Satraapin linjanveto Kristian Sundqvist

Published on syyskuu 8th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Maailman pakolaisongelma olisi ratkaistavissa

Maailmassa on pakolaisongelma. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä 22,5 miljoonaa pakolaista (refugees). Heistä 5,3 miljoonaa on palestiinalaisia. Kokonaislukemaan on laskettu mukaan turvapaikanhakijat, joista ylivoimaisesti suurinta osaa esimerkiksi Suomessa ei tällä hetkellä valmistuvissa turvapaikkatutkinnoissa määritellä pakolaisiksi.

Luvut ovat äkkiseltään suuria, mutta maailman väkilukuun verrattuna pieniä. Mikäli ajatusleikimme, että kaikki pakolaiset sekä turvapaikanhakijat sijoitettaisiin tasaisesti vaikkapa maailman rikkaimman puolikkaan (BKT/kansalainen) alueelle, niin Tampere esimerkiksi ottaisi vastaan runsaat 1100 ihmistä ja Pietarsaari satakunta.

Eiköhän tuo jotenkin onnistuisi ja maailman pakolaisongelma olisi hetkeksi ratkaistu siinä mielessä, että pakolaisleireillä ei ohikiitävän hetken ajan olisi laskennallisesti ketään ja jokikiselle tämänhetkiselle turvapaikanhakijalle hakemuksen uskottavuudesta riippumatta olisi myönnetty turvapaikka. Palestiinalaiskysymyskin olisi siinä sivussa pysyvästi selvitetty ainakin Israelia tyydyttävällä tavalla.

Olen vältellyt pakolais- ja siirtolaisasioiden käsittelyä täällä Asialinjalla. Syynä on ärtymys, jonka asian tiimoilta käytävän keskustelun epä-älyllisyys herättää. Kun kaikilla aktiivisilla keskustelijoilla tuntuu olevan jokin valmis agenda ja tukku ketunhäntiä kainalossa, niin tuntuu turhalta yrittää pohdiskella, pohtia ja ymmärtää asioita julkisesti.

Googletin kokeeksi paljonko maailmassa on pakolaisia, jos tuota tietoa suomeksikin etsii. Sain ensimmäiseksi osumaksi Suomen Pakolaisavun otsikon ”Maailmassa on yli 65 miljoonaa pakolaista”.

Artikkeliin on lähteeksi linkattu UNHCR:n raportti, jonka mukaan noin kolmannes tästä lukemasta tosiasiassa koostuu pakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Loppujen määritelmä on internally displaced, eli he ovat pakolais- tai turvapaikanhakijastatusta vailla olevia henkilöitä, jotka ovat sodan, muun konfliktin tai vaikkapa luonnonkatastrofin vuoksi joutuneet muuttamaan kotimaansa sisällä. Esimerkiksi Itä-Ukrainan sota on kasvattanut tätä lukemaa pian kahdella miljoonalla.

Ei ole syytä vähätellä kotinsa jättämään joutuneiden Ukrainan sisäisten pakkomuuttajien kärsimyksiä ja puutetta. Näiden ihmisten niputtaminen samaan lukemaan ylle linkatusta Pakolaisapu ry:n artikkelista lukijaa tyhjä vesipullo kädessä pakolaisleirin absoluuttisesta köyhyydestä katsovien pakolaislasten kanssa on silti tyhmää.

Ainakin Jussi Halla-ahon, jonka olen määritellyt ja määrittelen ihmisvihamieliseksi, agendaan nimittäin sopii mainiosti, että maailman pakolaiskysymys paisutellaan mahdollisimman ratkaisemattomalta vaikuttavaan mittakaavaan.

Todellisesta lukemasta eli siitä YK:n määrittelemästä 22,5 miljoonasta pakolaisesta ja turvapaikanhakijasta kaikki eivät tietenkään olisi halukkaita muuttamaan minne tahansa (saati Tampereelle!) ja turvapaikkahakemuksista vain osa menee läpi. Niinpä maailman rikkaiden ja hieman vähemmän persaukisten maiden yhteisprojekti kaikkien YK:n määritelmän mukaisten, tällaiseen kuvitteelliseen ohjelmaan osallistumaan halukkaiden pakolaisten uudelleenasuttamiseksi ei todellisuudessa käsittäisi kuin kymmenen, korkeintaan viisitoista miljoonaa ihmistä.

Tiedättekö mitä? Tuo olisi globaalisti tehtävissä, tuon täytyisi olla tehtävissä ja tuo pitäisi tehdä. On ihmiskunnan häpeä, että niin ei tehdä.

Miksi ei tehdä?

Eri maiden halla-ahot kiivaimpine kannattajineen eivät halua tätäkään ja heidän vastapuolensa toisaalta haluaisi ratkaisevasti enemmän.

YK:n määritelmän mukaisia pakolaisia meillä – siis maailman varakkaimmalla puoliskolla ja muun muassa Suomen tapauksessa maailman varakkaimmalla kymmenyksellä – olisi kuten todettua kaikki mahdollisuudet auttaa nyt ja jatkossa. Kehitysmaiden köyhyyttä ja näköalattomuutta pakenevia siirtolaisia sen sijaan missään nimessä ei. Maailman koko tämänhetkinen pakolaismäärä vastaa yhden afrikkalaisen valtion (Nigeria) neljän vuoden väestönkasvua.

Eli pakolaisongelma olisi melko helposti ratkaistavissa. Siirtolaisongelma ei ole mitenkään ratkaistavissa, mikä ei ole oikein kenenkään vika. Surullisena reaktiona dilemmaan on, että pakolaisongelmaakaan ei ratkaista.

Presidentti Sauli Niinistö puhui taannoin ”tolkun ihmisistä” saaden niskoilleen molempien äärilaitojen vihat ja termi on jo saanut erilaisia metakeskustelumerkityksiä. Eikö tolkullista kuitenkin olisi auttaa niitä, jotka YK:n määritelmien mukaan ovat eniten avun tarpeessa ja joita meillä olisi resurssit auttaa? En ole kolumnistina koskaan suuremmin profiloitunut näissä asioissa enkä aiokaan, mutta ihmisenä katson, että tärkeintä olisi saada ne minuakin pakolaisleirien kurjuudesta katsovat lapset parempiin paikkoihin.

Niin joo. Pakolaisongelman ratkaiseminen pitkäjänteisesti katsottuna tarkoittaisi tietysti sitä, että pakolaisuuden määrä maailmassa vähenisi. Tämä pyrkimys ei ole uskottava tekosyy sille, että nykyisiä ja tulevia pakolaisia ei auteta. YK:n määritelmän mukaisia pakolaisia nimittäin on (niin oudolta kuin tämän kirjoittaminen vastakkaiseen propagandaan tottuneena tuntuukin) globaalissa mittakaavassa sen verran vähän.

Tags: , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑