Published on marraskuu 25th, 2017 | by Antti Hyppänen

Paul von Lettow-Vorbeck oli sissisodankäynnin mestari 1. maailmansodassa

Paul Emil von Lettow-Vorbeck oli saksalainen komentaja, joka tuli tunnetuksi sissisodankäynnin mestarina 1. maailmansodassa. Afrikan leijona -nimen saanut kenraali taisteli Saksan hallitsemassa Itä-Afrikassa ylivoimaista vihollista vastaan usean vuoden ajan. Hän oli sodan päätyttyä ainoa saksalaiskomentaja, joka oli ottanut onnistuneesti haltuunsa brittiläisen imperiumin maa-alueita.

Tapahtumat ennen 1. maailmansotaa

Paul Emil von Lettow-Vorbeck syntyi vuonna 1870. Hänen isänsä oli Preussin armeijan upseeri, joka johdatti myös poikansa sotilasuralle. Lettow-Vorbeck suoritti kadettikoulun, ja hänet nimitettiin Saksan keisarillisen armeijan luutnantiksi vuonna 1890.

Lettow-Vorbeckin tie vei kymmenen vuotta myöhemmin Kiinaan, jossa hän sai tulikasteensa sissisodankäyntiin niin sanotussa boksarikapinassa. Kyseessä oli kiinalaisjoukkojen nousu länsimaisia miehitysjoukkoja vastaan.

Vuonna 1904 Lettow-Vorbeck siirrettiin ensimmäistä kertaa Afrikan mantereelle. Hän matkusti Saksan Lounais-Afrikkaan (nykyinen Namibia), jossa tapahtui 1900-luvun ensimmäinen kansanmurha saksalaisjoukkojen toimesta. Lettow-Vorbeckin ei ollut lopulta osallisena tapahtumiin vaan vetäytyi Etelä-Afrikkaan hoitamaan silmävammaansa.

Saksan Itä-Afrikka

Kuvassa tilanne Keski- ja Itä-Afrikassa 1. maailmansodan kynnyksellä.

Kymmenen vuotta myöhemmin (vuonna 1914) everstiluutnantiksi kohonnut Lettow-Vorbeck sijoitettiin Saksan Itä-Afrikan miehitysjoukkojen (Schutztruppe) komentajaksi. Kyseinen alue oli 1. maailmansodan alkaessa maantieteelliseltä sijainniltaan haastava, sillä vihollisvaltiot ympäröivät sen jokaisesta ilmansuunnasta. Iso-Britannia hallitsi myös itäisiä merialueita, joiden läpi oli vaikea saada materiaalikuljetuksia.

Lettow-Vorbeck ymmärsi tilanteen hyvin selkeästi, eikä elätellyt turhia toiveita. Saksan Itä-Afrikka ei tulisi saamaan täydennysjoukkoja tai materiaalia Euroopasta. Everstiluutnantin tavoitteena olikin sitoa mahdollisimman paljon vihollissotilaita kyseiselle alueelle. Nämä joukot olisivat pois Euroopan juoksuhaudoista, mikä auttaisi välillisesti Saksan armeijaa suuremmilla taistelukentillä.

Lettow-Vorbeck oli alusta asti napit vastakkain hänen esimiehensä, kuvernööri Heinrich Schneen, kanssa. Schnee halusi Itä-Afrikan olevan neutraali aiemmin solmitun Kongon sopimuksen mukaisesti. Kyseinen sopimus oli allekirjoitettu 1885, ja sen mukaan siirtokuntien tulisi pysyä sodan puhjetessa neutraaleina. Tämä ei kuitenkaan sopinut ”Afrikan leijonan” suunnitelmiin.

Sotatoimet käynnistyvät vuonna 1914

Lettow-Vorbeck aloitti vihollisuudet päinvastaisista käskyistä huolimatta vuonna 1914. Hän teki joukkoineen tuhoisia iskuja alueen pohjoispuolelle brittien tärkeää rautatielinjaa vastaan. Itä-Afrikassa oli sijoitettuna sodan alkaessa vain 2600 saksalaissotilasta, joiden määrä väheni tasaisesti taisteluiden aikana. Loput Lettow-Vorbeckin joukoista olivat paikallisväestöä. Näistä sotilaista käytettiin nimitystä askari.

Iso-Britannia lähetti Saksan hyökkäysten johdosta alueelle 12.000 sotilasta Intiasta. Näistä noin 8000 teki maihinnousun satamakaupunki Tangaan, jossa Lettow-Vorbeckin joukot ottivat ensimmäisen kuuluisan voittonsa. Saksalaiskomentajan käytössä oli vain reilut 1000 sotilasta, jotka olivat lisäksi aseistettu huomattavasti brittiläisiä heikommin. Taistelu oli valtava menestys Lettow-Vorbeckille, ja brittisotilaat pakotettiin vetäytymään. Samalla Saksan joukot saivat uusia kiväärejä sekä ammuksia, jotka paransivat joukkojen taistelukykyä tuntuvasti.

Vuoden 1915 alussa Lettow-Vorbeck johdatti joukkonsa pohjoiseen ja valloitti satamakaupunki Jassinin. Tärkeä satamakaupunki sijaitsi Iso-Britannian ja Saksan hallitsemien alueiden rajalla. Voitto tuli kuitenkin saksalaiskomentajalle todella kalliiksi, joten hän totesi suorien hyökkäysten olevan toivoton taktiikka pidemmällä tähtäimellä.

Saman vuoden aikana Saksa menetti Lounais-Afrikassa olevat alueensa. Osittain tämän ansiosta britit pystyivät siirtämään lisää joukkoja Lettow-Vorbeckin vastaisiin taisteluihin. Vuoden 1915 aikana Iso-Britannia kokosi liittolaisineen 100.000 sotilasta Saksan Itä-Afrikan ympärille. Lettow-Vorbeckin käytössä oli samaan aikaan 14.000 sotilasta, joista saksalaisia vain pieni osa.

Iso-Britannian ylivoima pakottaa Lettow-Vorbeckin joukot etelään

Everstiluutnantti oli poikkeuksellisen hyvissä väleissä askari-joukkojen kanssa. Lettow-Vorbeck puhui sujuvasti paikallista kieltä (swahili) ja nimitti sotaretkensä aikana myös useita askari-komentajia. Vaikka Lettow-Vorbeck piti sotilailleen kovaa kuria, hänen afrikkalaiset joukkonsa olivat sitoutuneempia komentajaansa kuin liittoutuneiden riveissä taistelleet. Joidenkin historioitsijoiden mielestä tämä ei olisi ollut Lettow-Vorbeckin johtajuuden ansiota, vaan pidempiaikaisen suhteen tulos.

Vuonna 1916 brittiläisten ylivoima sekä liittoutuminen belgialaisten joukkojen kanssa ajoi saksalaiset ahtaalle. Liittoutuneet valloittivat Saksan Itä-Afrikan merkittävät alueet ja pakottivat Lettow-Vorbeckin turvautumaan sissisotaan ja vetäytymään etelään.

Mahiwa

Kuvassa liittoutuneiden ylivoimaisten joukkojen eteneminen, mikä pakotti Afrikan leijonan kohti etelää. Joukot kohtasivat Mahiwassa, jossa Lettow-Vorbeck onnistui jälleen torjumaan britit.

Tämä kissa ja hiiri -leikki jatkui vuosien 1916-1918 ajan. Brittijoukot kohtasivat saksalaiset verisessä Mahiwan taistelussa lokakuussa 1917, jolloin Lettow-Vorbeck poistui jälleen taistelukentältä voittajana. Uutisten saapuessa Saksaan, hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Mahiwan tappion jälkeen Lettow-Vorbeckin joukot jatkoivat sissisotaansa vielä vuoden ajan. Miehet olivat edenneet jo pitkän aikaa ilman mitään ulkopuolisia materiaalitäydennyksiä. Joukko tuli toimeen käytännössä niillä tarvikkeilla, joita se valloitti eri linnakkeista ja kaupungeista. Kyseessä oli raju selviytymistaistelu, jossa Lettow-Vorbeckin sotajoukot jättivät jälkeensä tuhottuja kyliä sekä peltoja, mikä johti välillisesti myös satojen tuhansien siviilien kuolemaan.

Lopulta Lettow-Vorbeck antautui 25. marraskuuta 1918. Tässä vaiheessa joukot olivat marssineet pohjoista kohti ja siirtyneet Rhodesian (nyk. Zambia) puolelle. Saksalaissotilaita oli jäljellä vain 150 miestä.

Elämä 1. maailmansodan jälkeen

Saksalaiskomentaja palasi kotimaahansa maaliskuussa 1919 ja sai sankarin vastaanoton. Uutiset Lettow-Vorbeckin saavutuksista Afrikassa olivat tiedossa, ja hänen kunniakseen järjestettiin suuri paraati.

Sodan jälkeen Lettow-Vorbeckin meni naimisiin ja sai neljä lasta. Hänet yritettiin saada mukaan Weimarin tasavallan politiikkaan, mutta tuloksetta. Lettow-Vorbeckin armeijaura loppui vuonna 1920, johtuen niin sanotusta Kappin vallankaappausyrityksestä. Saksalaiskomentaja oli mukana tukemassa äärioikeiston toimintaa, mikä johti hänen erottamiseensa Wehrmachtista.

Bundesarchiv B 145 Bild-P008268, General Paul von Lettow-Vorbeck

Lettow-Vorbeck hänen kunniakseen järjestetyssä paraatissa, Berliinissä, vuonna 1919.

Lettow-Vorbeckin ajautui lopulta politiikkaan 1930-luvun taitteessa. Hän oli mukana saksalaiskansallisen kansanpuolueen (DNVP) riveissä ja joutui napit vastakkain Adolf Hitlerin kanssa. DNVP:n kannattajia siirtyä yhä suuremmassa määrin natsien riveihin, eikä Lettow-Vorbeck pitänyt lainkaan Hitlerin toiminnasta. Vuonna 1935 Adolf Hitler tarjosi hänelle lähettilään paikkaa Englannista, johon entinen komentaja antoi vastineensa hyvin omaperäisellä tavalla.

During the 1960s, Charles Miller asked the nephew of a Schutztruppe officer, ”I understand that von Lettow told Hitler to go fuck himself.” The nephew responded, ”That’s right, except that I don’t think he put it that politely.”

Lettow-Vorbeck sai vielä kenraalin arvonimen vuonna 1938, juuri ennen seuraavan suursodan alkamista. Hän oli tässä vaiheessa 68-vuotias, eikä kokenut komentaja osallistunut 2. maailmansotaan millään tavalla. Sodalla oli kuitenkin tuhoisat vaikutukset Lettow-Vorbeckin elämään. Hänen molemmat poikansa kuolivat rintamalla ja kotitalo Bremenissä tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa.

Lettow-Vorbeck vieraili vuonna 1953 Itä-Afrikassa, jossa hän sai edelleen lämpimän vastaanoton entisiltä askari-sotilailta sekä liittoutuneiden komentajilta. Omien sekä vastustajan joukkojen kunnioittama mies kuoli vuonna 1964 – hieman ennen 94. syntymäpäivää.

Yllä olevassa videoklipissä on myös kooste Lettow-Vorbeckin urasta. Jos 1. maailmansodan tärkeimmät henkilöt ja tapahtumat kiinnostavat, niin suosittelen vahvasti The Great War -kanavaa Youtubesta, jossa on kymmeniä hyvin tehtyjä videoita tästä aiheesta. Hieman pidempi ja yksityiskohtaisempi kooste ”Afrikan leijonan” sotaretkistä löytyy myös tästä videosta.

Artikkelin kuvat: Public Domain, kuvakaappauksia tästä ja tästä videosta. Lisäksi: Bundesarchiv, B 145 Bild-P008268 / CC-BY-SA 3.0 [CC BY-SA 3.0 de], via Wikimedia Commons

Tags: , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑