Maltalle lomalle 4/5: Maltan historia kolmessa päivässä

Maltan historia

Miten nähdä ja kokea Maltan historia sekä sen tärkeimmät ulottuvuuden lyhyellä lomamatkalla? Kysymys on matkailujournalismille tyypillisesti vähän höpsö, mutta tässä Maltalle lomalle -sarjamme neljännessa artikkelissa vastataan siihen silti. Yritän tiiviissä muodossa vinkata, miten tämän maan itsestäänselvimmistä ja samalla kiistatta kiehtovimpiin kuuluvista paikoista saa keskivertoturistia enemmän irti.

Maltan historia – Mdina ja Rabat

Niin, Mdina (kuvassa yllä). Foinikalaisen kaupan ja kulttuurin synnyttämän ylpeän Karthagon valtakunnan kolmetuhatta vuotta sitten Maltan korkeimmalle kohdalle Maleth-nimellä perustama legendojen ja unikuvien kaupunki, jossa asuu nykyään vakituisesti vain 292 ihmistä. Nykyinen kaupunki on lähinnä sekoitus keskiaikaa ja barokkia keskiaikaisen tunnelman ollessa kuitenkin vallitseva.

Barokkikirkoista mahtavin on Pyhän Paavalin katedraali, joka rakennettiin maanjäristyksen 1600-luvun lopulla tuhottua aiemman keskiaikaisen katedraalikirkon. Tuolla kannattaa käydä jos sisälle pääsee (mielellään ei shortseissa, lyhyissä hameissa tai hihattomissa paidoissa, jotka muutenkin sopivat Mdinan fiilikseen huonosti), mutta ylipäätään Mdinaan kannattaa tutustua kävelemällä sen jokainen katu alusta loppuun. Kaupunki on pikkuinen – yli puolet pienempi kuin roomalaisvallan aikaan – joten urakka on perusterveelle ihmiselle helppo. Kadut ovat kuin satuja, joihin saa kävellä mukaan ja joilta löytää vaikka mitä kiinnostavaa, etenkin jos tajuaa…

… tulla paikalle maagisimpaan aikaan, kun turistimassat ovat visusti rantakohteissaan. Miten tämä onnistuu? Helposti: kannattaa tulla vasta auringonlaskun jälkeen. Näköetäisyydellä Mdinasta vuoden asuneena ja siellä laskemattomia kertoja tallustelleena uskallan väittää, että siellä pimeän laskeuduttua on turisteja tavallisesti korkeintaan kymmenesosan verran iltapäivään verrattuna. Tämä selittyy sillä, että Mdina on jokseenkin niin kaukana rannasta eli samalla turistihotelleista kuin tällä saarella pääsee. Mdinan ikikaiseen esikaupunkiin Rabatiin ja sieltä pois pääsee kuitenkin bussilla yhteentoista saakka ja taksit tietysti kuljettavat koska hyvänsä. Koska Mdinan tainomaisuus kaiken lisäksi korostuu pimeällä; mahtavilta muureilta saaren yli kauas merelle ulottuvaa täysikuun näkymää ei unohda koskaan ja hämärät kujat kuiskivat kertomuksia menneistä julmistakin ajoista.

Mainittu Rabat on historiaa historian päällä sekin. Rabatissa sananmukaisesti kävellään antiikin päällä, koska jalkojen alta löytyisi ja alati rakennustöissä löytyy etenkin roomalaisia raunioita ja tavarajäämistöä. Lisäksi maaperä on täynnä katakombeja, muita käytäviä ja luolastoja. Turisteille auki olevissa osissa voi kuulemma kävellä yhteenlaskettuna viitisentoista kilometriä maan alla, jos siis ryhtyy menninkäiseksi ja kiertää jokaisen maanalaisen kohteen. Tiedä häntä, mutta pelkästään Paavalin katakombeissa saa helposti vierähtämään useita tunteja.

Miksi niin moni asia on Maltalla Paavalin sitä tai tätä? Koska kyseinen apostoli raamatun ja kristillisen perimätiedon mukaan haaksirikkoitui tänne matkallaan Roomaan ja maltalaisen näkemyksen mukaan kristinusko samalla juurtui näille saarille ensimmäisenä Euroopassa. Rabatin monista kirkoista erään väitetään olevan rakennettu paikalle, jonne Paavali perusti Euroopan ensimmäisen kristillisen seurakunnan.

Mdinassa ja Rabatissa törmään Karthagon, antiikin Rooman ja kristinuskon historioiden lisäksi vaikka mihin, Mdina oli hyvin pitkään Välimeren sydämessä sijaitsevan Maltan ainoa kaupunki. Yhä vielä Mdinassa asuu sinne 1200-luvulla nykyisestä Italiasta muuttaneiden aatelissukujen jälkeläisiä.

Ritarien Valletta on ensijaisesti linnoitus

Mdinan ja koko Maltan kohtalot muuttuivat kertaheitolla 1500-luvulla, kun Johanniittain ritarikunnan valkoristilippulaivat purjehtivat Rhodokselta länteen ja ottivat heille luvatun Maltan omakseen. Pyhän Johanneksen ritarit olivat jo tuolloin ikivanha soturimunkkien veljeskunta. Ylpeiden ja omapäisten ritarien sotahuuto kuului: “Kristuksen ja Kastajan puolesta!”.

Mdinan vanha aatelisto sai pian havaita soittavansa saarella kakkosviulua, kun rikas ritarikunta pisti tuulemaan. Kaikki oli kuitenkin päättyä ennen kuin kunnolla alkoikaan, kun aikansa suurimman sotilasmahdin eli Ottomaanien valtakunnan sulttaani Suleiman Suuri päätti vuonna 1565 vallata Maltan sillanpääasemaksi hyökkäykselle Roomaan saakka. Suleiman lähetti liikkeelle suurimman laivaston sitten antiikin aikojen ja kaikkiaan noin 30 000 miestä nousi lopulta maihin Maltalle.

Ritarit suurmestarinsa Jean Parisot La Valetten ja lopulta Sisiliasta lähetetyn maihinnousujoukon johdolla lopulta löivät ylivoimaisen vihollisen eeppisessä nelisen kuukautta kestäneessä uskonsodassa. Valtaosa siitä koostui piirityksestä, jossa turkkilaiset jatkuvasti moukaroivat ritarien asemia surmaten heistä valtaosan. Samalla taudit ja nälkä kylvivät tuhoa piirittäjien joukossa. Kun taistelut lopulta taukosivat oli molemmat osapuolet huomioiden yli 80 prosenttia niihin alusta asti osallistuneista miehistä kuollut ja kaikki ritarien linnoitukset raunioina.

Niinpä La Vallette – 70 vuotta täyttänyt sotapäällikkö, joka oli taistellut ja haavoittunut muureilla samalla kun muslimien pelätyin päällikkö, samaa ikäluokkaa edustanut Dragut Reis oli kaatunut – raunioilla julisti rakennuttavansa voittamattoman linnoituksen. Eikä Vallettaa tähän päivään mennessä olekaan koskaan taistelussa valloitettu.

Kaupunki kylläkin tuhottiin toisen maailmansodan pommituksissa Saksan Lufwaffen toimesta niin, että vain viidennes rakennuskannasta jäi vaurioitta. Kalliolle rakennetut kalkkikivitalot oli kuitenkin verraten helppoa (joskin takuulla työlästä) korjata ja tarvittaessa rakentaa uudestaan. Kaupungin sotilaallinen asemakaavakin säilyi ennallaan: Vallettan kadut ovat kapeita ja suoria, jotta moninkertaisten muurien läpi päässyt mahdollinen hyökkääjä voidaan tuhota niille mahdollisimman helposti.

Vallettan lukemattomien museoiden ja muiden nähtävyyksien joukosta tehtävät valinnat jätän itse kullekin tehtäväksi, mutta ylivoimaisesti eniten tästä linnoituskaupungista saa irti, jos on tutustunut sen historiaan. Hieman nykyaikaisemmista kokemuksista mainittakoon vaikka maailman vanhimman yhtäjaksoisesti ja saman suvun hallussa toimineen levykaupan titteliä kantava vekkuli liike. Maltalla on krääsän ja väärennösten lisäksi turistille niin vähän ostettavaa, että mielekkään ja omalla tavallaan ainutlaatuisen ostospaikan vinkkaa mielellään.

Megaliittinen Malta

On oikeasti jänskää katsella ihmisen tekemiä rakennelmia viidentuhannen vuoden takaa. Tarxienin temppelit ovat monella tapaa merkittävin sekä samalla suosituin ja mittakaavaltaan suurin kohde, joten ei ole mitään syytä olla vierailematta esimerkiksi siellä.

Megaliittista Maltaa löytyy kuitenkin monesta muustakin paikasta jopa ilman turistimassoja ja pääsymaksuja. Ei sillä, että Tarxienissa kannattaisi kuuden euron maksun (lapsilta kolme!) vuoksi jättää vierailematta, mutta ihmisjoukot ja sydänkesän polttava helle eivät omissa kirjoissani ole herkullisin yhdistelmä.

Malta-kirjoituksiini aiemmin tutustuneet saattavat muistaa Xemxija-nimistä kylää tai pikemminkin sen vieressä kohoavaa kukkulaa koskevat vinkkini. Xemxijassa megaliittiset hautaholvit ja hiidenkivet lyövät kättä esimerkiksi roomalaisen kylpylän ja mehiläistarhojen kanssa ja tuhtvuotisten johanneksenleipäpuiden ja tajunnanräjäyttävien merinäkymien kanssa – eikä siellä käy kuin harvoja satunnaisia vierailijoita.

Miten tuo voi olla mahdollista? Siten, että kukkulalle ei pääse autolla ja minne turistibussit eivät kuljeta eivät massat pääse. Kapuaminen voi käydä liikunnasta ainakin elokuun 38 asteen helteessä, mutta ylhäällä voi vilvoitella luolissa ja hautaholveissa. Erästä kukkulalle kerran kavunnutta suomalaisturistia lainaten: “Täähän on ihan käsittämättömän magee paikka!”

Mdina ja Rabat, Valletta sekä megaliittinen Malta tarjoavat aina jotain uutta vuosia maassa asuneellekin, mutta ne ovat turistin koettavissa yhteensä kolmessa päivässä. Valtavasti enemmän saa irti, jos on ennen reissua käyttänyt edes kolme tuntia itsensä sivistämiseen Internetin ihmemaassa.

Tavallisten maltalaisten maailmasta ja sieltä turistillekin löytyvistä kokemuksista laatimani artikkeli täällä: Vanha Malta katoaa.

Kuva: Claudia Sciberras / Wikimedia Commons

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*