Brittifutista huliganismi

Published on maaliskuu 11th, 2018 | by Kristian Sundqvist

0

Ei – huliganismi ei ilmiönä ole tekemässä paluuta Valioliigaan

Kuten tällä palstalla on esimerkiksi kasuaalikulttuurin osalta pohdittu, niin jalkapallohuliganismilla on merkityksensä jalkapallon viihdebisneksessä. Vaatekaupan ja menestyselokuvien ohessa jopa suuri, mahtava, puleerattu ja keskiluokkaistunut Valioliigabisnes kokonaisuudessaan todellisuudessa hyväksyy, että sen mielikuvaan liittyy pikkuinen hitunen huonoa käytöstä, jopa vaaraa.

Siksi yksittäinen osittain järjestyksenvalvojien käsistä lähtenyt West Ham – Burnley -ottelu ei ole liiketoiminnan kannalta järin huolestuttava asia tai huono juttu ylipäätään. Katsojien rynnimisiä kentälle ja kolikoiden viskelyä West Hamin pomomiesten niskaan kauhistellaan nyt urakalla, mutta viikon päästä kauhistellaan jotain muuta. Etenkään kun kukaan ei tiettävästi loukkaantunut jää arvioiden mukaan kaikkiaan 300-500:n kotifanin harjoittama hilluminen yhden maaliskuisen sarjakierroksen värähdyttäväksi lisämausteeksi.

Embed from Getty Images

Ei sillä, etteikö tuossa ottelussa olisi oikeasti saattanut olla uhkaava tunnelma ja paikalla olleiden sanat näissä asioissa merkitsevät. BBC:n John Motson, joka on ollut kuvioissa mukana 1960-luvulta, väittää (Motsonin näkemyksiä jutun lopussa) fiiliksen olleen uransa pelottavin. Vahvasti sanottu, kun Motson itsekin viittaa nähneensä paikalta esimerkiksi Lutonin ja Millwallin pahamaineisen katsomosodan vuonna 1985.

Tuohon aikaan katsomohuliganismi oli esimerkiksi noiden seurojen kannattajakuntien joukossa olettama ja normi ja ränsistyneet stadionit häkkiaitoineen itsessäänkin pelottavia paikkoja. Nykyisille täyden palvelun ja kuppi-istuinten viihdekeskuksille perinteinen katsomoriehunta visualisessa ja kulttuurisessa mielessä istuu kuin torakka hääkakkuun.

Niinpä yksittäiset valioliigaseurat saati liiga ylipäätään eivät voi sallia lauantain kaltaisten tapahtumien toistumista. Yksittäistapaus riittävän harvoin ei kuten todettua haittaa, jos kehenkään ei suuremmin satu, mutta West Hamin jäljellä olevat viisi tämän kauden kotiottelua pidetään sisäsiisteinä tapahtumina vaikka väkisin.

Onnistuuko se noin vain?

Käytännössä kyllä. Iso-Britanniassa on yhä käytössä vanha policing fee -järjestelmä, jonka kautta seurat saavat ostaa poliisin palveluita ottelutapahtumiensa turvaksi. Seurat pyrkivät siihen, että stadionin sisällä ei olisi poliiseja näkyvillä lainkaan, kuten ei tiettävästi aluksi ollut puheena olevassa ottelussakaan. Etenkin valioliigaseuroille tämä on imagokysymyskin. Tarvittaessa stadioneille kuitenkin saadaan vaikka millaista poliisinäkyvyyttä ja -voimaa.

Lähes aina käy niin, että vähäinenkin näkyvyys johtaa lopputulemaan, jossa voimaa ei tarvitse käyttää lainkaan. Jalkapallohuliganismin hallintaan koulutetut poliisit kun ovat huippuunsa hiottu yhdistelmä fyysistä pelotetta, leppoisuutta ja yleistä psykologista silmää.

Missään tapauksessa London Stadiumilla ei tulla näkemään esimerkiksi Suomessa stadin derbyistä ja eräistä muistakin matseista tuttuja rivissä pelkääviä robocop-konstaapeleita. Maassa, jossa huliganismi on ollut tuhat kertaa (kerroin on vähättelyä, ei liioittelua) suurempi ongelma Suomessa koskaan on poliisissa ajat sitten tajuttu, että parikymmentä potentiaalisissa huleissa kunnioitusta herättävää, karismaattista ladonovea katsomossa ehkäisee riehuntaa paremmin kuin sata rivimiestä piilossa mellakkavarusteidensa takana. Rivimiehiäkin toki käytetään yleiseen järjestyksenvalvontaan ja fanien kulunohjaamiseen stadionien ulkopuolella (kuten tämän artikkelin pääkuvassa, joka on Villa Parkilta).

Telkusta West Hamin kotiotteluita mahdollisesti vielä tällä kaudella katsova ei siis mitä suurimmalla todennäköisyy näe niissä enää minkäänlaista kentälle ryntäilyä, uhkaavaa liikehdintää tai mitään muutakaan Valioliigan brändiä uhkaavaa. Ei siksi, ettei sellaista jatkossakin yritettäisi, vaan siksi, ettei sitä sallita. Ja sallimattomuus toteutetaan käytännössä näkymättömästi ensisijaisesti järjestyksenvalvojien, mutta myös poliisin toimesta.

Mitä – jos mitään – lauantain katsomolevottomuudet sitten meille kertovat?

Itselleni sen yllätyksenä tulleen asian, että Hammersin matseissa yhä maailman, aikojen ja stadionin vaihtumisesta huolimatta käy tuollaisen mittakaavan riehuntaan valmista fanielementtiä. Ja kuvamateriaalin perusteella merkittävä osa hillujista oli alle viisikymppisiä.

Ehkä osa nuoremmista riehujista toteutti populäärikulttuurin heille luomia mielikuvia siitä, millä tavalla aidon jalkapallohuligaanimiehen pitää ainakin kerran elämässään käyttäytyä?

Kuva: West Midlands Police / Flickr

Tags: , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑