Sundqvistin Maailma

Published on joulukuu 29th, 2017 | by Kristian Sundqvist

0

Mitä on olla ”avoimesti homo”?

Kysymys nousi mieleeni, kun Euroopan jalkapalloliitto Uefa lähetti minulle sähköpostia.

Olen aikojen saatossa joutunut erilaisten jalkapallojärjestöjen postituslistoille ja viestit johtavat joskus perimmäisten kysymysten äärelle. Nyt on kyse viestin sisältämästä linkistä tiedotteeseen, jonka mukaan Cleethorpes Town FC:tä edustava Liam Davis (kuvassa) on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa avoimesti homo (openly gay) miespelaaja, joka on pelannut ottelun Lontoon Wembleyllä.

Cleethorpes on kahdeksannella sarjatasolla pelaava amatööriseura. Davis, 27, paiskii päivä- ja iltatöikseen duunia ravintolayrittäjänä. Davis joukkueineen pääsi viime kauden päätteeksi Wembleylle FA Vasen finaaliin, sympaattinen kilpailu on tarkoitettu Englannin jalkapalloliiton alimpien sarjatasojen seuroille. Uefan artikkelissa ei nähdä tarpeelliseksi mainita Cleethorpesin finaalivastustajaa tai ottelun tulosta, joten tulkoon sanotuksi, että South Shields vei vaasin numeroinen 4-0.

Mutta mitä on olla ja mikä on “avoimesti homo”? Ja miksi mahtava Uefa on poiminut juuri Liam Davisin tällaisen artikkelin aiheeksi?

Olen Asialinjalla yrittänyt viimeiseen saakka välttää identiteettipolitiikkaan sotkeutumista. Sitä kun eri muodoissaan pukkaa joka tuutista muutenkin. Niinpä tyydyn pohtimaan, en politikoimaan.

Kotikaupungissani Pietarsaaressa oli nuoruudessani – ja on vieläkin – eräs mukava, hyvin monien tuntema avoimesti eli julkisesti ihan homo mies, julkihomo. Ei häntä tietääkseni sen vuoksi vainottu tai kiusattu. Siis tietääkseni, totuus voi olla toinen. Joka tapauksessa hänen sosiaaliseksi identiteetikseen pikkukaupungissa muodostui (Little Britain -sketsisarjaa mukaillen) only gay in the village, toisin sanoen hänet nähtiin nimenomaan anomaliana. Ei negatiivisena sellaisena, mutta kaikista muista erottavana poikkevuutena kuitenkin.

Nyt meillä on Liam Davis, ensimmäinen julkihomo pelaamassa futista Wembleylla. Mitä sitten? Ei mitään sikäli, ettei Uefan kuiviin tiedotteisiin mikään tiedotusväline tartu etenkään kun aiheena on kahdeksannen sarjatason pelaaja ja ainoa tarjottu pressivalokuva tuollainen staattinen ylävartalo-otos. Kun homoseksuaali nimeltä Freddie Mercury bändeineen tarjoili vanhan Wembleyn yleisöille rock-musiikin historiaan musiikillisista ja teatraalisista syistään jääneet keikat 11. ja 12. kesäkuuta vuonna 1986 oli huomioarvo hieman toinen. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Embed from Getty Images

Freddie Mercury oli pohjattoman lahjakas muusikko, jonka homoseksuaalisuus nousi tietoisuuteen, koska hän oli muista syistä niin valtavan kiinnostava. Liam Davis on varmasti jämäkkä tyyppi (ravintolayrittäjä noin nuorena miehenä ja menestyksellinen harrastefutaaminen siihen päälle), mutta mitään muuta esimerkiksi medianäkökulmasta edes teoriassa kiinnostavaa kuin julkihomona futiksen pelaaminen Wembleylla hänessä ei ole.

Joo, ymmärrän: jonkun on hyvä olla avoimesti homo ensimmäisenä tässä ja tuossa asiassa, jotta muiden homous samoissa ympäristöissä hyväksytään myöhemmin helpommin? Tässä voi olla perää, riippuu kontekstista. Samalla kuitenkin uhrataan yksilö tai yksilö uhrautuu, kuinka vain. Tietyllä tapaa uhrataan laajempikin kokonaisuuksia: South Shields pääsi FA Vasen finaaliin, voitti sen komeasti, ottelu nostettiin myöhemmin maailman mahtavimman urheilulajin eurooppalaisen kattojärjestön tiedoteuutisen kärkeen – eikä siinä mainita South Shieldsiä ollenkaan!

Jatketaan omiin kokemuksiini avoimesta ja vähemmän avoimesta homoudesta. Olin nuoruudessani kuulemma jotenkin tyylikäs ja vetoava. Siihen en asianomaisena osaa ottaa muuta kantaa kuin sen, että vastakkaisen sukupuolen edustajien esittämä kiinnostus nousi jälkeenpäin ajatellen nolottavassa määrin päähän. Kävi joskus niinkin, että signaaleja tuli myös toisilta miehiltä. Kertaalleen sellaiselta, jota on olisi voinut kuvitellakaan homo- tai hänen tuolloinen hemaiseva avopuolisonsa muistaen kai biseksuaaliksi.

Havahduin aikuisten maailmaan eli tässä tapauksessa siihen, että kaikki homot eivät ole sataprosenttisesti julki- tai kaappohomoja, että kaikki meistä eivät ole sataprosenttisesti homoja tai heteroita (jotkut väittävät ettei kukaan ole ja saattavat olla oikeassa), että ihmisten seksuaalisuudessa ja sen manifestaatioissa on lukemattomia sävyjä.

Loputtoman monimutkaisessa maailmassa on joskus tarpeen yksinkertaistaa, mutta “Liam Davis oli ensimmäinen mies joka pelasi ihan homona futista Wembleyllä, jee, seksuaalinen tasa-arvo on ottanut taas edistysaskeleen” -tyyppinen valistus on vuonna 2017 aika helvetin väsynyttä.

Pietarsaaressakin oli kuitenkin jo 1980-luvulla raskaassa teollisuudessa duunarina “avoimesti homo” mies ja samaan aikaan Lontoossa sellainen rock-oopperoi koko Wembleyn ekstaasiin.

Miesten – toisin kuin naisten – jalkapalloilussa homoseksuaalisuus on yhä pitkälti tabu. Siinä mielessä tuo puheena oleva tiedote on ymmärrettävä, mutta kuten todettua täysin tehoton ja “avoimen homouden” käsitteessään ongelmallinen.

Vielä yksi muistuma 1980-luvulta. Nyttemmin muun muassa #metoon myötä sylkykupiksi päätynyt Jouko Turkka (1942-2016) irvaili tuolloin homofobikoille tavalla, joka olisi rohkeaa ja raikasta yhä. Turkka esitteli Iso Homonsa, identiteetistään epävarmoja pelottavan homomiehen, esseekokoelmassaan Aiheita jo vuonna 1982.

Tags: , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑