Sundqvistin Maailma Ndrangheta

Published on helmikuu 1st, 2018 | by Kristian Sundqvist

0

EU-jäsenyys auttoi Maltaa myymään sielunsa paholaiselle

Tässä artikkelissa kerron yhden näkemyksen siitä, miten EU-jäsenyys vähitellen teki piskuisesta Maltasta järjestäytyneen rikollisuuden paratiisin: Italian Calabrian todellinen hallitsija Ndrangheta tai oikeammin ’Ndrangheta on viime syksynä ilmi tulleiden tietojen mukaan pyörittänyt miljardiluokan rahanpesutoimintaa Maltalle sijoittuneen vedonlyönti- ja nettikasinobisneksen kautta, Sisilian mafian ja Napolin Camorran epäillään olevan samoissa hommissa, passinmyyntibisnes (joka on valtion tärkeimpiä tulonlähteitä) houkuttelee Maltan kansalaisiksi entisen Neuvostoliiton oligarkkikunnan arveluttavimpia aineksia. Muammar Gaddafin kaaduttua Libyassa siirtyi hänen klaaninsa nokkamiehiä rahoineen juuri Maltalle. Malta on mafiavaltio, jossa politiikka ja rikollisuus ovat yhtä.

Tätä planeetan tai ainakin Euroopan sekä arabimaailman pelottavimpien rikollisryhmien Maltalle soluttautumista äänekkäimmin kritisoinut journalisti ja bloggari Daphne Caruana Galizia surmattiin autopommiattentaatilla, josta on vangittu paikallisia ammattirikollisia. Yleisimmän kansalaismielipiteen mukaan vangitut ovat juuri tämän teon osalta viattomia syntipukkeja. Mutta miksi ihmeessä tämä kaikki olisi EU:n tai tarkemmin sanoen Maltan EU-jäsenyyden syytä?

Näkemyksen esitti paikallinen tuttavani Matthew. Hän ei ole poliisi, rikollinen tai rikostoimittajakaan (viimeksi mainittuja ei tietääkseni Maltalla edes ole, elinajanodote ei olisi kadehdittava) vaan lähinnä YK:n alaisissa järjestöissä kehitysmaissa elämäntyönsä tehnyt pirteä eläkeläinen. Ja samalla henkilö, joka tuntuu pyhittävän päivänsä kotimaansa asioiden seuraamiselle ja pohdiskelulle. Matthew’n argumentit tuntuvat niin kestäviltä, että päätin hänen luvallaan siteerata niitä tänne Asialinjalle. Jos Eurooppa tai järjestäytynyt rikollisuus tai tämä pikkuruinen saarivaltakunta kiinnostavat, jatka lukemista.

“Otetaan se E-Gaming, lähes 15 prosenttia bruttokansantuotteesta, hirveän iso juttu Maltalle. Ei olisi toteutunut ilman EU-jäsenyyttä ja euroalueen jäsenyyttä. Alan firmat haluavat nimenomaan alueen sisällä paikan, jossa lisenssointi onnistuu tuosta vain, veroja ei tarvitse juuri maksaa eikä valvontaa ylipäätään ole. Italian rikollisjärjestöt kuten Ndrangheta voivat samalla pestä huumerahansa käytännössä kotikentällä, mutta kuitenkin omien viranomaistensa suoran toimivallan ulottumattomissa.”

“Passinmyyntibisnes tietysti on itsestäänselvä, mitä sataprosenttiseen yhteyteen unionijäsenyyteen eli tässä tapauksessa Schengen-alueen jäsenyyteen tulee. Maltan passilla ei olisi arvoa, ellei se olisi Schengen-passi. Passien myyminen ei ole rikollista mutta on päivänselvää, että puolen miljoonan hintaisia passeja haluavat nimenomaan rikolliset. Lisäksi hallitus ja virkamiehet rikkovat vuodesta toiseen lakia siitä, että passin ostaneiden nimet pitäisi julkistaa (Sundqvistin huomio: tämä on totta). Ja vähän väliä tulee ilmi epäilyjä että niitä olisi myyty omaan piikkiin. Kuka voi tietää kun maassamme ei ole pääministeristä riippumatonta oikeuslaitosta?”

“Tiedätkö, että Maltalla rikolliset tappavat toisiaan pelkästään autopommeilla ihan säännöllisesti (Sundqvistin huomio: tiedän ja taas ihan hiljattain löytyi yksi pommi ennen kuin se ehdittiin räjäyttää), monesti noissa jutuissa on ulkomaalaisiakin taustalla, vaikka uhrit olisivat paikallisia. Ne jakavat alueita tuolla tavalla, eikä kukaan jää koskaan kiinni.”

Koska en löytänyt ensimmäistäkään vasta-argumenttia päätin kysyä, että oliko Malta sitten joku lintukoto tai turvasatama (”safe haven”) ennen kuin siitä tuli esimerkiksi Suomen tapaan jäsen niin EU:ssa, eurovaluutassa kuin tarunhohtoisessa Schengenin valtakunnassa?

“Et ehkä usko, mutta tavallaan oli. Tietysti oli köyhempää ja vanhanaikaisempaa ja oli korruptiota silloinkin, mutta rikollisuus oli ymmärrettävän kokoista ja tiedettyä. Autopommit eivät räjähdelleet eikä huumeita myyty nuorille joka paikassa. Ja saattoi arvata tai tietää kenen taskussa kukin poliitikko oli. Tiedettiin missä mennään. Nyt tämä maa on jo myyty ulkomaalaisille rikollisille emmekä me edes tiedä keille. Ilman EU-jäsenyyttä tätä ei olisi tullut, mutta eihän sitä voinut tietää.”

Maltaan ja Asialinjan Malta-artikkeleihin perehtymättömille on syytä muistuttaa, että tavalliselle tallaajalle Malta yhä on hämmästyttävän turvallinen paikka. Puolisoni ja minun vuokraamaan taloon pääsee kolmen oven kautta, vain etuovea pidämme lukossa. Siitäkin sujahtaisi sisälle rikkomalla yksinkertaisen ikkunan ja avaamalla salvan. Yleinen turvallisuudentunne ja omaisuudensuoja taitavat olla korkempia kuin esimerkiksi Suomessa yleensä. Mahtavia rikollisorganisaatioita eivät tavalliset tallaajat kiinnosta eikä kauppiailta peritä suojelurahaa.

Silti yhä useampi maltalainen ajattelee, että valtaapitävät ovat vaivihkaa myyneet maan rikollisille. Se ei voi olla mukava tunne eikä ole edes minulle, yhteensä vain kolmisen vuotta maassa asuneelle ulkomaalaiselle.

Daphne Caruana Galizian murhan jälkeen nousi EU-kabineteissa keskustelua siitä, muodostaako Maltan tilanne jopa uhkia muulle unionille. Maltalla asia näyttäytyy toisinpäin: mitä kohtalokasta pahaa jäsenyydestä seurasi Maltalle?

Toisaalta sitä saa mitä tilaa. Maltalaiset saivat valtavan talouskasvun ja jo Suomen tasolle kohoavan ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen. EU pisti muun muassa tieverkon kuntoon ja rakensi maahan jätteidenkierrätysjärjestelmän ja monta muuta asiaa.  ”This project was partly funded by the European Union” -kylttejä tulee vastaan joka puolella ja EU-rahoitusosuus on yleensä 80 prosenttia. Valtionbudjetti on tasapainossa. Paperilla Maltalla menee käsittämättömän hyvin, mutta hintana taisi olla sielu. Ostajina Ndrangheta ja muut paholaiset.

Kuvituskuva: Ndrangheta valokuvaaja Eneas De Troyan näkemyksen mukaan (Staticflickr.com)

Tags: , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑