Sundqvistin Maailma arkijuusto

Published on joulukuu 3rd, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Arki-sanalle ei ole vastinetta englannin kielessä

Suomi täyttää keskiviikkona sata vuotta, joten on aika julistaa Asialinjan valinta kaikkein suomalaisimmaksi sanaksi: se on arki. “Hyvä arki”, “arkinen aherrus”, “arjen sankari”. Arkijuusto tai Arkijugurtti, tietysti Valiolta!

Suomen lisäksi osaan natiivitasoisesti ainoastaan englantia. Kyseisessä kielessä ei ole mitenkään vastaavaa sanaa käännökseltään saati merkitykseltään. Ordinary day cheese? Working day hero? Ei oikein pelitä! Ruotsia taidan sen verran, että uskallan sanoa vardagin tavoittavan osan arjen merkityksistä, muttei kaikkia.

Missään muussa maassa kuin Suomessa tuskin brändätään juusto sillä, että tuote on mahdollisimman arkista. Koska kyseessä on elintarvike, niin luulisi arjella viitattavan kyseisen juusto mahdollisimman arkiseen makuun. Valio ei selosteessaan kerrokaan, millaista juustoa Arkijuusto on (onko kyseessä mahdollisesti edam- tai vaikkapa emmental-juusto). Sen sijaan valmistaja paljastaa, että tuote sopii koko perheelle (tarkoittaen suomeksi, että sitä uskaltaa syöttää lapsille), että kyseessä on “leivänpäällisjuusto”. Maku on “mieto” ja tuote soveltuu hyvin ruoanlaittoon (mikäpä juusto ei soveltuisi, tosin kaikki juustot eivät sovellu kaikkiin ruokiin). Siinä kaikki.

Kyseisen juuston perusteella suomalaiseen harmaaseen arkeen eivät kuulu maut (“mieto” ei ole maku) saati määritellyt juustolajikkeet. Miten ihmeessä tällainen tuote voi olla bisnestä, mitä tai pikemminkin millä tuossa oikein myydään?

Turvallisuudella ja hinnalla. Tuote ei maistu miltään, on halvinta eikä edes täytä minkään juustolajikkeen kriteereitä, mutta koska arjen ei arvoluterilaisessa etiikassa kuulukaan maistua miltään pyhittyy kyseinen juusto virallisella nimellään: Valio Hyvä suomalainen Arki® juusto. Koko perheelle!

Miten selittäisin arjen merkityksen esimerkiksi brittiläisille tuttavilleni? Paremman puutteessa lainaisin englantilaisen kulttuuriantropologin Kate Foxin (hänen kirjaansa Watching the English olen aiemminkin suositellut) määritelmää siitä, miten työ eri kristillisissä kulttuuripiireissä käsitetään.

Katolisessa maailmassa työnteko on suurimmalle osalle ihmisistä langennut kohtalonomainen taakka ja rangaistus, joka juontaa juurensa syntiinlankeemukseen saakka. Työssä itsessään ei ole mitään ylevää ainakaan jos sitä tehdään ensisijaisesti tienaamisen vuoksi: parempi yksilölle itselleen jos pärjää raatamatta ja muille asia ei kuulu. Protestanttisessa eli Suomen tapauksessa luterilaisessa maailmassa taas työllä on valtava itsesarvo, työ ylevöittää jopa henkisesti saati sosiaalisen aseman tarjoajana. Iso-Britannia – vaikka muodollisesti protestanttinen maa onkin – asettuu Foxin ja omien kokemusteni mukaan noiden kuvausten välimaastoon.

Suomalainen arki on merkitykseltään työn pyhittämistä. Niinpä se täydellisen mauton ja mahdollisimman halpa Arkijuusto on nimeään myöten eräänlaista matalaoktaanista askeesia. Kulttuuriin kuuluu vastapainona suuri määrä rituaaleja askeesin hetkittäiseksi alasajoksi, joillekin se on työviikon jälkeinen perjantaipullo ja toisille laatukaika läheisten seurassa, tällöin lämpimien voileipien päälle tulee oikeaa juustoa.

Arki ei ole vain työviikko tai vain se mitä työviikon aikana kuuluu laittaa leivän päälle tai mitä työviikolla kuuluu tai ei kuulu juoda. Suomalainen “hyvä arki” tarkoittaa askeettisuudessaan sitä, että joka päivä ei edes tarvitse tavoitella maku- tai muita nautintoja tai elämyksiä. Arki tarkoittaa vapaata juhlasta, jos juhlimisen käsittää hedonismina.

Suomalainen arki tietyllä tapaa heittää varjonsa jo sitä edeltävälle ei-arkipäivälle. Koska arkipäivää kuuluu kunnioittaa lepäämällä hyvin eivät sunnuntait Suomessa ole ollenkaan räväköitä päiviä. Katolisessa Euroopassa taas sunnuntait ovat viikon kohokohtia; syödään ja juodaan hyvin perhepiirissä ja ravintolatkin täyttävät asiakkaista. Suomessa sen sijaan suurenakaan juhlapäivänä, kuten maamme satavuotispäivänä, ei kansa nostele maljoja tai valvo myöhään, jos seuraavana päivänä on arki.

Ymmärrettävää jo siksi, että Suomessa aamuhöyryinenkin rattijuopumus on rikos paitsi lain niin myös lähimmäisten silmissä ja ihan hyvä niin.

En päätä tätä pohdintaa tuomioon siitä, onko pyhä suomalainen arki hieno vai huono juttu; se on sekä että ja samalla hyvin suomalainen juttu, sillä sipuli. Arkijuustoa en voi haukata, koska asun ulkomailla. Sen sijaan haastan lukijamme pohtimaan omaa suosikkisanaansa niistä, joille ei helposti löydy käännöksiä.

Minun lempparini on kaiho, jolle ei ole englanniksi vastinetta. Longing ei käy, koska se tarvitsee kohteen siinä kun kaihoisalla mielellä voi olla muuten vaan.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi Viikatetta, Kaiho de Grace.

Kuva: Joakim Honkasalo / Unsplash

Tags: , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑