Arsène Wengeristä tulee koko ajan pienempi suhteessa Sir Alexiin

wenger

Juuri tällä hetkellä yrittää hyvin moni futiskirjoittaja ympäri maailmaa löytää jotain omaperäistä sanottavaa Arsène Wengeristä ja Arsenalista. Vielä useampi ei edes yritä, mutta kirjoittaa aiheesta silti.

Minä aloitan “ettei totuus unohtuisi” -saavutuslistauksella. Hyvät naiset ja herrat, Arsène Wenger Arsenalissa: 21 kautta, kolme valioliigamestaruutta, seitsemän FA Cupin voittoa ja kaksi tuplaa. Tuo seitsemän cup-mestaruutta muuten on yhtä monta kuin Liverpoolilla tai Chelsealla on koko seurahistorioidensa aikana, kuten Guardianin mainio Daniel Taylor huomaa.

Jos FA Cupin arvostus yhä olisi samalla tasolla kuin ennen Valioliigan ja Mestareiden liigan aikakausia – mikäli se olisi yhtä suuri voitto kuin liigamestaruus – niin Wengerillä ei vieläkään olisi hädän päivää. Hän voisi huoleti istua vuosien 2015 ja 2017 cup-mestaruuksien kultatuolissa nykyisen sopimuksensa loppuun eli vielä ensi kaudenkin olisivat tulokset ja pelaaminen mitä hyvänsä.

Cup oli menettänyt sitä ikävä kyllä ylivoimaisesti tärkeintä eli taloudellista painoarvoaan jo kun Wenger Arsenaliin saapui vuonna 1996. Ennen oli ennen ja nyt on nyt ja niin edespäin. Arsenalin Brighton-tappion myötä vähitellen varmistuu, että Arsenal ja Wenger purkavat sopimuksensa kauden päätteeksi, näennäisesti tietysti kaikessa yhteisymmärryksessä. Fanien reaktioita Brightonissa kuvassa alla.

Embed from Getty Images

Wengerillä ja Arsenalilla on kuluvan kauden takaporttina vielä Eurooppa-liiga eli sen voittajalle lankeava Mestareiden liigan paikka. Mikäli nykykuntoinen Gunners käsittämättömästi kykenisi EL:n voittamaan, niin Wenger saisi jopa lopettaa oikeasti omilla ehdoillaan ja juhlittuna menestyjänä.

Niin, mikä mahdollisesti olikaan Sundqvistin omaperäinen sanottava FA Cup -nostalgisoinnin lisäksi?

Se, että Wenger menettää viikko viikolta hieman lisää asemiaan valioliiga-aikakauden historian toisena suunnattoman suurena, merkittävänä, mahtavana ja ikonisena managerina. Modernin ajan englantilaisen seurajalkapalloilun historia tulee Valioliigan ensivuosikymmeniltä tuntemaan suuruus- ja merkittävyysjärjestyksessä ensin Sir Alex Fergusonin, sitten Arsene Wengerin ja sen jälkeen pi-iitkän välin jälkeen liudan muita managereita. Niin se on, vaikka José Mourinho väittäisi vastaan.

Arsene Wengerin paradoksi kuten viitattua on, että hänen tuleva historiallinen statuksensa suhteessa Sir Alexiin jatkuvasti huononee. Ja 68-vuotias Wenger alkaa olla urallaan sekä elämässään siinä vaiheessa, että häntä täytyy kiinnostaa, millaisena hänen uransa jalkapalloilun historian lehdillä jatkossa näyttäytyy.

Vain pari kuukautta sitten Wenger riisti Fergusonilta kaikkien aikojen eniten valioliigaotteluita manageroineen miehen tittelin ja sai Sir Alexilta onnittelut. Nyt Wenger on tilanteessa, jossa niin torstain EL-vierasottelu AC Milania vastaan kuin Watford sunnuntaina kotona Valioliigassa ovat valtavia matseja eivät vain Arsenalin kauden 2017-2018 vaan Wengerin uran kokonaiskuvan kannalta.

Tämä pohdinta saattaa itsessään paljastaa jotain Wengerin ja Arsenalin tilanteista. Wenger jo on elävä patsas ja myytti, jonka haluaisimme saada eläkkeelle ilman lisätahroja. Nuo Brightonissa loppuvihellyksen jälkeen nähdyt WENGER OUT -bannerit voivat ihan kohta olla massailmiö ja siitä hetkestä on hyvin lyhyt matka ketjureaktioon, jossa Wenger on monen todellisenkin fanin mielestä aika surkea vanha ukonkäppänä. Maailmassa on aika monta Arsene Wengeriä enemmän sääliä ansaitsevaa saati tarvitsevaa ihmistä, mutta tuo tuntuisi silti surulliselta.

Kaudella 1996-1997 Arsenalissa pelasivat esimerkiksi David Seaman, David Platt, Tony Adams, Tony Lukic ja Dennis Bergkamp. Nimi Nigel Winterburn (s. 1963) ei sano useimmille nykyisille faneille mitään, mutta yhdessä Arsene Wengerin nykyisen apulaismanagerin Steve Bouldin (s. 1962) kanssa he olivat Arsenalin puolustuksen tukipylväitä. Minulla ei ole koskaan ollut suurempaa tunnesidettä Arsenaliin, mutta tuosta ajasta nykyhetkeen yhdessä ja samassa suurseurassa managerina toimineelle Wengerille soisi mahdollisimman suloiset jäähyväiset.

Embed from Getty Images

Muuten. Eräällä suurella vedonlyöntifirmalla on tätä kirjoittaessa näemmä tarjolla seuraavat kertoimet Wengerin seuraajaksi: 5/2 Carlo Ancelotti, 5/2 Thierry Henry, 6/1 Luis Enrique, 6/1 Brendan Rodgers, 10/1 Joachim Löw.

Brendan Rodgers? Arsenalin manageriksi? Oikeasti? Myyttinen sankariaika olisi todellakin ohi Emiratesilla. Ja minä voisin ensimmäistä kertaa elämässäni tipauttaa, että olen joskus puhunut Arsenalin mangerin kanssa.

Pääkuva: Flickr.com

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*