Urheilu Joel Pohjanpalo Huuhkajat

Published on elokuu 24th, 2017 | by Petri Käenmäki

0

Huuhkajat – pikemminkin räpiköivät merilokin poikaset

Markku Kanervan korulauseet uusimman pestinsä alkuun saivat monessa aikaan silmien pyörittelyä. Maineen ja uskottavuuden palautus, kasvojen pesu. Nämä olivat ne teemat, joilla kannattajien, fanien ja jopa median sydämet piti hankkia takaisin. Vaan mikä on todellisuus ollut?

Olkoonkin, että FIFA-ranking ei ole mikään AOM (Ainoa Oikea Mittari), niin Suomen sijoitus tuolla listalla on tehnyt ennätyksiä kuukausi toisen perään – huonoudessaan. Harjoitusmaaotteluun saatiin kylään lilliputti Liechtenstein, jonka kanssa nyhjättiin 1-1 tasapeli surkealla toisen jakson esityksellä.

Kahden kärjen taktiikkaa kehiin

Jos Huuhkajien pelaamista puretaan osiin, niin kenties suurimmat ongelmat ovat boksipelaamisessa, niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Kanerva puhui paljon pestinsä alussa siitä, miten hyökkäykseen on löydettävä tehokkuutta niin viimeistelyn kuin paikkojen luomisen suhteen. Tuskin kukaan on nähnyt tällä saralla käytännössä minkäänlaista kehitystä.

Suomen maajoukkueen kannalta olisi kenties viisaampaa pelata toistuvasti kahdella kärjellä (kuten Liechtensteinia vastaan mentiinkin), sillä yksinäinen piikki jää Suomen ollessa kyseessä todella yksin – eikä Teemu Pukki saati Joel Pohjanpalo ole mitään 1vs1-taikureita. Kaksikko liikkuu hyvin, mutta tarvitsee keskikentältä tukea. Ja jotta paikoille päästäisiin, tarvittaisiin myös huomattavasti laadukkaampaa laitapelaamista ja nimenomaan sitä haastamista.

Edellisissä otteluissa palloa pelattiin laidalle, josta Arkivuo ja kumppanit takoivat palloa joko ensimmäiseen puolustajaan tai jos pallo saatiin eteenpäin, niin sinne, missä ei joukkuekavereita ollut. Pelirohkeudessa useampi kaveri saisi ottaa mallia Jere Urosesta. Laitureiden ja nousevien laitapakkien suhteen tulevaisuus ei järin lupaavalta vaikuta, sillä suurta potentiaalia ei ole lähiaikoina kukkaan puhkeamassa, jos nyt Mikael Soisalo ja Pyry Soiri jätetään laskuista. Tosin tämäkin kaksikko saa tehdä vielä pitkän päivätyön murtautuakseen kansainväliselle tasolle.

Keskitysten puolustamisen sietämätön vaikeus

Niin, entäs se puolustus. Tuntuu jokseenkin hurjalta, jopa käsittämättömältä, että pelistä toiseen erikoistilanteiden sekä keskitysten puolustaminen on niin heikkoa. Meillä on muun muassa Saksan Bundesliigassa TOP-3 torjuja sekä seurajoukkueessaan hyvin esiintyvä toppari, ja lisäksi Kanervan tiimissä ainakin miehen omien puheiden mukaan painotetaan vastustajan videoscouttausta. Silti omiin menee jatkuvasti keskityksistä tai erikoistilanteista jatkettuja palloja. Puolustuslinja tuntuu olevan kuin peura ajovaloissa, ja vaikka aluetta puolustetaan, jokin osa pettää toistuvasti. Ylipäätään on vaikea käsittää, miten huuhkajapaidan päälle pukeminen voi pudottaa niin monen pelimiehen omaa tasoa – olkoonkin, että sarjapelit ovat tempoltaan ja tasoltaan useasti vähemmän vaativia.

Jos Huuhkajien peli perustuu jatkossa siihen, että oma pää pyritään tilkitsemään ja aseena ovat nopeat, usein riistojen jälkeiset, (vasta)hyökkäykset, niin varsinkin hyökkäyssuunnan pelaaminen vaatii todella paljon millintarkkaa työtä, jotta pelaajilla on selvät ja opitut mallit sitä, mihin palloa pelataan sekä miten ja mihin suuntaan liikettä (pallollisena sekä pallottomana) kussakin hyökkäyksen vaiheessa jatketaan.

Kanervan, ja muidenkin, puolustukseksi on toki todettava, että yhteisiä treenejä päästään tekemään vähän ja harvoin. Siksi pelaajille tuotettavan ennakkovideomateriaalin pitää olla priimaa. Ja tällä saralla Kanervalla on käytössään suomalaista huippuosaamista.

Itse olen kuitenkin kuullut huhuja, joiden mukaan osa pelaajistosta ei ole vaivautunut näitä valmistavia klippejä kauhean suurella pieteetillä tutkimaan. Aika ajoin myös pelien jälkeisissä haastatteluissa on ollut havaittavissa ylimieliseltä vaikuttavia piirteitä maajoukkue-edustajiltamme.

Jatkuvaa kritiikkiä pelitavasta

Mutta mistä nämä asiat sitten kertovat? Eikö pelitapa miellytä? Eikö päävalmentajan tai henkilökunnan naamat miellytä? Näistäkö johtuen pelaajat eivät ole valmiita sitoutumaan? Oli syy mikä tahansa, Kanervana huolestuisin kovasti.

Pelitavasta on myös puhuttu paljon turuilla ja toreilla, ihan ammattilaistenkin suulla. Monella on mielipide, jonka mukaan edellinen kunnollinen ja eritoten suunnitelmallinen pelitapa oli Paatelaisen alaisuudessa. Siis että Kanervalla ei ole todellisesti minkäänlaista pelitapajatkumoa. Tämäkin kritiikki on täysin aiheellista ottaen nimenomaan huomioon maajoukkueiden lyhyet valmistautumisjaksot.

Kun pelitapa on selkärangassa, voidaan olettaa, että pelaajisto noudattaa sitä paremmin, jolloin jokainen tietää, mitä kentällä pitäisi tehdä. Pelitavan mukanaan tuoma turva tuo yksittäiselle pelaajalle myös lisää itseluottamusta. 

Seuraavaksi vastassa Islanti ja Kosovo

Nyt Huuhkajilla on edessä kotipeli Islantia sekä vierasmatsi Kosovoa vastaan. Periaatteessa neljä pistettä pitäisi olla otettavissa. Näissä kahdessa ottelussa seuraan ainakin itse juuri pelirohkeutta, laitapelaamista sekä Kanervan formaatiovalintoja. Löytyykö ex-maajoukkuetopparilta jotain selvää pelitapaa, jota pelaajisto myös toteuttaa? Onko Suomen jalkapallomaajoukkueella olemassa minkäänlaista tulevaisuutta tämän päävalmentajan alaisuudessa?

Tähän mennessä nähdyillä otteilla optimismiin ei ole oikeastaan minkäänlaista aihetta. Realismia on, että otteluita lähestytään defensiivisesti, hyökkäämään lähdetään jatkuvasti rajusti alivoimaisena ja alakerta tekee tutut virheensä, jotka maksavat maaleja.

Markku Kanerva, todista näkemykseni vääriksi.

Kuva: Niko Karumaa /  Shutterstock.com

Tags: , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑