Sundqvistin Maailma

Published on maaliskuu 2nd, 2018 | by Kristian Sundqvist

0

Suuren suomalaisen sankarin murhasta tasan sata vuotta

Asialinjalle kirjoittamieni artikkeleiden ylivoimaisesti yllättävin hitti (lasken sellaiseksi kirjoituksen, jota lukemassa vierailleiden määrä lasketaan tuhansissa) on ollut Johannes Jääskeläinen, suuri suomalainen sankari. Tänään 2. maaliskuuta 2018 tuli aamuyöllä kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun varatuomari Jääskeläinen ammuttiin yhdessä niiden miesten kanssa, joiden murhaamisen hän yritti estää.

Ja tänään murhapaikalle Pietarsaaren silloisen tupakkatehtaan seinälle viimein kiinnitetään muistolaatta. Tällainen hanke oli vireillä myös viisikymmentä vuotta sitten, mutta tehdas kielsi muistamisen.

Nytkin muistolaatta ruuvataan paikalleen paikallismediaa lukuun ottamatta suuren hiljaisuuden vallitessa, edes linkkiä mihinkään asiaa koskevaan uutiseen en äkkiseltään löydä.

Missään tapauksessa asia ei ole ongelmaton Pietarsaaressa nykyäänkään. Kuuden suomenkielisen työväenmiehen ja etenkin Jääskeläisen murhissa kun oli takana tuolloin vellonutta sisällissotaa – johon kukaan ammutuista ei ollut millään tapaa ottanut osaa saati kantanut asetta – syvempiä alueellisia kieli- ja valtapoliittisia motiiveja. Murhat tapahtuivat sisällissodan mahdollistamina, mutteivät ensisijaisesti niiden vuoksi.

Ne pienet muruset, joita Jääskeläisen, SDP:n piirisihteerin ja kansanedustajan Kalle Suosalon sekä viiden vaikutusvallaltaan verraten vähäisen pietarsaarelaisen työväenmiehen murhista on valtakunnanjulkisuuteen nykyaikana herunut juontuvat Suosalosta. Hän kun oli näyttelijä Martti Suosalon isoisä.

Yhtä kaikki Johannes Jääskeläinen, mies joka oli liian hyvä sankariksi, saa sentään eräänä hyytävän kylmänä pakkaspäivänä nimensä laattaan paikalle, jossa luodit hakkasivat tiensä hänen lävitseen tiiliseinään. Kylmempiä vielä olivat heidän sielunsa, jotka teon määräsivät sekä heidän jotka sen mahdollistivat ja kylmä olkoon heidän muistonsa.

Mitään tuo laatta ei muuta ja tuskin ketään opettaa, mutta on sentään olemassa. Vuosikymmeniä murhien jälkeen raaputettiin tupakkatehtaan seinälle aina maaliskuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä seitsemän ristiä. Päivällä ne hiottiin ja rapattiin näkyviltä.

Miten muistolaatta lopulta seinään päätyi? Johannes Jääskeläisen muistoa ei jäänyt vaalimaan mikään poliittinen suuntaus, mutta ammuttujen suomenkielisten työväenmiesten osalta jäi näiden kohtalo elämään pietarsaarelaisten sosialistien ja etenkin kommunistien parissa. Kuten arvata saattaa ei kyseessä nykyaikana ole suuri porukka, mutta sen verran sinnikäs, että muistolaatta oli pakko lopulta kaupungin varoilla myöntää.

Ei kehdattu olla myöntämättä, vaikka monet kaupungin valtaapitävistä olisivat mielellään antaneet asian olla ainakin toiset sata vuotta.

Kuva: Wikimeadia Commons

Tags: , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑