Sponsoriraha pakenee suomifutiksen massimiehiä - ikuisesti?

Kun Ari Lahti puolitoista viikkoa sitten valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi jäi hänen omistamansa Kuopion Palloseuran taloudellinen tola vähälle huomiolle. Vuonna 2016 Kuopion Palloseura Oy teki 880 000 euron liikevaihdolla miltei saman verran tappiota.

Tappiolukema on yhdentekevä, koska sen Lahti kaudesta toiseen kuittaa omasta pussistaan. Oli todellisena perusteena mesenaattitoiminta tai esimerkiksi nimensä kiillottaminen suurissa kuopiolaisissa rakennushankkeissa, niin oman bisnesimperiuminsa rahoilla Lahti tuossa operoi, eikä KuPS:lla ole hätää.

Katse kannattaa kiinnittää liikevaihtoon. Se on naurettavan alhainen. Vertailun vuoksi: kun viime vuosikymmenen alkupuolella ryhdyin FF Jaron palkatuksi seurajohtajaksi oli liikevaihtomme karvan verran korkeampi (ostovoima huomioiden ero on suurempi). Syrjäisessä 20 000 asukkaan kaupungissa. Seurassa, joka ennakkoasetelmissa vuodesta toiseen taisteli putoamispeikkoa vastaan ja jolla ei ollut eikä ole perinteitä menestyksestä esimerkiksi mitalisijojen muodossa.

KuPS:n tilannetta tunnen kuulopuheiden, nettikeskusteluiden ja olettamien tasolla. Ne riittävät vetämään johtopäätöksen siitä, mikä siellä vaivaa. Paikallisia pk-yrittäjiä ei kiinnosta tukea seuraa, jonka rahoittajana toimii upporikas patruuna. Ilmiö on suomifutiksessa ikivanha juontaen juurensa Juuso Waldenin aikojen Hakaan.

Oli rahoittajana sitten paperitehdas, investointipankkiiri tai vaikkapa poikansa iloksi jalkapalloseuran aikoinaan perustanut Stefan Håkans on seuraus aikakaudesta, seurasta ja kaupungista riippumatta sama; muut olettavat seuran pyörivän pelkästään massimiehensä varassa. Miksi tilikaudesta toiseen taisteleva pienyrittäjä tukisi paikallista seuraa tuhansilla euroilla, jos seuran takana on maamme mittapuulla upporakas ukko tai ukkojen ryhmittymä tai jopa pörssiyhtiö?

Tämä on suomalaisen ammattilaisjalkallon ja jalkapalloliigan kannalta massiivinen kysymys. Tuntuu oudolta, että asiaa ei ole pohdittu enempää. Tai ehkä on, mutta hyvin pienissä piireissä paikallistasoilla?

Meillä Jarossa oltiin - ja on senkin jälkeen oltu - mahdollisimman hiljaa suurteollisuudelta tulevasta tuesta. Eikä paperi- ja metalliteollisuus siitä vajaan miljoonan liikevaihdosta tuonutkaan kaikkineen kuin neljänneksen. UPM siis sponsoroi seuraa siten, että sponsorointi saisi mahdollisimman vähän huomiota. Yksittäisen rahamiehen kuten Lahden on kuitenkin vaikeampi piilottaa tukeaan ainakaan niin, että tukeminen olisi verosuunnittelun puolesta järkevimmin toteutettua.

Onko Ari Lahti alaisineen yrittänyt selittää Kuopion seudun yrittäjille, miksi KuPS olisi heidänkin juttunsa?

Käytän tämän artikkelin otsikossa tarkoituksella sanaa sponsori modernimman yhteistyökumppanin sijaan. ”Suomalaisen jalkapalloseuran sponsori” kun tuo aivan oikean mielikuvan esimerkiksi paikallisesta nostokoneyrittäjästä, joka mielellään näkee itse perustamansa, omistamansa ja pyörittämänsä firman logon kentänlaitamainoksessa tai vähintään seuran lehdessä ja seuran verkkosivujen yhteistyökumppanit-linkin (jota ei koskaan klikkaa kukaan muu kuin sponsorit itse) takana. Yrittäjä ei oleta saavansa yhtään uutta työkeikkaa mainoksen vuoksi, mutta mainos jollain vaikeasti selitettävällä tavalla hitusen vahvistaa hänen asemaansa kaupungissa. Tai ainakin hän kokee niin, mikä on seuran kannalta sama asia.

Mutta mikäli esimerkkimme nostokoneyrittäjä kokee panostuksensa aiheuttavan, että Ari Lahti tai Stefan Håkans tai suunnaton puunjalostuskonserni voi vastaavasti panostaa juuri saman verran vähemmän, niin hänelle tulee höpsö olo: seuraako tässä sponsoroidaan vai suurpääomaa?

Siinäpä se. Suomifutiksessa ei raha tule rahan luo, vaan suorastaan pakenee sitä.

--

FF Jarolla oli aikoinaan uskomattomasti liki 500 sponsoria monista yhden hengen yrityksistä alken, nykytilanteesta en tiedä. Suurin osa sopimuksista käytiin uusimassa vuosittain ja rituaalit vaihtelivat. Lukemattomia kahvikupillisia pahvimukeista, paksua tupakansavua verstailla, 50 euron pikkuruinen seuralehtimainos kukkakauppiaalta. Kuten aina ennenkin.

Tuollainen todellisuus edusti yhteisöllisyyttä, josta sittemmin on tullut muotisana myös urheilumarkkinoinnissa. Yhteisöllisyyttä ei luoda tyhjästä, vaan se rakentuu vuosien ja vuosikymmenten mittaan työllä, joka voi vaatia seisonutta pahvikuppikahvia kestäviä vatsoja ja valmiutta kuunnella, mitä mielipiteitä kukkakauppiaalla seuratoiminnasta on.

En oikein osaa kuvitella, että yksityisen ja julkisen rahoituksen rajapinnoissa operoivalla menestyneellä investointipankkirilla on koskaan ollut kiinnostusta tuohon maailmaan. Enkä tarkoita, että Lahden olisi itse pitänyt kiertää pikkuruisia yrityksiä eikä edes Suomessa kukkakauppiaiden varassa liigafutista pelata.

Astetta tai paria suurempien eli niiden nostokone- ja muiden vastaavien yrittäjien varassa ollaan tasan sinä päivänä, kun massimies seurasta vetäytyy. Mikäli tätä porukkaa ei riittävästi ole, niin seuratoiminta joko loppuu tai hyvin merkittävästi kutistuu. Haka on ykkösessä, MyPa loppui kokonaan. TPS totutteli pankkiiri Seppo Sairasen jälkeiseen aikaan divarissa miltei verkkarisopimusjoukkueella, mutta nousi takaisin liigaan.

Muuten. Jos tuntuu, että Sundqvist haikailee jonkun menneen maailman perään pahvimukeineen ja goodwill-sponsoreineen, niin mitä on muka tullut tilalle?

Kuva: Vuodenaikaan sopivassa takavuosien arkistokuvassa lennossa KuPS:n Miikka Turunen (Wikimedia Commons). Tunnistatko vastapelaajan?

Leave a reply