manchester united fanipaita

Valioliigaseurat myyvät eniten fanipaitoja - entä sitten?

Barcelona ja Real Madrid ovat maailman ylivoimaisesti suosituimmat seurat, jos suosiota mitataan Facebook-, Twitter- ja Instagram-seurannalla. Kummallakin on desimaalit pyöristäen yhteensä 160 miljoonaa seuraajaa.

Kiinnostavaa kyllä ei somesuosio kulje käsi kädessä fanipaitakaupan kanssa. Tuoreimmat eli vuoden 2016 tilastot tosiaan kertovat, että eniten myytiin Manchester Unitedin paitoja (siis virallisia sellaisia, piraattituotteiden osalta ei ole olemassa kuin arvauksia). Kaikkiaan Valioliigan seuroja mahtuu top-10:een peräti neljä ja yhteenlaskettuna ManU, Chelsea, Arsenal ja Liverpool myivät yli 50 prosenttia enemmän paitoja kuin Espanjan kaksi jättiläistä. Loput kymmenen parhaan joukkoon mahtuvat seurat ovat Bayern München, Juventus, PSG ja AC Milan.

Mitä väliä?

Ylivoimainen valtaosa maailman suurimpiin seuroihin itsensä identifioivista jalkapallon seuraajista ei koskaan näe suosikkijoukkuettaan katsomosta käsin. He eivät ikinä tuota seuralle ropostakaan liikevaihtoa lipputulojen muodossa. Fanituotekauppa ja sen ehdottomasti tärkein mittari eli paitamyynti kertoo, miten paljon rahaa etäfanit kautta maailman ovat valmiita mihinkin seuraan ja mihinkin liigaan käyttämään.

Lisäksi fanipaita - mukaan lukien piraattituotteet - on seuran ja koko liigan kävelevä mainos. Ja paitasponsorin mainos. Täydellinen tuote, jonka hyödyntämisessä nimenomaan Valioliigan seurat tuntuvat olevan erityisen hyviä, jos vertaillaan myytyjen paitojen määrää someseuraajien määrään. ManU myi 29 paitaa tuhatta seuraajaa kohti, Barcelona kaksitoista.

Embed from Getty Images

Okei, luvuissa on sananmukaisesti kausivaihtelua. Zlatan Ibrahimovic ja Paul Pogba takuulla kiskoivat ManU:a kärkipaikalle kalenterivuoden 2016 paitaliigassa. Tällaiset jutut eivät kuitenkaan selitä isossa kuvassa näkyviä suuria eroja seurojen ja liigojen välillä ja ManU on ollut ykkösenä myös viiden vuoden otannalla.

Kun aihetta kaivelee syvemmälle löytyy lisää kiinnostavia juttuja. Manchester City ei mahdu tuolle globaalille kymmenen suurimman paitakauppiaan listalle, mikä ei ole suurehko yllätys. Se jäi kaudella 2015-16 neljänneksi eikä yksinkertaisesti ole yhtä puhutteleva brändi (kyllä, käytän noin tylyä sanaa) kuin Liverpool tai Chelsea.

Hämmästyttävää sen sijaan on, että paitakauppaa Iso-Britanniassa hallitseva Sports Direct ei viime kesänä (eli alan kuumimpana sesonkina) myynyt ainoankaan Manchester Cityn pelaajan nimeä kantavaa paitaa edes kolmenkymmenen suosituimman listalle oikeuttavaa määrää. Jopa Wayne Rooneyn ManU-paita (24. sija) myi paremmin kuin kenenkään Cityn miehen, vaikka Rooney pelaa Evertonissa!

Jutellaan lopuksi fanipaitojen kulttuurisesta merkityksestä. Noita paitoja (tässäkään yhteydessä ei ole väliä, onko kyseessä pirattituote) kun tulee vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa. Bongasin hiljan uutiskuvista erään paikallisen Messin mellakoimassa Pakistanin kaduilla. Kun Muammar Gaddafi taannoin syrjäytettiin Libyassa pyöritettiin Iso-Britanniassa klippiä, jossa yhdellä hampaisiin asti aseistautuneista militanteista oli aavikkomaastopuvun sijaan Chelsean paita.

Suomalaisissa jalkapallokannattajapiireissä on ulkomaisen suurseuran fanipaidalla jopa merkittävä signaaliarvo. Sellaisen kantaja saatetaan lokeroida suomifutiksen väheksyjäksi, Futisforum-kielellä mieshuoraksi. Molemminpuolinen jaottelu, nimittely ja syyttely ovat yllättävän syvällä.

Entä Iso-Britanniassa? Messi-paitaa ei moni aikuinen kehtaa kantaa, mutta lasten keskuudessa ne ovat valtavan suosittuja. Oman maan seurat ovat monimutkaisempi juttu: Manchester Unitedin paita päällä voinee jos kehtaa kävellä miltei mihin valtavirtapubiin hyvänsä - riski siitä, että herättää sarkasmia suurempia antipatioita on vähäinen jopa Liverpoolissa. ManU on äärimmäistä valtavirtaa ja fanituotteita näkyy niin valtavasti, etteivät ne jaksa ärsyttää.

Uskontoon ja nationalismiin linkittyvät Glasgow Rangers ja Glasgow Celtic ovat sitten eri juttuja Englannissakin. Samoin tietyt alempien sarjojen seurat, Millwall itsestäänselvimpänä esimerkkinä. Millwallin fanituote on statement, Valioliigan jättiläisten ei.

Oma suhteeni fanipaitoihin? Kaksijakoinen. Eivät mielestäni ole aikuisen miehen vaatteita julkisella paikalla näkyvillä pidettäviksi kuin suosikkijuokkueen ottelussa, ehkä. Toisaalta niitä on eri reittejä kertynyt jokunen omistukseeni ja niistä saa mukavan lapsellista iloa. Laadukkaimmat ovat riittävän teknisiä vaatekappaleita toimiakseen liikunnassa aluspaitoina, tänään lenkillä ihoa vasten lepäsi Liverpoolin paita kymmenen vuoden takaa.

Oli fanipaidoista mitä mieltä hyvänsä, niin ne ovat massailmiönä tulleet jäädäkseen osaksi maailman mahtavimman urheilulajin kulttuurista kudosta. Siitä ikävä kyllä tärkeimmästä eli liiketaloudellisesta kudoksesta puhumattakaan.

Englannin Valioliiga on tälläkin mittapuulla mahtavista mahtavin.

Lisäys 22. tammikuuta 2018: Futisforumilla nimimerkki Jinete tähän artikkeliin liityen huomasi, että "Fanipaitojen myyntitilastot näyttävät vaihtelevan voimakkaasti esittäjästä riippuen. Esimerkiki tässä Goalin artikelissa sanotaan Real Madridin myyneen eniten paitoja joka vuosi alkaen 2014, jolloin jakoivat ykköspaikan ManUn kanssa 1,4 miljoonalla myydyllä paidalla. 2015 myynti oli jo 2,5 miljoonaa kpl, Barcan ollessa kakkosena 60 000 päässä. 2016 kolmen kärki oli puolestaan Real Madrid, Bayern München ja Barcelona, määrien pudotessa selkeästi."

Huomio tilastoista: Some-tilastot ovat viime vuoden helmikuulta, jolloin tuoreimmat koko kalenterivuoden kattavat paitamyyntitilastot tulivat julki.

Kuva: Flickr

Leave a reply