Sundqvistin Maailma elisa-stadion

Published on huhtikuu 2nd, 2018 | by Kristian Sundqvist

0

Hieno stadion ei tuo pikavoittoja mutta antaa uskoa ja toivoa

“Vaasassa on kyllä hieno stadion. Eilen pelissä katsomossa lämpötila oli yli Jaron pääkatsomon keskilämpötila viime kaudella.” Kommentin kohteena on siis Vaasan Elisa-stadion ja lähteenä Futisforumin Jaro-topic, jossa käsiteltiin VPS:n ja Jaron välillä pitkäperjantaina käytyä harjoitusottelua.

FF-nimimerkki “tossu” tulee tuossa viitanneeksi tärkeään ja kiinnostavaan asiaan: Vaasassa on nykyään erittäin asiallinen pieni jalkapallostadion. Ja Seinäjoella samoin. Elisa-stadion sekä OmaSp-stadion ovat syrjäisen ja lajissa pyörivän rahan mittapuulla hyvin köyhän maan asteikoilla kerrassaan mainioita paikkoja. Juuri sellaisia pyhättöjä, joiden viime vuosikymmenellä usein esitettyjen unelmien mukaan oli määrä kiskaista suomifutis nousukiitoon.

Ensin huonot uutiset: eivät sinänsä kiskaise, eivätkä kiskaise mitkään tulevatkaan stadionit missään muuallakaan Suomessa.

Vaasassa huomattiin heti, että katsojia ei uusien katsomoiden myötä saavu yhtään enempää kuin vanhan kuosin Hietalahdelle eli Stade de Laholle tapasi porukkaa vaeltaa. Vaasalaiset ovat analysoineet syyksi Vepsun kuulemma puuduttavaa pelityyliä ja vaikka mitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että juuri kukaan ei Suomessa tällä hetkellä tee päätöstä matsiin läksimisestä stadionin perusteella. SJK lähti viime kauteen menestysputki takanaan ja seuran meno oli läpi kauden erittäin, krhm, mielenkiintoista, mutta sillä ihan oikeasti makealla stadionilla oli enemmän tyhjiä kuin täytettyjä paikkoja. Ne joita kiinnostaa tulevat, ne joita ei tällä hetkellä kiinnosta eivät tule, vaikka penkit olisi pehmustettu höyhentyynyin.

Sitten hyvät uutiset: Elisan ja OmaSp:n (onko Seinäjoella stadionille jo joku lempinimi vai käyttääkö kansa oikeasti tuota?) kaltaiset stadionit takaavat, että niillä pelaavien seurojen toiminnan mahdollinen nousukiito ei jää puitteista kiinni. Mikäli VPS onnistuisi joskus raivaamaan tiensä Suomen ykkösseuraksi – joku sen valtikan vielä joskus HJK:lta vie – niin Elisa-stadion antaa sille mahdollisuuden hyödyntää menestyksensä. Urheilullinen mahti yhdistettynä hyvään, nykyaikaiseen stadioniin toisi Vaasassa tavallisiin liigaotteluihinkin 4000 omalla rahallaan saapuvaa ja mikä tärkeintä yrityselämä näkisi touhun yhtä kiinnostavana kuin jääkiekon SM-liigan, jossa Sport tuskin koskaan kunnolla pärjää. Ja vaikka pärjäisikin ei jääkiekossa ole vakavasti otettavia europelejä.

Eli uusi ja hieno stadion itsessään ei aikaansaa minkäänlaista – edes lyhytaikaista – buumia minnekään, mutta alkeelliset olosuhteet voivat tehokkaasti estää muuten mahdollisen positiivisen lumipalloefektin. Otetaan esimerkki kolumnin alussa mainitusta Jarosta.

Jaro on viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana (kaudesta 1988 lähtien) pelannut korkeimmalla sarjatasolla 23 kautena. Ensisijaisena kotiareenana on aina toiminut Pietarsaaren Keskuskenttä, joka ei ole minkäänlainen stadion. Ei sillä, että ”yksi katsomo sekä mahdollisesti joitain lankkuhökötyksiä toisella puolella” -malli Suomessa liigassakaan niin harvinainen olisi, esimerkiksi Kuopiossa mennään samalla periaatteella. Mutta KuPS:lla on sentään se yksi katsomo on moderni siinä kun Pietarsaaressa ei katsomo-olosuhteiden osalta ole tapahtunut 30 vuoteen mitään. Tai itse asiassa ainakaan 37 vuoteen, juuri noin kauas oma aktiivinen muistini tässä asiassa ulottuu.

Kun Jaro tällä kaudella panostaa liiganousuun isoilla puheilla ja osakeannillakin tietävät kaikki kannattajat, että liigaa pelataan (jos pelataan) Pietarsaaressa ensi kaudella samoissa olosuhteissa kuin silloin, kun Kekkonen oli presidenttinä ja Jaro kakkosessa. Vaikka ajatus on tavallaan nostalginen, niin silti se enemmänkin syö toiminnasta henkeä ja intoa.

Argumentoinko nyt itseni pussiin? Juurihan todistin tai ainakin väitin, että mahtavatkaan stadionolosuhteet eivät sinänsä lisää yleisömääriä? Ja yleisömääriä voi pitää parhaana innostuksen mittarina?

Suomifutiksessa on erilaisten helppoheikkien toimesta usein heitelty julki ties mitä sloganeita ja yksinkertaistuksia todellisuuden ollessa monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Uudet stadionit eivät tosiaan tuo minkäänlaisia pikavoittoja, mutta ne paitsi omalta osaltaan valmistavat seuraa menestykseen niin luovat ympärilleen tunnelmaa ja tunnetta siitä, että toiminta ei ole ikuisesti sitä samaa. Fiilistä, että omassa kylässä sentään pelataan samaa peliä kuin mahtimaissa ja äärimmäisillä huipputasoilla. Pietarsaaressa on syystäkin fiilistä, että jos noustaan, niin taas saa puitteita hävetä.

Seurojen liigalisenssien epäämistä puutteellisten katsomo-olosuhteiden vuoksi en ole koskaan pitänyt järkevänä. VPS pelasi pitkään sillä laholla reliikki-”stadionillaan” ja nyt sillä on Elisa-stadion. Tuskin olisi, jos seura olisi jossain vaiheessa potkittu liigasta olosuhteidensa tähden.

Kenttälämmitys on jo pitkään ollut (nousijoita koskevan siirtymäajan jälkeen) velvoittava liigalisenssiehto. Pietarsaareen lämmitys saatiin jo vuonna 2003, mutta kentän omistaja eli kunta ehti tällä kaudella ilmoittaa jo viisi viikkoa ennen Jaron ensimmäistä kotiottelua, että kenttä ei ole tuolloin pelikuntoinen. Jaron onneksi lisenssiehdot eivät edellytä, että lämmityksellä olisi saatava kenttä pelikuntoon vappuun tai edes juhannukseen mennessä.

Kuva: Kimmo Makkonen / Wikimedia Commons

Tags: , , , , , , ,


About the Author



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to Top ↑