Satraapin linjanveto Kristian Sundqvist

Published on syyskuu 21st, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Suomi on globaalin mediakentän kummajainen

Uutistoimisto Reutersin digitaalisen median vuosiraporttiin pohjaavassa tuoreessa artikkelissamme tuodaan Reutersin datan valossa ilmi Suomen poikkeuksellinen asema globaalissa mediakentässä: meillä uutisiin luotetaan eniten ja digitaalisia uutisia myös luetaan eniten suoraan tiedotusvälineen sivulle siirtyen eli ilman esimerkiksi sosiaalisen median välikättä.

Lisäksi Suomessa valtamedia on yleensä yksituumaista eikä aatteellisesti tai suurissa asiakysymyksissäkään toisistaan erottuvaa. Reutersin maaraporttia Suomen osalta lainaten: ”Suomen uutismedian valtavirta ei ole poliittisesti jakautunutta.”

Meillä on siis maailman luotetuin, maailman suosituin (jos mittariksi esimerkiksi otetaan, millä prosentilla digitaalisten sisältöjen asiakkaat menevät tiedotusvälineiden sivuilla suoraan) ja samalla aattellisesti sekä asiakysymysten puolesta homogeeninen uutismedian valtavirta. Lisäksi kirjoitettua mediaa joko sähköisesti tai printtinä seuraavien kansalaisten prosenttiosuus on maailman huippua.

Nuo neljä tilastohavaintoa yhdessä arvioituna tarkoittavat, että niin sanotulla valtamedialla on Suomessa suurempi yhtenäinen vaikutusvalta kuin ehkä missään muualla. Reutersin tilastojen mukaan tämä valtamedia koostuu sähköisten uutissisältöjen osalta lähinnä Ylestä, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä ja Helsingin Sanomista. Viidenneksi voi halutessaan liittää MTV3:n.

Vallitseva asiantila ei (kai?) itsessään ole hyvä tai paha. Kyseessä on kuitenkin länsimaalaisittain ja ylipäätään arvioiden anomalia, poikkeavuus, kansallinen erityispiirre. Meillä valtamedia on yleensä isoista asioista samaa mieltä, kansan enemmistö yhä seuraa kyseisiä medioita ilman sosiaalisen mediansa suodatinta tai kuplaa ja kansan enemmistö luottaa siihen, mitä valtamediassa sanotaan. Reuters panee merkille, että luottamus painettuun sanomalehteen on vielä suurempaa kuin lehtien verkkosivustoihin.

Asuin pitkään Iso-Britanniassa, jossa ilmestyy eräitä anglosaksisen maailman parhaimmistoon luettavia sanoma- ja aikakauslehtiä. Niille on ominaista todellisuuden tarkastelu kunkin mediumin omasta, tiedetystä ja usein tunnustetustakin näkökulmasta. Guardian ja Telegraph ovat harvoin samaa mieltä, mutta kumpaakin lehteä kannattaa lukea. Economist puolestaan katsoo maailmaa sekä arvo- että talousliberaalien lasien kautta, mutta tekee sen avoimin kortein.

Suomessa sen sijaan ei sisällön puolesta voi mitenkään tietää, onko esimerkiksi brexitiä, Donald Trumpia, Turun epäiltyä terrori-iskua, soteuudistusta, alkoholilainsäädännön uudistamista tai valtionbudjetin yksityiskohtia käsittelevä teksti HS:n, IS:n vai IL:n pääkirjoitus. Tyylillisesti voisi arvauksia tehdä, mutta se ei ole oleellista. Niinpä ei ole epä-älyllistä puhua suomalaisesta valtamediasta yhtenä monoliittina.

Asialinja ei missään tapauksessa edusta niin sanottua vastamediaa eikä tietysti valtamediaakaan. Luulen niiden välissä olevan mojovasti tilaa juuri siksi, että Suomi on kansainvälisessä mediakentässä niin outo lintu.

Tags: , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑