Walter Tull

Walter Tull - suuri englantilainen jalkapallosankari

Walter Daniel John Tull (1888-1918) oli orpokodin kasvatti, Tottenhamissakin pelannut ammattilaisjalkapalloilija ja rivimiehestä upseeriksi kohonnut sotasankari. Ja ihonväriltään tumma.

Lontoon Bethnal Greenissä toimineella metodistikirkon orpokodilla (joka on nyttemmin kuluneen yli sadan vuoden aikana laajentunut valtakunnalliseksi Action for Children -järjestöksi) oli jalkapallojoukkue. Sieltä puolustaja Walter Tull ponnisti 17-vuotiaana amatöörisarjoihin Clapton FC:n - joka sekin on yhä olemassa - riveihin. Clapton ei ollut mikä tahansa pubijoukkue vaan aikansa paras amatööriseura, joka ei Walterin siellä viettämän kauden aikana hävinnyt otteluakaan ja pääsi nostelemaan kolmea pokaalia. Football Star -lehti nimitti Walterin kauden parhaaksi löydöksi.

Savusumua, Itä-Lontoon työväenluokkaista kurjuutta, metodistikirkon orpokodin karua arkea, nurmi, nahkakuula, mustaihoinen teinipoika aikana, jolloin mustia ei Iso-Britanniassakaan pidetty likimainkaan täysinä ihmisinä. Walterin kaltaisten poikien elämä oli miltei poikkeuksetta tuomittu kulumaan luokkayhteiskunnan kaikkein alimman, luokattoman kastin kurjuudessa. Suurin osa ei koskaan poistunut Itä-Lontoosta.

Nahkakuula muutti kaiken Walter Tullin osalta.

Walter oli Tottenham Hotspurin edustusjoukkueen mukana, kun joukkue matkusti vuoden 1909 kesäksi hyörylaivalla Etelä-Amerikkaan harjoittelemaan ja pelaamaan otteluita. Hänen otteensa Argentiinassa ja Uruguayssa vakuuttivat valmennusjohdon ja Walter sai sopimuksen kaudelle 1909-1910, joka oli Tottenhamin kaikkien aikojen ensimmäinen Englannin pääsarjassa. Hän teki debyyttinsä kauden avausottelussa kotona White Hart Lanella Manchester Unitedia vastaan.

Walterin kausi lähti hyvin käyntiin, kunnes koitti lokakuinen vieraspeli Bristolissa. Bristol Cityn kotiyleisö käyttäytyi törkeästi (kuten käyttäytyy Ashton Gatella joskus yhä) solvaten Walteria jatkuvin rasistisin huudoin. Törkeily oli niin valtaisaa, että se poiki ehkä jalkapallohistorian ensimmäisen katsomorasismia kritisoineen lehtiartikkelin. Football Starin reportteri DD (joka kirjoitti ajalle ominaiseen tapaan nimimerkillä) otsikoi ottelujuttunsa ”Football and the Colour Prejudice”.

DD hehkutti raportissaan Walter Tullia, joka pelasi tuolla kertaa kärjessä: ”Hotspurin hyökkäyspelin aivot, hänen pelaamisensa mieli ja metodiikka ovat niin selkeitä, että kaikkien valkoisten pelaajien pitäisi ottaa oppia. Kentän paras hyökkääjä.”

Rasismintäyteinen lauantai-iltapäivä ja mahdollisesti myös DD:n artikkeli päinvastaisesta pyrkimyksestään huolimatta kuitenkin taittoivat tämän hehkutetun lahjakkuuden uran. Walterin ihonväri nousi puheenaiheeksi ja jotain tapahtui. Yksityiskohdat ovat hävinneet historian tuuliin, mutta Walter Tull tipahti Bistolin-vierailun jälkeen nopeasti ja pysyvästi reserveihin.

Uralle löytyi jatko seuraavana syksynä, kun Tottenhman myi Walterin Northamptoniin. Northamptonin managerina toimi myöhemmin muun muassa Arsenalin ruorissa legendaariseksi noussut Herbert Chapman, joka oli Walterin tapaan vakaumuksellinen metodisti. Kuvassa alla Northamptonin edustusjoukkue kaudella 1911-1912, Walter Tull ylärivissä äärimmäisenä vasemmalla (artikkeli jatkuu kuvan jälkeen).

Embed from Getty Images

Walter vakiinnutti paikkansa kovan luokan liigajyränä, kunnes ensimmäinen maailmansota vei miehen rintamalle Footballers’ Battalionissa, ammattipelaajista koostuneessa yksikössä, jolla oli aluksi merkittävää propaganda-arvoa.

Länsirintaman järjettömyys ja hirvittävyys hukuttivat moiset hömpötykset nopeasti mutaan ja taistelukaasuihin. Walter lähti taisteluihin rivimiehenä, sillä upseerin pikakoulutukseen hänellä ei ollut asiaa. Brittiarmeijan säännöstö kun kielsi muiden kuin ”puhdasta eurooppalaista syntyperää” edustavien miesten upseerikoulutuksen, olkoonkin että sääntöihin kirjattu peruste ei ollut rasistinen vaan surullisenkin looginen: miehet eivät olisi totelleet värillistä esimiestä.

Brittiläisen imperiumin historian ensimmäinen mustaihoinen taistelujoukkojen upseeri Walterista silti tuli. Hän nousi ansioidensa kautta sotilasarvo kerrallaan joukkueenjohtajan asemaan, kunnes välillä Italiassakin taistellut Walter Tull kaatui 29-vuotiaana johtaessaan joukkuettaan vastahyökkäykseen Ranskan Pas-de-Calais’ssa vuoden 1918 keväällä.

Sota loppui samana vuonna ja myöhemmin - vasta vuonna 1940, kun vanhaa kirjeenvaihtoa tuli sattumalta ilmi - selvisi, että Walter oli sotimisen ohella neuvotellut pelaajasopimuksen Glasgow Rangersin kanssa.

Mahtava, puhutteleva, lyhyt elämä. Northamptonin Sixfields Stadiumin ohi kulkee nykyään Walter Tull Way ja stadionin lähettyvillä seisoo hänen muistomerkkinsä (kuvassa alla, artikkeli jatkuu kuvan jälkeen). Walterista on kirjoitettu kirjoja, tehty tv-elokuva ja näytelmä ja hänestä kerrotaan kouluissa. Hän kelpaa jopa Daily Mailille. Walterin muisto ei onneksi ole unohtunut arkistokaappien pölyyn.

Embed from Getty Images

Suomessa hän taitaa olla tuiki tuntematon hahmo, siksi tämä artikkeli Asialinjalle. Ja siksi, että jotkut valtavan isot asiat ovat Iso-Britanniassa oikeasti muuttuneet vasta minun elinaikanani. Muistan hyvin, kuinka lapsena TV2:n lauantaisia Englannin 1. divisioonan lähetyksiä katsoessani suu auki ihmettelin ja tavallaan ihailin Nottimghamissa pelannutta ihmettä, mustaa miestä. Englannin ensimmäinen musta A-maajoukkuepelaaja Viv Anderson on sittemmin kertonut kokemuksistaan, joiden valossa 1980-luvun brittikentät eivät eronneet siitä, mitä Walter Tull koki seitsemän vuosikymmentä aiemmin Ashton Gatella.

---

Kuten tarkkasilmäiset brittifutiksen ja Iso-Britannian ystävät saattavat panna merkille, niin melkein kaikki tässä artikkelissa mainitut jalkapalloilulliset instituutiot ovat yhä olemassa - paitsi White Hart Lane. Sen viimeinen osa murskattiin elokuussa. Olin hyvin onnekas sikäli, että Englannissa viettämäni kahdeksan vuoden aikana ehdin kokea eräitä asioita (kuten White Hart Lanen ja Highburyn), jotka elävät enää muistoissa. Sankariaikojen monumentteja nuokin olivat, eikä ole helppoa kuvitella suurempaa sankaria kuin Walter Tull.

Kuva: Walter Tullin elämästä kertoneen näytelmän Tull (2013) promootiokuva.

Lähteitä: Daily Mail, Daily Mail vuodelta 2013, Wikipedia, 100greatblackbritons.com

Leave a reply