Uganda

Uganda puskasotineen on kaukana suomalaiselta mukavuusalueelta

Läpeensä korruptoituneiden kehitysmaiden tiedustelupalveluja, salaperäisiä asekauppoja, loistohotelleja, huumeita, vaarallisia naisia, henkirikoksena tutkittava kuolema. Tuollaisen todellisuuden maalautuminen suomalaisen median ykkösuutisaiheeksi Suvi Lindénin (jonka mukavuusalueen kuvittelin aika paljon kapeammaksi) kasvoilla kuvitettuna alleviivaa sitä, paljonko meiltä on yleensä piilossa.

Lindenin kanssa olin jonkun kerran tekemisissä tuhlatussa nuoruudessani; toimin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana vuonna 1999 samaan aikaan kun oululainen Suvi vaikutti kulttuuriministerinä. Edustimme samaa puoluetta ja Suvillakin oli tausta opiskelijapolitiikassa. Enpä olisi tuolloin uskonut Suvin vielä joskus profiloituvan kansainväliseen asebisnekseen liittyvissä konteksteissa.

Tätä kirjoittaessa on media kuten todettua pullollaan Uganda-Patria-Linden -skandaalia eikä Asialinja yleensä pyri hetkeen sidottuun journalismiin. Otanpa siis vapauden muistella isävainaata, ulkomaankaupan myyntimiestä, jonka työtä en lapsena pitänyt erityisen kiinnostavana. Isä nimittäin myi ruostumattomia Outokummun teräsputkia, ei esimerkiksi Patrian panssariajoneuvoja.

Isäukko tuli joskus maininneeksi - olisinko ollut tuolloin kymmenvuotias - eräästä pieleen menneestä kaupasta. Eteläitalialaiselle asiakkaalle matkalla ollut putkirekka kaapattiin aseilla uhaten kuskilta hieman ennen määränpäätä. Mikäpä siinä, tuotakin varten on vakuutukset. Asiakas ei kuitenkaan halunnut uutta toimitusta. Pian kävi ilmi, että ryöstetyt putket olivatkin päätyneet juuri samaiselle asiakkaalle, toisin sanoen asiakas oli luultavasti itse tilannut koko ryöstön.

Kysyin isältä, että mitä sitten. No sitä, että tuon jälkeen tuohon maailmankolkkaan tehtäville toimituksille järjestettiin suojaus sellaiselta taholta, joka turvan voi taata. Ja joka saattoi olla sama järjestö, joka sen aiemman ryöstön oli toteuttanut.

Isäpapan työ ei enää ollutkaan silmissäni tylsää, kun hän sivumennen keittiönpöydässämme taisi jutella diileistä mafian kanssa.

Katsomme Hollywood-leffoja ja luemme agenttikertomuksia tuntien itsemme hieman tyhmiksi: “eihän tuollaista ole oikeasti olemassa.” Ei sellaisena olekaan eivätkä viihde-elokuvat tietenkään ole todellisuuden peili. Ei kuitenkaan kannata langeta vastakkaiseen itsehuijaukseen eli kuvittelemaan, että kaikenlaista pelottavaa ei tapahtuisi suomalaisillekin, että jotkut eivät työskentelisi vaarojen keskellä vieläpä niin, että ovat tuollaiseen todellisuuteen hakeutuneet. Selittääkseni, mitä tarkoitan on palattava Uganda-keissiin.

Okei, siellä oli eräs myyntiedustaja (rauha hänen sielulleen) Patrian asialla mukanaan ainakin panssariajoneuvojen esitteitä. Hän sai surmansa, kuolemaa tutkitaan murhana ja ruumiin löysi lehtitietojen mukaan Suvi Lindén.

Mikä on todennäköisyys sille, että 1) surmansa saanut myyntimies oli tasan tarkkaan ensimmäistä kertaa tällaisella asialla jossain Ugandan kaltaisessa maassa, 2) että hän sattui olemaan tasan tarkkaan ainoa suomalainen myyntiedustaja, joka kehitysmaita kiertää yrittämässä avata ovia Patrialle ja samalla kuka tietää mille muille asealan tai jonkun muun alan firmalle, 3) että koskaan ennen ei tällaisilla reissuilla olisi sattunut kaverina ja ovienaukojana olemaan mukana esimerkiksi joku suomalainen ex-ministeri tai muu vastaavan tason poliittinen toimija, 4) että Patriassa ei muka oltaisi organisaatiokaaviossa korkealla tasolla tietoisia tällaisesta myynninedistämisestä?

Ja tässä on kyse vain yhdestä firmasta, toki valtionyhtiöstä joka valmistaa välineitä sotaan. Mitään ainakaan Suomen lakien mukaan lainvastaista ei kuitenkaan käsittääkseni ole tapahtunut, Ugandaan ei ole voimassa aseidenvientikieltoja. Myyntiedustajat ja ex-ministerit saavat kaikin mokomin kiertää valtaosan Afrikan maista esitteet kourassa syyllistymättä yhtään mihinkään. Nyt sattunut kuolemantapaus kuitenkin muistuttaa, että kansainvälinen asekauppa taitaa olla aika hurja ala pienillekin tekijöille. Tai etenkin heille?

Hurja todellisuus vilahtaa verhon takaa, kun jotain riittävän pahaa tapahtuu tai asiaan liittyy joku riittävän tunnettu nimi. Nyt toteutuivat molemmat ehdot. Herää kysymys, että mitä kaikkea sieltä verhon toiselta puolelta löytyisikään.

Hurjasta todellisuudesta puheen ollen. Sekä tämän artikkelin kuvituksena pääkuva että kuva alla ovat Ugandan armeijan operaatiosta marraskuulta 2016. Kapinallisen heimokuninkaan Charles Wesley Mumberen joukot lyötiin taisteluissa, jotka vaativat ainakin 41 heimosoturin ja 14 hallituksen joukkoja edustaneen taistelijan hengen. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Embed from Getty Images

Esimerkiksi Ugandassa on enemmän tai vähemmän pysyvästi käynnissä arkaaisia puskakonflikteja, jotka eivät alueen ulkopuolella yleensä ylitä uutiskynnystä. Aseille riittää sisäistäkin käyttöä, jos ei satu ilmenemään tarvetta osallistua valtionrajan pohjoispuolella Etelä-Sudanissa tai lännessä Kongon demokraattisessa tasavallassa kulloinkin käynnissä oleviin konflikteihin.

Tällaisillekin markkinoille Suomesta siis on yritetty. Lopputuloksena vilkaisu maailmaan, joka suuremmin avautuessaan olisi kaikkien mukavuusalueidemme ulkopuolella.

Kuva: Thebreakingtimes.com

Leave a reply