Sundqvistin Maailma Stephen King teokset Raivo

Published on syyskuu 25th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Stephen Kingin markkinoilta vedetty mestariteos vavahduttaa

Stephen Kingin teokset ovat viihdyttäneet ja kauhistuttaneet kaunokirjallisuuden ystäviä jo usean vuosikymmenen ajan. King-fanit tietävät, että painosten kuninkaan ensimmäisenä julkaistu teos on nimeltään Carrie. Varhaisimmin kirjoitettu koskaan julkaistu King-romaani se ei kuitenkaan ole, vaan kirjailija oli omien sanojensa mukaan aiemmin saanut valmiiksi peräti viisi romaanikäsikirjoitusta.

Näistä viidestä King on pitänyt kirjallisesti parhaana Ragea (suom. Raivo) sekä Pitkää Marssia. Kirjailijanimellä Richard Bachman alunperin julki tullut Raivo julkaistiin Suomessa vuonna 1992 yksissä kansissa juuri Pitkän marssin kanssa. Itsenäisenä teoksena se ei ole suomeksi esiintynyt. Raivoa, jonka kirjoittamisen King aloitti 18-vuotiaana työnimellä Getting It On, ei kuitenkaan enää koskaan paineta yhtään kappaletta missään eikä se ole ostettavissa e-kirjana. Yhdysvalloissa King on jopa toivonut Raivon vetämistä kirjastolevityksestä.

Syy on ymmärrettävä ja hirveä. Vuoden 1997 joulukuun ensimmäisenä päivänä 14-vuotias Michael Carneal matkusti Yhdysvaltain Kentuckyn osavaltion West Paducahissa siskonsa kanssa koulubussilla kouluunsa, painoi korviinsa tulpat, otti esille 22-kaliiperisen pistoolin ampuen kuoliaaksi kolme rukoilevaa oppilasta sekä haavoittaen viittä.

Kingin Raivo on kirjallinen matka erään kouluampujan pään sisään. Kingin Raivo löytyi Michael Carnealin koulukaapista. King halusi, että Raivo viimein vedetään markkinoilta, koska kauhusta oli jälleen tullut totta. Kuva alla: Stephen King vuonna 1991. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Embed from Getty Images

Viimein ja jälleen siksi, että Raivo oli jo aiemmin yhdistetty toteutuneisiin tai juuri ja juuri toteutumatta jääneisiin kouluampumisiin. Raivon aseistautunut päähenkilö ottaa lukioluokan panttivangikseen, kuten teki Jeffrey Scott -niminen oppilas Kalifornian San Gabrielissa vuonna 1986. Scott oli aiemmin kertonut kaverilleen lukeneensa Raivon uudelleen ja uudelleen ja samaistuneensa päähenkilöön. Kentuckyssa otti oppilas nimeltä Dustin L. Pierce kolme vuotta myöhemmin luokan vangikseen asella uhaten, Raivo löytyi myöhemmin Piercen huoneesta sängyn viereltä. Jälleen Kentuckyssa Scott Pennington ampui vuonna 1993 opettajan hengiltä – kuten Raivon päähenkilö tekee – kirjoitettuaan Raivosta hyvän arvosanan saaneen esseen.

Michael Carnealin toteuttama hirmuteko oli siis kolmas Raivoon liitetty koulusurma tai panttivankitapaus yhdessä osavaltiossa yhdentoista vuoden sisään. Ei ihme, että kirja vedettiin markkinoilta, vaan ihme, ettei sitä tehty aiemmin.

Miksi tämä makaaberi tosielämän kauhukertomus kaivetaan Kingin viime viikolla vietettyjen 70-vuotispäivien vanavedessä esille Asialinjassa? Pelkästään lukijoiden järkyttämiseksi?

Mikäli näin olisi voisin kuvitella Kingin itsensä nyökyttelevän ymmärtäväisesti. Hän kun on määritellyt meille ihmisille olevan luontaista seisoskella onnettomuuspaikan tuntumassa yrittäen nähdä jotain hirveää. Tällaiset asiat kiinnostavat meitä.

Motiivi on kuitenkin myös ja ensisijaisesti kirjallinen: Raivo on oikeasti hyvä, suorastaan loistava kirja. Kaikessa hiomattomuudessaan ja paljaassa, angstisessa vimmassaan sekä tiiviissä ilmaisussaan se edustaa kirjailijaa, jollaista Stephen Kingistä ei kaikista ansioistaan huolimatta koskaan (enää) tullut.

King myönsi 1980-luvulla itsekin yhä pitävänsä Raivon vahvasta kerronnasta, vaikka tuntui olevan hitusen häpeissään “tekstuaalisesta ja subtekstuaalisesta psykologisesta saarnaamisesta”. Raivon symbolismikin on välillä kornia: päähenkilö työntää lokeronsa riippulukon rintataskuunsa vaikkei enää tarvitse sitä ja sydämeen tähtäävä tarkka-ampuja osuukin lukkoon. Pidä lukko sydämesi päällä, niin sydän ei pääse särkymään!

Silti kurkistus hyvin älykkään ja itselleen kuvittelemansa superegon suojaaman kouluampujan mielenmaisemaan on ainakin minulle, käytännössä Kingin koko tuotannon vuosikymmenten mittaan lukeneelle keski-ikäiselle miehelle, kaikista Kingin matkoista pelottavin. Pelottavin muun muassa siksi, että se aikaansaa hermostunutta, vääränlaista naurua. Nauran kirjoja lukiessani hyvin harvoin ääneen, mutta kun päähenkilö – nimeltään muuten Charlie – tykittää totuuksia koulupsykiatrista ja koulupsykiatrille ei voi olla hekottelematta.

 

Charlien eli Kingin kielikuvat ovat härskejä, mutta tuoreita: psykiatria esimerkiksi on toimintaa, jossa psykiatri yrittää väkisin penetroida nuoren ruiskuttaakseen tähän annoksen tervejärkisyyttä ja kuinka onnistuneen laukeamisen jälkeen poika näyttää mukavasti isältään.

Raivokasta, alatyylistä ja iskevää. Lapsuuden trauman henkisesti vammauttamaa Charlieta tai ketään Raivon sivuhahmoista ei käy sääliksi, vaikka joku osa mielestä sanoo, että pitäisi.

Kun kerronta kulkee takaumien kuljettamana oidipaalisten sekä freudilaisten teemojen kautta eräänlaiseksi Kärpästen herran pastissiksi voi puhua esikoisromaanista, jossa olisi voinut mennä paljon pieleen. Ei mene, vaan vain 140-sivuinen romaani pysyy koossa. Loppukin on lakonisuudessaan yllättävä ja häiritsevä.

Mikäli King olisi jatkanut näillä linjoilla, niin hänestä olisi jo nuorena tullut niin sanottu vakava sekä vakavasti otettava kirjailija tai ei kirjailijaa ollenkaan. Bestseller-listojen hallitsijaksi tällaisella materiaalilla ei olisi ponnistettu. Raivo jäi vuonna 1966 kesken ja King viimeisteli sen viisi vuotta myöhemmin, edelleen pöytälaatikkoon.

Stephen Kingin fanille (tai kirjallisesti itsensä vakavasti ottavien piirien terminologiaa käyttääksemme Kingin tuotantoon harrastuneille) Raivo on välttämätöntä luettavaa. Tällaista Stephen Kingiä ei ole myöhemmin nähty, olkoonkin, että varhaisimpaan tuotantoon yhtä lailla kuuluvassa Roadworkissa (suom. Vimma) voi tavoittaa samoja tunnelmia.

Entä tekohetkellä 14-vuotias kouluampuja Michael Carneal? Hän kärsii yhä elinkautista vankeusrangaistustaan. Ensimmäinen ehdonalaisarviointi tehdään vuonna 2023.

Tämän artikkelin viitteet Stephen Kingin kommentteihin ovat kokoelman The Bachman Books – A Monster Quartet esipuheesta vuodelta 1986.

Pääkuva: Pixabay

Tags: , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑