Sundqvistin Maailma Lost

Published on lokakuu 29th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Lost-sarjan esikuva The Moon Pool on tärkeä scifi-romaani

Trooppinen Tyynen valtameren paratiisi, josta löytyy piilotettu portaali toiseen maailmaan. Kuolettavan vaarallinen olento, hirviö, kauheudessaan upea. Sotaisia kansoja, joiden menneisyys on kietoutunut mytologian verkkoon. Väittelyä siitä, löytyykö selitys tälle kaikelle tieteestä vai yliluonnollisesta, tapahtumien ytimessä monikansallinen ryhmä meidän maailmamme ihmisiä. Lost?

Sitäkin, mutta tiivistelmä on A. (Abraham) Merritt -nimisen kirjailijan romaanista The Moon Pool vuodelta 1919. Merritt kuuluu aikakautensa kulttikirjailijoihin pulp-scifin saralla – muun muassa siinä mielessä, että häntä on kaikessa hiljaisuudessa hiljattain julkaistu jopa suomeksi – mutta Merrittin Lost-yhteys taitaa olla suomalaiselle yleisölle vieras.

Yhdysvalloissa Moon Poolin ja Lostin kiehtovat kontaktipinnat pantiin viime vuosikymmenellä merkille ja kirjasta julkaistiin uusintapainos alanimikkeellä “A Forerunner the ABC’s Lost”. Huomatkaa määräämätön artikkeli; kustantajalla eli Overlook Pressillä ei ollut pokkaa suoraan väittää Lostin perustuvan ensisijaisesti Moon Pooliin. Moinen väite olisi helposti herättänyt ABC:n juristiarmeijan.

Luin A. Merrittin alunperin jatkokertomuksena julkaistun 285-sivuisen fantasian kolmessa iltayössä ja otan kantaa väitteeseen. Olisiko Lostin käsikirjoittajien pitänyt julkisesti myöntää olevansa velkaa A. Merrittille?

Ei, mutta olisivat voineet. Lostin idea ja tuotantokausien käsikirjoitukset ammensivat yleisimmin viitattujen lähteiden (joista hauskimpana tietokonepeli Myst) lisäksi vahvasti viime vuosisadan alun scifi-kirjallisuudesta Merrittistä Edgar Rice Burroughsiin. Portaalit, toiset maailmat, oudot rodut sun muut nyttemmin lukemattomia kertoja toistellut ja muunnellut elementit marssivat kirjallisuuteen All-Story Weeklyn (jossa Moon Pool ensimmäistä kertaa näki päivänvalon vuosina 1918-19) kaltaisten pulp-lehtien sivuilla. Lost vastaa asetelmaltaan tiettävästi eniten juuri Moon Poolia, mutta on velkaa koko genrelle.

Millainen romaani Moon Pool on ja kannattaako se lukea? Romaani tai sen alkupuolisko (kyseessä on alunperin kaksiosainen kertomus) on ilmestynyt suomeksi osana H.P. Lovecraftin tuotantoon vaikuttaneiden teosten antologiaa Lovecraftin lähteillä (Jalasto 2013) nimellä Kuutamon allas. Koska kirjoitan ulkomailta en kykene tarkistamaan asiaa ja tuomio tulee alkukielisen ja kokonaisen teoksen perusteella: jos genre kiinnostaa, niin Moon Pool iskee parhaimmillaan kuin pelottavin kuunsilta (ja tässä kirjassa ne voivat olla hyvin pelottavia)!

Embed from Getty Images

Lovecraftin tuotannon tosiystäville Moon Pool on pakkolukemista. Mestari itse ylisti Moon Poolin alkuosaa vuonna 1934 kirjeessään Richard Ely Morselle, mutta katsoi että romaaniksi pidennetty kokonaisuus ei toimi yhtä hyvin:

…his original Moon Pool novelette — as published in the All-Story for June 22, 1918 — his best work. The sequel — The Conquest of the Moon Pool — was relatively commonplace and tainted with the atmosphere of cheap popular fiction. It is a major crime that many of the best touches were taken out of the novelette when it was fused with its sequel to form the ultimate book version.”

Kun kerrankin pääsee peesaamaan Lovecraftia on myönnettävä, että Moon Pool hyytyy loppua kohden. Silti kirjan lukee ilomielin loppuun jo Merrittin rikkaan lauseen ja värikkään, ihanan arkaaisen sanaston vuoksi. On hurjaa ajatella, että tämä oli aikansa kioskikirjallisuutta. Lainaan kirjan avauskappaleen tärkeimmän tai ainakin koukuttavimman yksittäisen virkkeen antaakseni makupalan:

But the Thockmartin I had seen below was one who had borne some searing schock of mingled rapture and horror; some soul cataclysm that in its climax had remoulded, deep from within, his face, setting on it a seal of wedded ecstasy and despair; as though indeed these two had come to him hand in hand, taken possession of him and departing left behind, ineradicabily, their linked shadows.

Wow!

Entä Moon Poolin maailma, fantasia ja scifi? Pseudotieteellisiä ulottuvuuksia riittää etenkin tähtitieteen saralla. Koska Merritt oli allekirjoittanutta huomattavasti oppineempi mies en osaa niihin ottaa kantaa muuten kuin siinä mielessä, että nuo on oivasti sisällytetty tarinaan.

Merrittin fantasiaulouttuvuudet ovat omintakeisia ja niistä saattaa bongata havaintoja siitä, että moni muukin on aikojen saatossa Moon Poolin lukenut. Moon Poolissa esitellään varsin ikävä maanalainen rotu, jotka kutsuvat jumalaansa nimellä Shining One – kuten kaikkien aikojen fantasiaroolipelissä Dungeons & Dragons “sattumalta” tekee eräs maanalainen rotu (koboldit). Ja niin edelleen: fantasiagenressä on aikojen saatossa leikattu ja liimattu paljon ja Moon Pool on yksi alkulähde.

En ole suosituksistani huolimatta varma jaksaisivatko kaikki Lost-fanit Moon Poolia viittätoista sivua pitemmälle. Merrittin innostus geometriaan on käydä raskaaksi hänen kuvaillessaan myyttisen saarensa rakennelmia eikä teos rakenteeltaankaan nykylukijaa aina kosiskele.

Mikähän Merrittiä, Lovecraftia ja kumppaneita geometriassa niin viehätti? Kaiketi se, että geometria edusti ja edustaa eksaktia, tervejärkistä ja mitattavaa selkeyttä, jonka sotkemalla (itse suuri Cthulhu oli Lovecraftin täsmäase tällaiseen) kirjailija vihjasi lukijoille, että varmoiksi luulemamme säännöt eivät pädekään.

Tämän artikkelin avauskappale on vapaa käännös fil.tri, kirjallistutkija Lynnette Porterin Moon Poolin uusintapainoksen esipuheesta, Porter tiivisti asian niin mainiosti, että päätin lainata häntä.

Kuva: Adam Wiktor Malinowskin (1829-1892) maalaus Nokturn (kuva: Wikimedia Commons). Maalauksella ei ole mitään tekemistä A.Merrittin kanssa, mutta sen tunnelma tuo mieleen Moon Poolin ensimmäiset sivut.

Tags: , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑