Englanti osallistuu Putinin MM-kisoihin pitkin hampain

Theresa May

Sky Sportsin julkaiseman tuoreen tutkimustiedon mukaan liki puolet englantilaisista futisfaneista katsoo, että Englannin pitäisi boikotoida Venäjällä 14. kesäkuuta käynnistyviä MM-kisoja. Tutkimusdata (tietoa on näemmä kerätty livescore-appin kautta) on huumoritasoa, mutta Englannissa kyllä oikeasti on näkemystä, että kisoista pitäisi jäädä pois.

Jopa pääministeri Theresa May on vihjannut boikotin mahdollisuudesta, koska vihjaus antaa jämäkän vaikutelman ilman tarvetta sitoutua mihinkään. Jotkut fanit ovat näyttävästi – someaikakausi antaa tällaiseenkin mahdollisuuden – ilmoittaneet jättävänsä jo ostamansa liput ja matkat käyttämättä. Kuninkaallisen perheen edustajat sen paremmin kuin parlamentaarinen valtiovalta pääministeri Mayn tai ulkoministeri Boris Johnsonin muodossa ei aio kunnioittaa kisoja läsnäolollaan.

Englanti siis Salisburyn hermokaasuiskusta huolimatta ottaa osaa MM-kisoihin, mutta samalla moni taho (valtiovaltaa myöten) antaa mahdollisimman monella tapaa ymmärtää, että kisoihin osallistutaan pitkin hampain ja Venäjä on perseestä. Kuten se tietysti onkin, jos mittapuina pidetään esimerkiksi demokratiaa, sanan- ja lehdistönvapautta, muita kansalaisvapauksia, vähemmistöjen kohtelua tai kykyä jättää rajanaapurinsa rauhaan.

MM-kisat antavatkin mainion tilaisuuden muistuttaa itseä ja muita, millainen valtio Vladimir Putinin Venäjä oikein on. Samaan aikaan Englanti tekee useastakin syystä oikean ratkaisun ottamalla kisoihin osaa.

Embed from Getty Images

Boikotti olisi ensinnäkin kaksinaismoralistinen. Lontoo tarjoaa suoja- ja pesupaikan Venäjän valtaapitävien ja heidän suojeluksessaan olevien oligarkkien synnyinmaastaan riipimille miljardeille, eikä tähän kaikkia osapuolia tyydyttävään järjestelyyn puututa nyt eikä koskaan. Toisekseen pää kylmänä pysyttelevät tahot (joiden vastakohdaksi voisi – tietysti – nostaa vaikka Daily Mailin) ovat muistuttaneet, että boikotti osuisi ehdottoman ensisijaisesti Englannin maajoukkueeseen, englantilaisiin futisfaneihin ja Englannin talouteenkin. Ja Fifan säännöistä tiettävästi löytyy pykälä, jonka mukaan liitto voisi halutessaan sulkea Englannin pois Qatarin kisojen karsinnoista.

Lisäksi näyttävilläkään boikoteille ei ole jääty kovin isoin kirjaimin historiaan.

Luulin tietäväni futiksen ja tässä tapauksessa MM-kisojen suurimmista kummallisuuksista jotain, mutta minulle tuli aivan uutena asiana tieto, että Neuvostoliitto boikotoi vuoden 1974 kisojen jatkokarsintaa. Neuvostoliiton oli määrä kohdata ennakkosuosikkina Chile, mutta he jättivät saapumatta otteluun protestina Augusto Pinochetin hallinnolle. Matsi “pelattiin” siinä mielessä, että Chile kohtasi olemattoman vastustajan, kuljetti pallon alkuvihellyksestä tyhjään maalin ja erotuomari päätti epäottelun.

Toisaalta futiksen tarustoon kai voimakkaimmin päätynyt boikotti eli Intian päätös jäädä pois vuoden 1950 kisoista paljasjalkakiellon vuoksi onkin osoittautunut, noh, taruksi. Kuulin tai luin jo pikkupoikana, kuinka mahtavan taitavat intialaiset eivät saaneet pelata paljain jaloin ja jättivät siksi osallistumatta Brasilian isännöimiin kisoihin.

Ajat ovat nykyään kovasti toiset, joten totta kai Englannin kuvitteellinen päätös boikotoida Venäjän kisoja olisi valtava juttu. Kisat ovat valtava propagandaspektaakkeli Putinin hallinnolle ja boikotti olisi ja sen olisi tarkoitus olla suora isku tätä ulottuvuutta kohtaan. Lopulta reaalipolitiikka sanelee, että Theresa May ei missään vaiheessa ole vakavavissaan edes harkinnut tällaista vaihtoehtoa. Politiikassa kun on yksi asia spekuloida, että ehkä voitaisiin harkita mahdollisuutta lyödä toista maata toimella joka oikeasti tuntuu ja kovasti toinen juttu oikeasti tehdä niin.

Kuulenko jonkun sanovan, että urheilua ja politiikkaa ei pitäisi sekoittaa? Järjetön lähtökohta, koska sekä futis että politiikka ovat kulttuurinen osa ihmisyyttä. Parhaiten asian kiteytti Brasilian 1980-luvun maajoukkueiden mahtavin persoona ja henkinen johtaja Socrates.

Poliitikko-Socrates oli radikaali vasemmistolainen, joka ihannoi Fidel Castroa.

Poliittisena mielipidevaikuttaja Socrates katsoi saaneensa valtansa kansalta, jolle hän oli kommunikoinut pelisuoritustensa kautta. Socrates uskoi jalkapallon pelaamisen voivan olla poliittista siinä kuin taide ja Socrateelle jalkapallo oli taidetta.

Minä en ole vasemmistolainen saati, että olisin ikinä ihannoinut Fidel Castroa. Socrates-vainaan asennetta asennetta ihailen silti yhä yli kaiken, mitä politiikan ja jalkapallon yhdistämiseen tulee.

Pääkuva: Pxhere.com

1 Comment

  1. Englanti suhtautuu tosiaan kaksinaismoralistisesti Venäjään. Sillä on toki suhteellisen etäisellä saarellaan varaa siihen, koska todellista kanssakäymistä maiden välillä on aika vähän, toisin kuin Venäjän rajanaapureilla ja Saksallakin, joka on Venäjästä osin riippuvainen.

    Boikotteja on toki nähty jalkapallossakin vaikka miten paljon. Noihin vuosien 1930 ja 1950 kisoihin eivät monet eurooppalaiset suostuneet lähtemään pitkän merimatkan takia, minkä takia niissä oli vain 13 joukkuetta eli vajaa edustus. Jälkimmäisellä kerralla pois jääneiden joukossa oli muistaakseni myös karsinnat läpäisseitä maita. Francon Espanja jättäytyi pois ensimmäisen EM-turnauksen puolivälierävaiheessa, kun sen olisi pitänyt matkustaa Moskovaan ensimmäiseen osaotteluun. No, neljä vuotta myöhemminhän neljän maan minilopputurnaus pelattiin Espanjassa, ja isännät kohtasivat loppuottelussa samaisen Neuvostoliiton.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*