Sundqvistin Maailma Daphne Caruana Galizia

Published on lokakuu 19th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Daphne Caruana Galizia oli oikeassa: Malta on mafiavaltio

Listatessani hiljattain eräitä kokemuksia Maltalta tulin todenneeksi, että “politiikka on täällä rikollisuuden jatke paljon avoimemmin ja tunnustetummin kuin esimerkiksi Suomessa”. Havainto juonsi omien havaintojeni lisäksi juurensa etenkin Daphne Caruana Galizia -nimisen toimittajan blogikirjoituksiin.

Daphne, kuten hänet saarella kansalaiskeskusteluissa tunnettiin, räjäytettiin hengiltä maanantaina kilometrin päässä kotoani. Valtava autopommi heitti Daphnen ajaman vuokra-auton (hän käytti anonyymeja vuokra-autoja välttääkseen juuri sen kohtalon, joka toteutui) tieltä pitkälle pellolle kauniissa kukkulamaisemassa, keskellä tyynenhelteistä iltapäivää. Kuolema, loppu. Hiljaisella tienpätkällä, jonka yläpäässä Bidnijan kirkkoa vastapäätä on Markin kyläkauppa ja joka loppuu Burmarradin tien risteykseen Josephin vihanneskojun kohdalle.

Tämä on sitä Maltaa, jossa ihmiset tuntevat toisensa etunimiltä ja jonne eksyvät hyvin harvat turistit otetaan vastaan avoimen ystävällisesti. Maltaa, joka yhä on idylli lähinnä siksi, että se on niin kaukana merestä kuin pienellä saarella pääsee. Ennen muinoin meri toi merirosvoja, nykyään rannat vetävät turistimassoja. Yhtä kaikki moni maltalainen jopa vierastaa rantoja ja kokee olonsa turvalliseksi täällä saaren ytimessä. Uimataidottomuus on Maltalla tavallista ja aikuiset pitävät uimista nolona.

Mutta nyt iski ihmisen aikaansaama kasvoton ja nimetön pahuus Maltan sydämessä, pikkuruiseen Bidnijaan johtavalla uneliaalla kylätiellä, ikivanhojen kaktusviikunoiden reunustamien kivikkoisten peltojen keskellä, oliivipuun katsellessa. Kirjoitin murhatyön aikaansaamista reaktioista – niin valtaapitävien, Daphnen läheisten kuin tavallisten bidnijalaisten osalta – artikkelin Helsingin Sanomiin, mutta aihe ei suostu jättämään rauhaan.

Daphne Caruana Galizia jättää jälkeensä jopa globaalisti merkittävän perinnön ainakin oman alansa eli journalismin saralla. Daphne kykeni käyttämään digitaalista, vuorovaikutteista ilmaisumuotoa (blogia) tavalla, joka tarkoituksella tai omalla painollaan teki hänestä valtavan merkittävän. Jopa niin merkittävän, että hänen syytettiin olevan yhden naisen ulkoparlamentaarinen poliittinen voimatekijä, jota kukaan ei ollut vaaleilla valinnut ja joka ei ollut vastuussa kenellekään. Tämä oli sinänsä totta, mutta kun näin voi käydä, niin ei kai syy ole journalistissa, vaan valtaapitävissä, joiden väärinkäytöksiä hän paljastaa?

Palataan otsikon väitteeseen ja paljastetaan, etten ole Maltan osalta ollut ennen tätä viikkoa täysin rehellinen (tai sanotaanko, etten ole ollut täysin avoin) Asialinjalla, sanomalehtikolumneissani tai missään julkisessa yhteydessä. Ystävilleni olen kertonut totuuden: tämä on maa, jossa vuoden 2013 parlamenttivaalien jälkeen alettiin valtion virastoja puhdistaa konservatiivipuolueen kannattajista ja tilalle sijoitettiin vaalit voittaneen työväenpuolueen ihmisiä. Tämä on maa, jossa riita-asian eteneminen oikeuteen voi kestää viisi vuotta, ellei sinulla ole suhteita. Tämä on maa, jossa ei ole luottamusta sen paremmin poliisiin, oikeuslaitokseen kuin mediaankaan, eikä niihin kannatakaan luottaa.

Ja tämä on maa, joka valtiollisella tasolla – siis hallituksen osalta – sekä toimii kuin rikollisjärjestö että on käytännössä avoimesti yhteystyössä monenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Malta myi vuodessa 900 Schengen-passia muun muassa entisen Neuvostoliiton alueen oligarkeille sekä kaukoidän “liikemiehille”. Calabrian ja Sisilian mafiat käyttävät Maltalle sijoittunutta liiketoimintaa miljardiluokan rahanpesuun. Pääministeri Joseph Muscatin – joka siis tuli valtaan vuonna 2013 – aikana (johdolla?) Maltasta on tehty järjestäytyneen rikollisuuden hubi.

Miksi maltalaiset ovat sallineet tämän kaiken ja vieläpä kesäkuun vaaleissa äänestivät Muscatin joukkion pysymään vallassa? Kuten Christopher Gatt Times of Maltan blogissaan toteaa, niin totta kai ihmiset ovat tienneet. Jopa minä olen tiennyt ja olen tiennyt paikallisten tietävän! Siis miksi?

Gatt vastaa kysymykseen oivallisesti: ensinnäkin siksi, että on paljon syitä olla nousematta roistoja vastaan. Syyksi käy oma ja perheen turvallisuus, huoli työpaikasta, huoli omasta asemasta tai vaikkapa vain välinpitämättömyys. Lisäksi on raadollinen peruste: Maltalla on Muscatin aikana mennyt taloudellisesti arvioiden ihan julmetun vahvasti. Huimalla nousukaudella eivät ainakaan ne joille makeimmat hedelmät lankeavat halua keikuttaa venettä. Lisäksi puolueuskollisuus on äärimmäisen vahvaa. Kuva: Joseph Muscatin vaalitilaisuus kesäkuun parlamenttivaalien alla, juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Embed from Getty Images

Gattin mukaan syyllisiä ovat siis jokseenkin kaikki. Itse asiassa minäkin olen syyllinen ja vieläpä syyllisempi kuin moni muu: olen ammatiltani journalisti eikä minulla olisi ollut mitään menetettävää, vaikka olisin kantanut pikkuisen korteni kekoon marisemalla vaikka Times of Maltan mielipidepalstalla (jossa käydään yhteiskunnallista keskustelua ja väitelläänkin). Okei, olen ulkomaalainen, mutta ei se oikein kelpaa tekosyyksi.

Miksi olin hiljaa jopa suomeksi?

Siksi, etten halunnut vahvistaa niitä ennakkoluuloja, joita näille seuduille eli tässä tapauksessa Sisilian ja arabimaailman välimaastoon liitetään. Meillä ihmisillä kun on tapana yleistää maita koskevat ennakkoluulomme koskemaan ihmisiä ja maltalaisten, siis Maltan kansan, mustamaalaamiseen minulla ei ole vähäisintäkään halua tai tarvetta. Suomessa tästä osastosta on huolehtinut Juha Vuorinen ja ajattelen, että se riittää.

Kansalliset yleistykset ovat ankeita, mutta langetaan kerrankin: maltalaiset ovat puheliaita, helposti innostuvia ja aina valmiita auttamaan lähimmäistään, jos joku apua tarvitsee. Koska kaksi ensimmäistä määritelmää sopivat itseeni ja kolmanteen toivon tarpeen tullen yltäväni on täällä tavallaan hyvin kotoista elää.

Tämä on silti mafiavaltio, minkä tiimoilta eräs havainto: vielä maanantaihin asti omaan maailmankuvaani vielä saattoi jossain taustalla vaikuttaa populäärikulttuuri Kummisetineen. Kun Daphne Caruana Galizian murhan kaltainen teko tulee todellisessa elämässä näinkin lähelle on viimein helppo myöntää, mitä mafia tarkoittaa.

Absoluuttista pahuutta.

HS jatkoi Daphnen murhasta torstaina pääkirjoituksessa.

Kuva: Pääministeri Joseph Muscat sekä konservatiivipuolueen entinen puheenjohtaja Simon Busuttil. Kuva: Clifton Fenech / daphnecaruanagalizia.com

Tags: , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑