valioliigaliput

Sundqvistin valioliigamatkatoimisto suljetaan tarpeettomana

Jos julkisesti jotenkin profiloituu brittiläiseen jalkapalloiluun liittyen huomaa helposti olevansa yhden miehen maksuton matkatoimisto. Tutut ja tuntemattomat kysyvät neuvoja sekä vinkkejä lähinnä valioliigaottelulippujen hankkimisesta ja mikäpä siinä, yleensä. Kun asuin Englannissa ja kirjoitin brittifutiksesta suomalaiseen mediaan melko kattavasti (muun muassa maan suurimpaan päivälehteen sekä vakiokolumnia neljään maakuntalehteen) oli hommasta tulla riesa.

Tuolloin elettiin sikäli alkukantaisempaa aikaa, että verkossa huseerasi monenlaista lippuvälittäjää ja suoranaista vilunkimiestä. Saattaa sellaisia olla yhä, mutta nykyään homma on paljon helpompaa, kun tiketin voi ostaa juuri kuin lentolipun: mennä lippujen hintavertailusivustolle, valita sieltä itselleen sopivan ottelun, välitysfirman ja tarjouksen ja ostaa tiketin.

Lentolippuverranto toimii sikälikin, että ostaja voi tietenkin hankkia lipun myös suoraan eli tässä tapauksessa seuralta. Näin on voinut Suomestakin käsin tehdä aina, mutta internetissä ulkomaalaisen myyjän kanssa tehtävä kauppa on nykyään arkipäivää paljon useammalle kuin silloin kun, noh, sattui eräs ikimuistoinen tapaus.

Tämä tositarina on kymmenisen vuotta vanha, mutta kerron sen silti. Joukko tuttaviani Suomesta oli tulossa Lontooseen tarkoituksenaan katsoa muun muassa ottelu Arsenal - Everton. He olivat hankkineet liput (myös minulle kiitokseksi matkaoppaana toimimisesta) hämäräperäiseltä taholta. Liput osoittautuivat lainaan annetuiksi kausikorteiksi, joista ainakin kaksi hälytti portilla, olivat hiljan varastettuja. Käsittämättömästi onnistuin puhumaan meidät otteluun silti, koska kyseisten kausikorttien paikat kerran vapaina olivat. Kausikortit tietysti takavarikoitiin, eivätkä tuttavani sittemmin voineet palauttaa niitä kortit heidän majapaikkaansa toimittaneelle hämärämiehelle.

Tuttavani olivat maksaneet kausikorttien lainasta liki 300 euroa. Korttia kohden. Ei erityisen hyville paikoille. Ottelulippuja ei - kuten Arsenalin matseihin yleensäkään - ollut saanut yleisestä myynnistä ja kaverini olivat sinänsä ymmärrettävästi ajatelleet, että mitäpä väliä hinnalla, kun kerran elämässä käydään. Nykyään voit yhdellä klikkauksella saada eteesi listauksen esimerkiksi lippuja Arsenalin kotiotteluihin myyvien lipputoimistojen tarjouksista. Tai koettaa onneasi Arsenalin sivuilta, ensimmäisenä kannattaa ostaa jäsenyys.

Tämä ei ole mainostamista siinä mielessä, että saisin hintavertailufirmoilta, lippu- tai matkatoimistoilta tai saati valioliigaseuroilta siivuja ostoksista sen enempää kuin Momondolta kertomalla, että ostan yleensä lentolippuni sieltä löytämäni linkin kautta. Kyse on siitä, että Sundqvistin vinkkitoimisto on muuttunut tarpeettomasti: ostakaa lippunne tuolla periaatteella, osaatte kyllä.

Tai no, onhan olemassa vielä seikkailujen tie eli perinteinen musta pörssi. Sitä en ole koskaan suositellut kenellekään, vaikka kokemusta löytyy monenkin valioliigastadionin liepeillä suhmuroinnista.

Päätin esimerkiksi kerran lyhyellä varoitusajalla lähteä katsomaan Manchester Unitedin ja Baselin Mestareiden liigan ottelua. Juna alle silloisesta asuinkaupungistani Swindonista, pari vaihtoa, perillä stadionilla tuntia ennen peliä ja mustan pörssin kauppiaita etsimään.

Löytyi etsimättäkin ja tein nopeat ja mielestäni yllättävän edulliset kaupat. Rahan vaihdettua omistajaa panin merkille, että minulle oli myyty lastenlippu. Olin kyllä ostamishetkellä tutkinut hologrammia ja hypistellyt lippua, mutten ollut tajunnut Under-15 -merkintää. Palailin - noloa myöntää - hätääntyneenä jobbarin juttusille. Vaikka liput lukee automaatti, niin kai joku Old Traffordillakin tarkkailee millaista porukkaa esimerkiksi lastenlipulla sisään menee?

“Kyllä”, vastasi jobbari. “Portilla jota sinä käytät on tarkkailuvuorossa minun tyttöystäväni.”

En vieläkään tiedä oliko mainittu ihmissuhde totta vai tarua, mutta portilla toden totta vahti osapuilleen jobbarin ikäinen nuori nainen. Ja pääsin sisälle. Aina niin ei ole käynyt, vaan kertaalleen Fulhamissa minulle myytiin Tottenham-matsiin lippu, joka portilla osoittautui “invalidiksi”. Sen enempää tietoa ei epäonnistuneesta 60 punnan sijoituksestani tietoa herunut. Ja tuo sattui Craven Cottagella, jonne Fulhamin valioliiga-aikoinakin sai lippuja suoraan seuralta miltei aina. Tuohon matsiin ei enää ottelun alla saanut ja näpeille tuli.

Mikäli Suomesta asti matsiin tai matseihin matkustaa ei kannattane koettaa onneaan kadulla.

Kuva: Flickr / Paul Hudson

Leave a reply