Brittifutista Old Trafford

Published on helmikuu 4th, 2018 | by Kristian Sundqvist

0

Saako sanoa että Old Traffordilla on huono tunnelma?

José Mourinho ainakin saa. Manchester Unitedin manageri totesi joukkueensa lauantaisen Huddersfield-voiton jälkeen Manchester Unitedin stadionista, että “aika hiljainen” eikä ollenkaan kuten Portsmouthin Fratton Park.

“Muistan Portsmouthin, niin pieni stadion ja tunnelma oli aivan uskomaton. Täällä tunnelma on aika hiljainen eikä intoa niin paljon ole.”

Sekä Old Traffordilla että Fratton Parkilla Valioliigaa useammin kuin kerran katsoneena uskaltaa täysillä peesata Mourinhoa. Hän tavoitti – takuulla tarkoituksella – vertailun kahden toisistaan hyvin etäälle liikkuneen todellisuuden välillä. Fratton Parkin ottelutunnelma oli – ja luullakseni Pompeyn otteluissa League Onessa eli vanhalla brittifutiskielellä kolmosdivarissa yhä on – muistuma aidommista, karummista ja takuulla äänekkäämmistä aikakausista.

Mourinho ei ollut ensimmäistä kertaa asialla haukkumassa valioliigamatsien tunnelmaa, ei edes ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Heti elokuussa hän Leicester-ottelun jälkeen määritteli Old Traffordin ei ainoastaan aika, vaan hyvin hiljaiseksi. Lisäksi tuo muriseva harmaapää on kritisoinut, etteivät yksittäiset pelaajat jaa kotikatsomolta reilua kohtelua.

Juu, José Mário dos Santos Mourinho Félixin tyylinä ja tavaramerkkinä on elämä(ä)nväsynyt negatiivisuus. Se on ihan oikeasti pirteä poikkeus aikakautena, jolloin kaiken pitäisi olla niin puleerattua, hymyilevää ja markkinointihenkistä. “Meillä on paska kotiyleisö”, vaikka sentään pehmennetysti ilmaistuna, on tässä ajassa kova kommentti etenkin useamman kerran kauden mittaan laukaistuna.

Entä itse asia eli huono tunnelma? Olen ollut valioliigaotteluissa, joissa äärimmäinen valtaosa yleisöstä ei ole spontaanisti reagoinut kuin maaleihin. Joissa voisi tavallisella puheäänellä keskustella viidentoista metrin päähän. Joissa alkaisi haukotuttaa, ellei itse ottelu pitäisi virkeänä. Siinäkin voi olla haastetta, jos peliä katsoo jossain Emirates Stadiumin kaarteen piippuhyllyllä sadan metrin päässä kentännurkasta.

Analyysejä siitä, miten valioliigakatsomot keskiluokkaistuvat, keskinkertaistuvat, turistoituvat (sovitaan, että tuo on sana) ja ylipäätään tylsistyvät on tehty 1990-luvulta saakka, joten ei enää kurkita tuohon kaivoon. Itse ilmiö on yhtä tosi kuin ilmastonmuutos, ei sitä kiistä kuin pölhöin denialisti. Toki samoin kuin ilmastonmuutoksessa tapahtuu kehitys vähitellen ja monenlaista tunnelmaa voi kokea monilla stadioneilla.

Ei unelmoimaansa valioliigareissua kannata jättää tekemättä siksi, että pelkäisi tunnelman olevan pettymys. Satuin olemaan eräänä kauden 2009-10 sateisena, talvisena arki-iltana Anfield Roadilla, kun tuolloin tähän mennessä viimeistä valioliigakauttaan pelannut Portsmouth kävi häviämässä Liverpoolille. Olin ensimmäistä kertaa Liverpoolin matsissa ja tunnelma oli, noh, pettymys. You’ll Never Walk Alone kajahti niin, että kylmät väreet pakottivat tiensä selkäruotoon, mutta muuten ylivoimaisesti eniten ääntä piti ehkä viidensadan hengen vierasfanijoukko.

Matsin jälkeen miltei sananmukaisesti törmäsin faneista legendaarisimpaan, “Mr. Portsmouth” John Westwoodiin. Väkevä muisto siitä jäi, vaikka Johnin (kuvassa alla tällä kaudella Fratton Parkilla) kuuluisa kello on hyvin ärsyttävä.

Embed from Getty Images

Pohdin kauden aluksi kirjoittamassani pitkässä jeremiaadissa, että suurin osa Valioliigasta kirjoittavista toimittajista on tiedostaen tai tiedostamatta osa valtavaa markkinointikoneistoa. José Mourinho voi sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita eli että esimerkiksi Old Traffordilla voi matseissa olla kovin hiljaista. Suomalainen jalkapallotoimittaja taas tulee helposti ylläpitäneeksi illuusiota siitä, että valioliigamatseissa laulu vielä raikaisi. Tai voihan se raikua, mutta marginaalissa.

Valioliiga on maailman suurin sarja niin maksettujen pelaajapalkkojen, yleisömäärien, yleisötulojen, tv-sopimustulojen kuin vaikkapa fanipaitamyynninkin mittapuilla. Sitä ei ole syytä eikä tarvetta vähätellä. Sitä ei uskottavasti voi vähätellä semminkin kun urheilullinen tasokin on ainoan uskottavan mittarin eli Mestareiden liigan perusteella nousussa.

Silti tarvitaan eräs tyylitellysti ikiankea portugalilainen sanomaan, että katsomossa ei oikein ole fiilistä.

Jostain syystä tuntuu Sundqvistin brittifutiskulttuuriartikkeleihin viikosta toiseen valikoituvan Manchester United, eikä kovin positiivisessa valossa. Joko kyse on sattumasta tai on syytä harjoittaa itsetutkiskelua.

Artikkelin pääkuva: Wikimedia Commons

Tags: , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑