Sundqvistin Maailma

Published on syyskuu 21st, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Sähköposti tekee hämmästyttävää paluuta – uutiskanavana

Uutistoimisto Reutersin digitaalisen median vuosiraportti (Reuters Institute Digital News Report 2017) tykittää faktaa omassa päässäni vahvistuneen mutufiiliksen tueksi: sähköposti rocks! Maailman suurimmalla mediamarkkina-alueella Yhdysvalloissa jo neljännes kuluttajista käyttää sähköpostia yhtenä välineenä uutismedioiden artikkeleihin siirtymisessä. Ranskassa ollaan samoissa lukemissa ja Belgiassa yli kolmannes yleisöstä klikkailee uutisiin sähköpostia käyttäen.

Sähköpostia. Dinosaurusta, jonka valtakauden ennustettiin ehkä liikekirjeenvaihtoa lukuun ottamatta jäävän reliikiksi mitä erilaisimpien modernien viestintäkanavien myötä.

Reutersin julkaisema data ei kerro, millä prosentilla suomalaiset hyödyntävät sähköpostia uutisten pariin siirtyäkseen ja Suomi on digitaalisen median asiakasliikenteen osalta erikoislaatuinen markkina-alue (tähän palaamme alempana). Silti uskaltaa veikata, että sähköpostin merkitys on vahvassa kasvussa Suomessakin. HS tarjoaa yhdeksää erilaista uutiskirjettä, eli vielä on matkaa esimerkiksi Washington Postin yli 70:ään, mutta kotimaisten tiedotusvälineidemme uutiskirjeiden määrä lisääntyy vauhdilla.

Sähköpostista, tuosta vuosikymmeniä käytössämme olleesta harmaasta sotaratsusta, on vaivihkaa muodostumassa kanava, jonka kautta määrittelemme uutistarjontaamme. Mitä uutiskirjeitä sinulle tulee? Siihen osannet vastata, mikäli et ole rohmunnut valtavaa tarjontaa, mutta tiedätkö edes puolisosi tai parhaan ystäväsi mahdollista uutiskirjekuplaa? Tuskin.

Inboxiin saapuva uutiskirje on outo menestyjä sikälikin, että se on läpeensä vanhanaikainen markkinointimuoto. Interaktiivisuus rajoittuu siihen, että lukija tilaa itselleen tietyn uutiskirjeen. Sen jälkeen hänelle yksipuolisesti suoltuu brutaalin yksinkertaisia linkkiviestejä tai oman kauttaukseni tämänhetkisen suosikin eli New Yorkerin kirjeen kaltaisia sinänsä teräviä, graafisestikin mietittyjä juttusuosituksia kuvineen ja ingresseineen. Konsepti on kuitenkin ota tai jätä; ei interaktiivisuutta, ei lukijalta-lukijalle -ulottuvuuksia tai syvempää personointia.

Eihän tämän näin pitänyt mennä. Suomessa jos missä on tällä kivikautisella konseptilla kuitenkin tilaa mellastaa, koska etenkään Twitter (jonka alhaista suosiota maassamme on Asialinjalla jo aiemmin käsitelty) ei näytä ottavan tulta kanavana uutisiin. Reutersin tilastojen mukaan vaivaiset viisi prosenttia suomalaisista somettajista ja verkkokeskustelijoista käyttää Twitteriä tähän tarkoitukseen. Samaan lukemaan pääsee jopa keskustelupalstojen laskiämpäri nimeltä Suomi24 ja esimerkiksi Redditin suosio on Suomessa niin vähäistä, ettei se nouse Reutersin listoille lainkaan. Facebook on tämänkin tilaston kuningas, muttei yhtä korkeilla volyymeillä kuin useimmissa verrokkimaissa.

Suomessa nimittäin klikataan suoraan uutismediumien verkkosivuille maailman tai ainakin puheena olevan tutkimuksen maiden (kehittyneimmät maat) korkeimmalla prosentilla. Peräti 67 prosenttia suomalaisista nimeää suoraan tiedotusvälineen sivulle siirtymisen yleisimmäksi digitaalisen uutismedian käyttötavakseen.

Tästä kääntäen seuraa, että sosiaalisen median merkitys ylipäätään on vähäisempää kuin muualla. Ja uutiskirjeillä esimerkiksi mainittu Hesari voi hyödyntää yhtä kuten todettua vahvassa globaalissa nousussa olevaa ohituskaistaa. Somen käyttö uutislinkkinä ei Suomessa enää noussut tarkasteluvälillä alkuvuosi 2017 – alkuvuosi 2016. Reutersin raportti arvioikin, että Suomessa on näiltä osin saavutettu saturaatiopiste.

Eli somevallankumous oli tältä erää tässä mitä kasvuun uutisiin johtavana kanavana tulee ja nousussa globaalisti on, öh, sähköposti?

Siltä näyttää, mikäli lähteenä käyttää tätä yhtä 136-sivuista raporttia (tilattavissa Reutersilta kaavake täyttämällä). Raportti lähinnä tarjoaa tietoa sen sijaan, että pyrkisi analysoimaan sitä. Silti siitä irtoaa hämmästyttäviä näkökulmia digitaalisen median nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Suomesta raportin osalta piirtyy kuva maana, jossa niin sanottu valtamedia on vallassa jämäkämmin kuin missään muualla: kuten todettua ei missään mennä tiedotusvälineiden verkkosivuille suoraan ilman esimerkiksi some-linkkiä niin usein kuin Suomessa ja missään yleisö ei luota mediaan yhtä suurella prosentilla kuin Suomessa. Tyypillinen suomalainen digitaalinen uutisenluku tapahtuu niin, että klikataan Ilta-Sanomien, Iltalehden, Ylen tai Hesarin etusivulle, sieltä johonkin artikkeliin ja ollaan luottavaisia, että artikkeli pitää paikkansa.

Globaalisti arvioiden näin ei Reutersin raportin mukaan enää ole, länsimaissakaan. Onko meillä maailman oikeasti luotettavin mediakenttä vai hyväuskoisimmat ihmiset vai molempia?

Näistä kysymyksistä lisää Linjanvedossa.

Kuva: Thomas Lefebvre / Unsplash.com

 

Tags: , , , , , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑