liikaa siinä, minkä olemme jo taakse jättäneet.”

Mukka ei sanallakaan määrittele, mitä olemme jo taakse jättäneet ja missä mielessä ei katseemme pitäisi siinä jossain enää liikaa olla. Ellei hän sitten viittaa Suomeen, jonka näkökulmasta terrori-iskut tapahtuivat jossain kaukana, ei meillä? Johtopäätöksestä seuraa kylmäävä ajatelma; jos ja kun iskuja jatkossakin tulee, niin meidän pitää suhtautua niihinkin kuten leikkipihan pikkukolhuihin eikä suotta muistella vanhoja hyviä aikoja?

Tuo on päätelmä, vaan mitäpä muuta Mukan perustelemattomista iskulauseista voi tehdä kuin päätelmiä?

Mutta mitä ihmettä Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka on tässä nimenomaisessa kontekstissa saattanut tarkoittaa päättämällä kirjoittaa, että “ehkä taustapeiliämme pitääkin ravistella”? Toivooko hän lisää terrori-iskuja tai vähintään katsoo, että tämä yksi ”ravistus” oli suomalaisille hyvästä?

Koska elämme väkisin arvattujen taustamotiivien aikaa, niin tulkoon todetuksi, että HS mielestäni yhä on Suomen paras sanomalehti. Siellä tehdään yleensä erinomaista uutistyötä ja joskus sivuilta löytyy maailmanluokan journalismia (kuten Sami Sillanpään raportit kriisialueilta), joka kestää verrannon mihin tahansa. Toivon HS:lle kaikkea mahdollista hyvää jo siksi, että Suomen kokoisessa maassa kuuluu olla ainakin yksi seitsenpäiväinen laatulehti.

Sitä surkeampaa tuota puheena olevaa kirjoitusta on lukea.

[Tämä kolumni pohjaa Antero Mukan kolumnin ensimmäiseen, tänään maanantaina 21. elokuuta 2.00 verkossa julkaistuun versioon. Kolumnia on määrittelemättömällä tavalla päivitetty 6.47, mutta käyttämäni lainaukset ja kolumni oleellisilta osiltaan muutenkin ovat säilyneet ennallaan]

Tags: , , , ,


About the Author



One Response to Toivooko HS:n päätoimittaja lisää terrori-iskuja?

  1. Huutista says:

    Joo, ei. Lääkkeet.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Back to Top ↑