Sundqvistin Maailma Hyönteinen

Published on elokuu 30th, 2017 | by Kristian Sundqvist

2

Hyönteiset häviävät, onko se paha?

Sain vuonna 1991 vaariltani 18-vuotislahjaksi auton, vaarin vuonna 1966 uutena ostaman kuplavolkkarin. Auton lisävarusteisiin kuuluivat muun muassa ajohanskat sekä riepu ja vesipullo. Jälkimmäisillä oli määrä pyyhkiä tuulilasi puhtaaksi siihen läsähtäneistä hyönteisistä, ellei tätä tehnyt säännöllisesti huoltoasemalla.

Läsähtelyä piisasi eli rätille oli käyttöä, kun takatuupparilla väännettiin sataa ja ylikin. Itse asiassa lähinnä kärpäset läsähtivät pehmeästi, paarmat ampiaisista puhumattakaan paukahtivat, hyttysistä tai perhosista ei ääntä irronnut ja sudenkorennot muistaakseni rusahtivat. Satunnaisesti lasiin osui jotain vaikeammin määriteltävää ja liiskaantuneenakin (tai etenkin silloin) oudompaa siipielukkaa.

Nykyään? Ei juuri mitään. Voin esimerkiksi ajaa elämässäni sananmukaisesti tuhatkertaisesti kaasuttelemani matkan Pietarsaaresta Evijärvelle puhtaalla tuulilasilla.

Kaikki tämä olisi nostalgisoivaa roskaa ja näennäistieteilyä pahimmasta päästä, ellei ilmiö olisi yleisesti tunnustettu windscreen phenomenon, jonka taustalla on etenkin lentävien hyönteisten väheneminen ainakin kehittyneissä maissa. Poimitaan aasinsilta Englantiin ja Wiltshiren maakuntaan, jossa asuin kahdeksan vuotta ja jossa hyönteisten – rakastettujen mehiläisten ja perhosten etenkin – radikaali väheneminen oli yleinen puheenaihe. Michael Groom -niminen herrasmies Teffont Eviasin sadunomaisesta kylästä kirjoitti aiheesta mielipidekirjoituksen (“Where have all the insects gone? My windscreen remains clear whatever the speed”) Telegraphiin ja laatulehti tarttui aiheeseen.

Telegraph viittaa jutussaan aivan järkyttäviin tutkimustietoihin. Onko hyönteisten määrä (sata eurooppalaista luonnonpuistoa eri maissa käsittävässä, 1980-luvulla käynnistyneessä tutkimuksessa) todella pudonnut 80 prosentilla?

Tuon tutkimuksen takana ovat “vain” luonnonsuojelijat vapaaehtoistoimintoineen, mutta The Royal Society for Protection of Birds eli erittäin vakavasti otettava taho arvioi, että hyönteisten määrä Iso-Britanniassa on pudonnut 59 prosentilla sitten 1970-luvun. Hyönteiselämää suosiva kukkiva niitty- ja nurmimaa on Iso-Britanniasta hävinnyt vajaassa vuosisadassa melkein kokonaan, jäljellä on enää kolme prosenttia. Ei ole syytä epäillä, ettei kehitys Suomessa olisi ollut samansuuntaista. Vielä vähemmän asiaa epäilen, kun Corollan tuulilasi pysyy kantatiellä 68 puhtaana reissun toisensa jälkeen.

Esimerkiksi mehiläisten ja kimalaisten väheneminen uutisissa on kuin Darfurin kriisin kauhut tai nykyään Ukrainan sota tai jopa Afrikan väestöräjähdys. Suuri yleisö jotenkin hämärästi tiedostaa, että nuo ovat olemassa ja ikäviä sekä pelottavia asioita, mutta ne eivät vetoa tunteisiin eikä niillä kerätä klikkauksia tai myydä lehtiä. Tässä tyypillinen kimalais-/mehiläisuutinen, nopeasti uutisvirtaan käännetty ja nopeasti unohtuva. Meihin lukijoihin millään tasolla vetoamattomat otukset, kuten paarmat, saavat rauhassa taantua ylittämättä minkäänlaista uutiskynnystä.

Niin sanotun valtamedian kannalta eläinmaailmaa ja ekologiaa ylipäätään lähestytään kahdesta pääsunnasta. Ensimmäinen on tietysti ilmastonmuutos, jota ei voi välttää ellei rajaa lukemistaan ja sähköisen median käyttöään esimerkiksi Eevaan, Mv-lehteen, Aku Ankkaan, Jimiin ja Liviin. Ilmastonmuutos ympäröi meitä pysyvänä megauutisena ja median megatrendinä ja ehkä näin kuuluukin olla. Toinen lähestymiskulma ovat Näsinneulan hellyttävien delfiinien kaltaiset vaihtuvat panda-aiheet, jotka antavat yleisölle mahdollisuuden kohdistaa inhimillisiä tunteitaan eläimiin.

En tällä kertaa osaa syyllistää mediaa, koska paarmajournalismi ei kuten viitattua pitäisi ketään leivässä. Lisäksi Suomessa ainakin Yleltä tulee säännöllisti vastaan muutakin kuin ilmastonmuutosta tai pandasettiä. Eräänlaisena paarmajournalistisena kokeena voimme pitää tätä artikkelia, en usko sen yltävän Asialinjan vielä lyhyen historian luetuimpien joukkoon. Toki voit omasta puolestasi todistaa toisin jakamalla tätä artikkeliamme (meidän yhteistä artikkeliamme, koska Asialinja on tekijöiden ja lukijoiden projekti) somessa. [Alla kuvassa koko Suomessa esiintyvä hohtosinisiipi, juttu jatkuu kuvan jälkeen]

Embed from Getty Images

Palataan tuulilaseihin ja tilastoihin. Kuten hyönteistutkija Chris Shortall Telegraphin artikkelissa toteaa on windscreen phenomenonia itsessään hyvin vaikea todistaa. Olisi pitänyt vuosikymmenten ajan tutkia asiaa samoilla paikoilla ja jokseenkin vakioiduissa olosuhteissa. Eikä tarvitse olla tiedemies tajutakseen, että Kuplan jyrkkäkulmaisempaan tuulilasiin rikkoutui suhteessa enemmän hyönteisiä Corollaan nähden.

Tuulilasi-ilmiön tekee merkittäväksi se, että me tavalliset tallaajat panemme (jos ylipäätään panemme) tieteellisesti rekisteröitävät ja tiedeyhteisössä tunnustetut massiiviset kehityskulut lopulta merkille tuollaisten arkisten havaintojen kautta. Joku, kuten Michael Groom Teffont Eviansista, saattaa ottaa yhteyttä valtakunnalliseen lehteen, joka innostuu tekemään aiheesta laadukkaan artikkelin ja joku Telegraphin lukija jossain toisessa maassa saattaa innostua kirjoittamaan samasta teemasta vaikka tänne Asialinjalle. Kirjoittamaan, että…

Hyönteiset.

Häviävät.

Hyönteismyrkyt, villiniittyjen katoaminen, elonkehän rikkoutuminen. Toivotonta paarmajournalismia?

Saattaa olla, mutta jotenkin tuntuu, että ihmiskunnalla voi vielä tulla hyönteisiä ikävä.

Pääkuva: Miguel Benitez

Tags: , , , , , , , , , , , ,


About the Author



2 Responses to Hyönteiset häviävät, onko se paha?

  1. Biologi says:

    Yksi vaikuttava tekijä voi olla myös karjan vähentyminen. Lehmät ja lehmänläjät muodostavat tärkeän elinympäristön monille hyönteislajeille ja nykyään karjaa (sekä luonnollisesti sontaa) on entistä vähemmän, jonka lisäksi niitä pidetään entistä enemmän sisätiloissa laitumen sijaan. Niittyjen, hakamaiden ynnä muiden perinnebiotooppien katoaminen on toki yhteydessä tähän.

    Todennäköisesti taustalla on siis monen tekijän vyyhti (lisämausteena esim. valosaaste ja katulamppujen ympärillä tapahtuvat hyönteisten massakuolemat), aivan kuten monen muunkin ympäristöongelman takana. Lähitulevaisuudessa voi olla tiedossa lintu- ja lepakkokantojen suuri romahdus.

  2. Biologi says:

    Ja jatkoa edelliseen, karjan määrän vähentymisellä viittasin Suomen tilanteeseen, maailmanlaajuisesti tilanne lienee toinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑