Sundqvistin Maailma Maltalle töihin

Published on marraskuu 9th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Maltalle asumaan osa 2: Maltalle töihin – aspana herroiksi?

Mitä luulette, millaiseen työnkuvaan rekrytoidaan Maltalle töihin jengiä tällä tavalla (vinkki: palkka on kaksinkertainen bussikuskin liksaan ja jopa kolminkertainen tarjoilijan tuloihin verrattuna):

Come by to our bright, friendly, office and challenge us in a game of ping pong or FIFA and if you’re not into that, a studio session at the local gym or a cold drink from the fridge on a Friday late afternoon might be your type of melody.

But of course we offer so much more than that! A competitive remuneration package with the opportunity to enhance this with a performance related bonus as well as private health insurance and annual well-being package. Our brand new office set to open its doors in the heart of St Julians at the end of summer and lots of fun along the way! We can’t wait to hear from you.

Kyllä, asiakaspalveluduuneihinhan tuossa (linkki vanhenee, mutta tulkoon todisteeksi ja korostetaan, että tässä artikkelissa ei mainosteta mitään) yritetään saada ylipuhuttua sopivaa suomalaista! Mikäli samoja hommia saisi suhteessa vastaavanlaisin palkoin ja eduin tehdä Suomessa, niin aspat istuisivat luurit korvissa Helsingissä Aleksin varrella trendikkäästi sisustetuissa maisemakonttoreissa neljän-viidentonnin nettopalkalla ja muhevilla ekstroilla. Miksi Suomessa jopa niin sanotuksi paskaduuniksi luettavasta, koulutusta vaatimattomasta hommasta maksetaan Maltalla sikäläisellä mittapuulla törkeän hyvin ja läimitään etuja päälle?

Tässä tapauksessa siksi, että suomalaisia asiakkaita palvelemaan rekrytoitavan hakijan on noissa nettikasino- ja vedonlyöntialan hommissa osattava nimenomaan suomen kieltä eikä suomalaisia tai esimerkiksi ruotsalaisia saa tänne Euroopan eteläreunalle halvemmalla.

Eikä ihme: täällä paistaa aurinko ärsyttävän kirkkaasti näin marraskuussakin, tuoreeseen lähiruokaan persikoineen, kaktusviikunoineen, viinirypäleineen, miekkakaloineen ja maalaismunineen kyllästyy väkisinkin eikä aina jaksaisi juustotiskillä ja konditoriatiskillä ja lihatiskillä ja lihakaupoissa arpoa, miten paljon mitäkin sattuisi juuri nyt haluamaan. Kivennäisvesi on vakkaritavintolassamme törkeän kallista, se maksaa 1,40 euroa siinä kuin iso lasi viiniä tai olut. Eilen lounaalla syömäni perinteiseen tapaan täytetyt kesäkurpitsat maalaisperunoiden, maltalaisen leivän sekä höyrytettyjen juuresten kera kustansivat sikamaiset 6,20 euroa. Lisäksi närkästyttää, että italialaiset gelato-kauppiaat vuosi vuodelta lisäävät tarjontaansa turisteille suunnattuja junttimakuja perinteisten vaihtoehtojen oheen. Surkeuden kruunaa meriveden lämpötila. Vesi alkaa olla niin viileää, ettei siinä viitsi ennen ensi kevättä uida kuin liikunnan vuoksi.

Kaiken lisäksi taivaalla on näin syystalvesta joskus jopa sadepilviä (kuvassa lenkkimaastojani: vasemmalla suosikkirantani Ghajn Tuffieha, oikealla ihan mukava Golden Bay). Kuka hullu täällä haluaisi asua?

Embed from Getty Images

Tuntuu älyttömältä, että igaming-alan firmoilla on jopa ongelmia löytää noihin puheena oleviin hommiin suomalaistyövoimaa. Itse en ole noille firmoille koskaan kuukausipalkkatöitä tehnyt, mutta olen vuosien saatossa jutellut monien alalla toimivien ja erään sinne rekrytoivankin kanssa. Maltan tunnen niin hyvin kuin ulkomaalaiselta voinee olettaa ja Euroopan unionin sen verran kuin kansalaisen tarvitsee. Niinpä teen – tadaa – suuren paljastuksen:

Maltalla töihin tuleminen on lapsellisen helppoa. Ei ole mitään piilotettuja ongelmia, ei ole pientä pränttiä ja palkat sekä edut ovat oikeasti niin hyviä kuin mainostetaan. EU:ssa vallitsee työvoiman vapaa liikkuvuus, joten Tikkurilasta voi muuttaa Maltalle töihin siinä kuin Turkuun. Ei ole edes mitään kansallisiin lainsäädäntöihin tai käytäntöihin perustuvia omituisuuksia (kuten asuinosoitteensa todistaminen kaasulaskulla Britannian tapaan tai syntymätodistuksen esittäminen osoitukseksi olemassolostaan malliin Hollanti). Töihin vaan ja tienaamaan, Maltalle asumaan -sarjamme ensimmäinen osaa kertoo, miten toimia vuokra-asuntomarkkinoilla.

Paikallisen henkilökortin ja sen mukana seuraavan verovelvollisuuden tarvitset Maltalle rekisteröidyn yrityksen (ja vedonlyönti- sekä nettikasinobisnes on Maltalla niin voimakkaasti juuri siksi, että firmat on rekisteröity täkäläiseen lisenssisysteemiin ja veroparatiisitodellisuuteen) palkkalistoilla Maltalla työskennelläksesi. Henkilökortin hankkiminen edellyttää käyntiä virastossa Vallettassa ja kaikki tarvittava tieto löytyy täältä. Linkin takana on myös suomalaisittain tarkastelteluna poikkeuksellinen palvelu: viranomaisen sähköpostiosoite, johon lähetettyihin kysymyksiin luultavasti myös vastataan. Maltalla on mahdollista kysyä viranomaisilta asioita tuikitavallisen sähköpostin muodossa ja kaiken lisäksi puhelinnumerot yleensä vastaavat ilman tunnin jonotusta.

Maltalaista byrokratiaa ei siis kannata pelätä, helpompaa ja vähemmän virkavaltaista kuin Suomessa. Vinkkinä silti, että viranomaista ei Maltalla(kaan) voi koskaan voittaa väittelyssä, vaikka olisi kuinka oikeassa. Yksilön argumenteilla ei ole väliä, koska virkailijan argumentti on aina vahvempi.

Töiden aloittamista ei estä, vaikka korttia ei vielä taskussa olisi (ei juuri kenelläkään valmiiksi ole) ja työnantaja neuvoo tarvittaessa lisää. Jäljelle jää pelätty veroasia: Suomen verottaja ei noin vain luovuta näppejään suomalaisesta, joten ulkomaille muuttavia tavataan pelotella kaksoisverotuksen uhalla. Tämän ei pitäisi olla Euroopan unionissa mahdollista, mutta kyllä se kuitenkin on siinä kuin moni muukin tympeä asia. Tähän en mitään standardivinkkiä anna, koska jokainen on vain omien veroasioidensa asiantuntija tai ainakin pitäisi yrittää olla. Kannattaa joka tapauksessa yrittää varmuuden vuoksi saada Suomen verottajalta kiinni joku, joka tietää tällaisista asioista jotain. Tämä voi olla Maltalle töihin muuttamisen vaikein tehtävä.

Poimin igaming-alan artikkelin kärkeen, koska noihin hommiin valtaosa Maltalle työn perässä muuttavista suomalaista tulee. Kuten eräitä kokemuksia Maltalta listatessani pohdin elää tämä maa muutenkin valtavaa talouskasvun aikaa. Monissa hommissa pärjää kohtuullisella englannin kielen taidolla ja kaikissa töissä ei tarvita sitäkään. Monikulttuurisella raksatyömaalla elämänkokemus varmasti karttuisi, kannattaa tosin tuoda oma kypärä ja turvakengät, jos moisia turhakkeita katsoo tarvitsevansa. Turistisesonkina eli kesäaikaan ja alkusyksystä on tarjoilijatöitä enemmän kuin tekijöitä ja ahkera turistisyöttöläkokki saa aina paikan.

Tuollaiset ja melkein kaikki muutkin muodollista koulutusta vaatimattomat työt ovat igaming-duuneihin verrattuina kuitenkin hyvin matalasti palkattuja, raskaita ja jopa vaarallisia. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä kannattaisi tehdä, jos sattuu olemaan liikkeellä seikkailumielellä. Koulutusta vaativissa töissä työskentelee Maltalla suomalaisia käsittääkseni hyvin vähän.

Lupasin artikkelisarjamme ensimmäisessä osassa myös mielipiteitä; tämä ei ole oppivihko vaan Maltalla vuosia asuneen miehen näkökulma näihin asioihin. Miksi aika moni Maltalle töihin tuleva lähtee parin vuoden jälkeen pois enemmän tai vähemmän pettyneenä tai ainakin kyllästyneenä? Miksi jotkut puhuvat, että palkka ei tahdo riittää, vaikka tarjoilija kuten sanottua joutuu tulemaan toimeen kolmasosapalkalla?

Ehkä yleisintä sudenkuoppaa eli pieleen menevää toimintaa asuntomarkkinoilla tosiaan käsittelimme avausosassa. Toinen ja tuohon linkittyvä juttu on, että igaming-alan työpaikat sijaitsevat saaren siinä nurkassa, jossa pitemmän päälle on tympeintä ja takuulla kalleinta asua sekä elää. Makuasia mitä tympeyteen tulee, mutta monet maltalaiset ja muualta tulleet jakavat mielipiteeni. Sliema ja St. Julians ovat täyteen ahdettuja, turistimaisia ja kuitenkin palveluiltaan aika yksitotisia paikkoja (ravintola ei muutu paremmaksi, vaikka sellaisia oli kaksikymmentä samanlaista). Sliemasta löytyvät samat briteille suunnatut ketjukaupat kuin englantilaisesta työläiskaupungista, jee. Aito Malta karkaa noilta seuduilta henkisesti yhä kauemmas.

Malta on lopulta aika syrjäinen junttila, jos mittapuina käytetään esimerkiksi korkeakulttuuri- tai rock/pop-tarjontaa tai ravintolaelämää. Italian läheisyys tuo tiettyä eleganssia, mutta se tasan tarkkaan rajoituu italialaisten pyörittämiin toimintoihin. Pacevillen baari- ja klubialue on kai vetävä, jos olet 18-vuotias tai huumeissa tai britti tai kaikkia noita kolmea (kuten osa asiakkaista on).

Maltan hienous ainakin astetta aikuisemmasta näkökulmasta on ihan muissa jutuissa: maltalaisissa itsessään ja heidän juurevassa kulttuurissaan, joka paikasta silmille tunkevassa kerroksittaisessa historiassa, hyvässä ja tuoreessa ruoassa, kukkulamaisemissa, jopa luonnossa jota sitäkin täällä on, jos haluaa katsoa. Malta Xemxijan kukkulan elävää historiankirjaa tuhatvuotisen johanneksenleipäpuun alla pohtien, Malta Mdinaa ympäröivällä maaseudulla keväällä (kuva alla), Malta Mggarissa maamiesten baarin valtavissa työmiehenannoksissa, Malta pitkällisissä kielimuureja ylittävissä pohdinnoissa tutun hedelmäkauppiaan kanssa.

Embed from Getty Images

Mainitut Sliema ja St. Julians ovat rahapelialan invaasioista tai historiallisesta merkityksestään huolimatta myös massaturismikohteita ja kuka haluaa pitkäaikaisesti asua massaturismin tarpeisiin räätälöityneen todellisuuden ympäröimänä?

Kartasta selviää, että eihän esimerkiksi täältä Mostasta ole noille seuduille (pelialaa on esimerkiksi Gzirassa, Msidassa ja Pietassa, jotka ovat samaa kaupunkimassaa Slieman ja St. Juliansin kanssa) kuin kuuden-seitsemän kilometrin matka. Niinpä, mutta pyöräillä ei voi ja bussit ovat hyvin hitaita ja epäluotettavia. Maltalainen patenttiratkaisu on oma auto, mutta aamuruhkaan saa varata viidestä kymmeneen minuuttia kilometrille ja autolle pitäisi olla pysäköintipaikka niin kotona kuin järjellisellä etäisyydellä työpaikasta. Lisäksi liikenne on vasemmanpuolista ja ratit oikealla – mikä on aloittelijalle suurempi ongelma kuin liikenteen vasemmanpuoleisuus – ja mistään suomalaisessa autokoulussa opitusta ei ole Maltalla hyötyä.

Niinpä suomalaisetkin työn vuoksi muuttavat pakkautuvat jatkossakin Slieman seuduille, vuokrat siellä nousevat entisestään ja ahtaus lisääntyy. Jotkut tympiintyvät ja lähtevät kotiin, eräät eivät sopeudu ollenkaan. Ei silti synkistellä, Sliema kuitenkin on paikka, jossa vietettävästä viikon lomasta moni on valmis maksamaan pitkän pennin. Voisi sitä huonommassakin paikassa asua.

Niin joo. Paljonko niistä pelialan asiakaspalveluhommista sitten maksetaan? Nettona 1500 euroa kuukaudessa lähtöpalkkana, joissain paikoin jopa 1800. Minimipalkka täällä on 4,20 euroa tunnilta ja minimipalkalla on töissä hyvin moni; siitä voi itse laskea, millaista palkkaliittiä pelialan työntekijät edustavat. Jos suomalainen betsausalan perusduunari kykenisi kolmen vuoden ajan elämään kuin paikallinen tarjoilija niin sivuun olisi jäänyt 30 000 – 40 000 euroa.

Sillähän maksaisi vahvan käsirahan kerrostalokaksioon Tikkurilasta. Jos siis kolmen Maltalla eletyn vuoden jälkeen enää onnistuisi perustelemaan itselleen, että miksi.

Pääkuva: Vallettaa (Kristian Sundqvist)

Tags: , , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑