anthony bourdain kuolema

Anthony Bourdain päätyi lopulta Evijärven S-marketiin saakka

Anthony Bourdain (1956-2018) oli oikeasti rock eikä ottanut itseään liian vakavasti. Tai sitten otti, mistäpä me hänenkään itsemurhansa motiiveita tiedämme. Joka tapauksessa tuo outo keittiömestari vetosi hyvin moniin kokkauksen amatööriharrastajiin - minuunkin - tavalla, johon kukaan muu julkkiskokki ei kyennyt ja tuskin koskaan kykenee. Anthony Bourdainin kuolema tapahtui täysin yllättäen 8. kesäkuuta Starsbourgissa. Suosittu keittiömestari teki itsemurhan omassa hotellihuoneessaan.

Vuonna 2001 julkaistu Kitchen Confidential oli ja yhä on aivan poikkeuksellinen populäärikulttuurinen ilmiö; kirja, jonka lukemisen jälkeen en ole koskaan katsonut ravintolamaailmaa samoilla silmillä. Ei ole niin suurta väliä pitääkö kirjan jutuista paikkansa puolet vai kymmenesosa (veikkaisin totuuden osuvan jonnekin tuolle välille). Kirjan ytimessä on hahmo nimeltä Anthony Bourdain maailmassa, joka on oudon vinksahtanut, villi, loputtoman energinen, välillä väkivaltainen ja mikä oleellisinta maistuu, tuoksuu sekä tuntuu huumaavalta. Eräs tuolloinen media-alan kollegani matkusti vuonna 2003 New Yorkiin Kitchen Confidentialin innoittamana ja palasi pää kiehuen.

Anthony Bourdain sammutti itsensä, mutta ehti sitä ennen puhaltaa loimuun valtavasti elämänliekkiä. Globaali julkkis hänestä tuli televisio-ohjelmien myötä, mutta kovin vähän televisiota tällä vuosituhannella katsoneena en oikein osaa pohtia häntä tuota kautta. Sen verran tohtii sanoa, että Bourdain vaikutti ruudussa hyvin aidolta, samaa ei voi aina sanoa esimerkiksi Gordon Ramsaysta.

Mutta Kitchen Confidential! Kirja on täynnä totuuksia ristiriitaisesta todellisuudesta: Bourdain opettaa lukijalle muutaman naurettavan helpon vinkin, jolla kotikokkauksen tuotokset saa näyttämään ja tuntumaan - joskaan ei välttämättä täysin maistumaan - ihan kelvon ylemmän keskitason ruokaravintolan tuotoksilta.

Esimerkkejä vinkeistä? Käytä ihan oikeasti paljon voita. Käytä salottisipuleita. Ja tiivistelmä siitä miten saadaan aikaan kauniita annoksia (sen lisäksi, että käytetään vaikkapa tyhjästä muovipurkista tuunattuja muotteja)? “Ruoan koristelu vaatii nollatason lahjakkuutta, joten miksi et sitä tekisi?”

Samalla Anthony Bourdain muistuttaa, kuinka kivuliaan vaikeaa ja ammattiosaamista tai luontaista ymmärrystä tai molempia vaativaa on laittaa oikeasti, siis oikeasti säväyttävää ruokaa. Hyvänkin puolelle kallistuva keskinkertaisuus on melko helppoa, huipulle pääsy valtavan työn takana ainakin niin, että huipputasoa syntyisi päivästä ja tunnista toiseen neljäntoista tunnin työpäivinä ankarassa paineessa. Bourdain kirjassa myös nöyrästi tunnustaa, ettei itse ole ehdottomalla huipulla.

Embed from Getty Images

Kirjaa maustaa ja leimaa myös siekailematon, kyltymätön päihteidenkäyttö täydellä kavalkadilla oluesta heroiiniin. Kirjoittamisen ammattilaisena ja itsekin päihteiden kanssa aiemmin elämässäni pelehtineenä uskallan tekstistä päätellä, että eräät kirjan kappaleista on kirjoitettu toisenlaisissa kemiallisissa virittäytyneisyyden tiloissa kuin toiset. Eräänlainen Pentti Saarikoski -ilmiö siis, Saarikosken tuotannostahan väitetään selvästi näkyvän onko runo alunperin syntynyt nousu- vai laskuhumalassa vaiko kankkusessa.

Bourdain näyttäytyi myöhempinä vuosinaan yhä energisenä, kaikesta innostuvana ja ketjupolttavana ex-heroinistina, joka ei sylkenyt lasiin. Heroiinista hän totesi haastatteluissa, että pitää aineesta erittäin paljon, muttei valitettavasti voi enää käyttää sitä. Bourdain on muutenkin puhunut addiktioistaan avoimesti.

Rock n’ roll -kuolemassa eli tässä tapauksessa itsemurhassa hotellihuoneessa ei ole paljoa romantisoitavaa sinänsä, mutta surullisenjylhällä tavallaan tuo loppu todistaa siitä, että Kitchen Confidentialissa oli paljon totta. Noin hurjalla elämänasenteella on hintansa, hinta voi olla hyvin korkea ja langeta maksettavaksi viipeellä.

Anthony Bourdain muistetaan ensisijaisesti televisiotuotantojen vuoksi, mutta toisen hiljattain kuolleen merkkimiehen eli Stephen Hawkingin tapaan jää hänen historiaan myös muistutuksena painetun sanan, tässä tapauksessa kirjan voimasta. Hawking tavoitti tavikset Ajan lyhyellä historialla, Bourdain Kitchen Confidentialilla. Kokkausta ei muuten ole rakentavaa verrata fysiikkaan ja kosmologiaan, mutta kirjaa välineenä käyttäen voi noinkin erilaisia todellisuudenaloja näemmä onnistuneesti popularisoida samalle jampalle, esimerkiksi minulle.

Nöyrä kumarrus Anthony Bourdainin uralle, muistolle ja asenteelle sekä siinä sivussa tuolle kaikkien aikojen sivistystuotteelle, kirjalle. Ensimmäisen, viisitoista vuotta sitten ostamani Kitchen Confidentialin jossain vaiheessa hukkasin, mutta ostin muutama kesä sitten uuden Suomesta Etelä-Pohjanmaalta Evijärven S-marketin kesäpokkarihyllystä.

Pikkupoika, joka kerran kiinnostui purjoperunasosekeitosta päätyi kirjansa muodossa muun muassa tuonne saakka. Mahtava, kummallinen elämä.

Kuva: Wikimedia Commons

Leave a reply