Yhteiskunta

Maltalle asumaan osa 1/5: suomalaisnoviisi asuntoa vuokraamassa

1 marraskuun, 20175493 views2

Kiinnostaako asuminen Maltalla? Vastasin aikoinani itselleni esittämääni kysymykseen myöntävästi ja takana on yhteensä vajaat kolme vuotta Välimeren sydämessä. Olen välillä saanut vastailla kysymykseen siitä, miksi olen kolumneissani käsitellyt Maltaa harvakseltaan.

Kuten eräitä kokemuksia Maltalta listatessani viittasin, niin muutamassa vuodessakaan tätä loputtoman kiehtovaa maata ei opi ymmärtämään kuin sen verran, että tajuaa, miten vähän ymmärtää. Enkä ylipäätään mielelläni neuvo tai ohjeista; neuvo on vaarallinen lahja. Koska verkosta ei kuitenkaan löydy mitenkään tyydyttävää suomenkielistä (eikä oikein ajantasaisia englanninkielisiäkään) tietopaketteja Maltalla asumiseen, niin tartun haasteeseen.

Huomatkaa sananvalinta: otsikossa seisoo “Asuminen Maltalla”, ei esimerkiksi “Maltalle muuttaminen”. Muuttaminen ei ole sen vaikeampaa kuin Rovaniemeltä Riihimäelle, koska Euroopan unionin kansalainen saa unionin sisällä muuttaa minne lystää. Maltalla asumisessa sen sijaan voi olla opettelemista, ettei kävisi kuten Vuorisen Juhalle.

Ohjepakettini on moniosainen, suorapuheinen ja mielipiteellinen. Kaikki ohjeet eivät ole yleispäteviä, sillä on eri juttu asua tornitalossa Sliemassa kuin 400-vuotiaassa maalaistalossa pienemmän saaren eli Gozon perukoilla (jälkimmäinen on muuten keskimäärin halvempaa). Mutta mikäli haaveenasi tai konkreettisena tavoitteenasi on asuminen Maltalla esimerkiksi rahapelifirman työntekijänä, välivuotta pitävänä kulttuurisluibana, minimipalkkatarjoilijana, opiskelijana, eläkeläisenä tai vaikka playboyna tai jos sinua tämä kivinen maa muuten pintaa syvemmältä kiinnostaa, niin hyppää kyytiin.

Kirjoitan kotonani Mostan myyttisen kaupungin äärimmäisellä rajalla maaseutua katsellen, ikkuna auki. Sisään leijailee aniksen tuoksu. Wid-Il-Ispranzan, Toivon laakson, takana siintää Mdinan siluetti. Tämä on liki kolmetuhatta vuotta vanhaa kulttuurimaisemaa, Mdinan perustivat karthagolaiset kahdeksannella vuosisadalla ennen Kristusta. Lentokone jyrisee jälleen kerran yli, sellaisella tähänkin maahan tullaan ei vain käymään, vaan asumaan.

Asuminen Maltalla – oikeaoppinen asunnonvuokraus on taistelu

Kannattaa heti lentokentältä alkaen hakata kupoliinsa, ettet ole turisti. On Maltalle saapumisesi syy mikä hyvänsä, niin ensimmäinen, tärkein ja potentiaalisesti pahiten pieleen menevä haaste on vuokra-asunnon hankkiminen. Mikäli olet vuokrannut asunnon etukäteen näkemättä sitä (tällaistakin tapahtuu), niin olen pahoillani, mitään ei ole tehtävissä. Jos ja toivottavasti kun sinulla mahdollisine perheinesi on kaikki vielä auki ja malttia asustella aluksi hotellissa, niin nyt paukkuu neuvoa kolmen asunnonvuokrauksen kokemusten ja eri aloilla (myös välittäjänä) toimivilta henkilöiltä kuultujen neuvojen perusteella.

Älä kiirehdi, jos ei ole pakko. Vuokravälitysfirmoja on pilvin pimein, millä hyvänsä hetkellä on vapaana paljon erilaisia asuntoja ja välittäjien (isoimmista firmoista esimerkkeinä Quicklets  ja Simon Mamo) tarjoamat vuokrahinnat ovat lähtökohtaisesti pyyntihintoja, joista vuokranantaja voi tulla alas. Ja – tämä on äärimmäisen tärkeää – tiedosta, että välittäjä tarjoaa sinulle ensimmäiseksi huonointa kohdettaan eli sellaista, joka kaikkein epätodennäköisimmin menee ainakaan pyyntihinnalla.

Maltalla bisnes on todellakin bisnes ja Mooses on Mooses, kaikki kaupankäynti eli tässä tapauksessa mahdollisesta vuokrasopimuksesta neuvotteleminen on taistelu, jossa kutakin osapuolta kiinnostaa oma hyöty, ei mikään muu. Tällaisessa tilanteessa vastakkain ovat kotikentällään operoivat maltalaiset ja itselleen uudessa tilanteessa oleva suomalainen kaukaa Euroopan toiselta laidalta. Maltalle asumaan muuttava tuskin jää heti voitolle, mutta suomalaisenkin kannattaa pyrkiä minimoimaan tappionsa. Miten?

Kuten viitattua ymmärrä tingata. Kolmannes pyyntihinnasta vähintään pois ja neljänneksen kohdalla viimeistään kannattaa ilmoittaa kyseessä olevan last and final offer ainakin ellei sinulla ole jotain erityistä syytä haluta juuri tuo nimenomainen asunto. Yksin töihin muuttavalla harvoin on.

Maltalla on kiitos huiman talouskasvun käynnissä kaikkien aikojen rakennusbuumi, viime vuonna myönnettiin 5400 rakennuslupaa maassa, jonka halki kävelee puolessa päivässä. Niinpä jos potentiaalisen vuokra-asuntosi vieressä tai vastapäätä on tyhjä tontti tai purkukuntoinen talo, niin hyvin mahdollisesti siinä kuukauden päästä riehuu rakennustyömaa aamuviidestä eteenpäin. Rakentamisessa ei turhia turvallismääräyksiä kyttäillä, vaan parvekkeesi kaiteen tiimoilla heiluu nosturin koukku.

Eli vuokraa sijainnilta, jonka välittömässä läheisyydessä on vain käytössä olevaa, rakennettua ympäristöä. Tai maaseutua, suojelukohde tai ylipäätään jotain, mihin oletettavasti ei rakenneta. Pidä mielessä, että vuokravälittäjä ja vuokranantaja tekevät parhaansa ollakseen paljastamatta mitään negatiivista. Heiltä ei hyödytä kysyä, onko naapuriin mahdollisesti nousemassa massiivinen uudisrakennus!

Jos mahdollista, niin älä vuokraa asuntoa uudesta tai verraten uudesta, usein ulkomaalaisille suunnatusta talosta. Nämä on rakennettu nopeasti, huonosti ja materiaalina käytetty sisältä reikäinen (tälle lienee joku teknisempikin nimitys) harkkotiili on Maltan ilmastoon paljon huonompi rakennusmateriaali kuin perinteinen kalkkikivi. Surullisenkuuluisa musta pintahome on ensisijaisesti tällaisten talojen ongelma. Maltalaisen rakennusperinteen mukaan rakennetuissa taloissa, mukaanlukien kerrostalot, on jokaisessa huoneessa aina ikkuna. Mikäli asunnossa on ikkunaton kylppäri niin seinät ovat todennäköisesti talvella kuin kauhuleffasta.

Homeen lisäksi kaksi perinteistä yök-bingon mörköä ovat torakat sekä muurahaiset. Maltalaiset itse ovat aikojen saatossa oppineet asumaan talojaan niin, että haittaeläimet eivät viihdy. Toisin kuin roskaisista kaduista voisi luulla ovat siisteys ja hygienia pyhiä opinkappaleita maltalaisissa kodeissa ja ruokatavarat ymmärretään pakata piiloon. Niinpä paras suoja haittiksia vastaan on asua maltalaisten keskellä, ötököt kun eivät asuntojen rajoja kunnioita.

Pahimmillaan käy näin: vuokrataan markkinahintaa paljon kalliimmalla hinnalla asunto sijainnilta, jonka seinänaapurista aletaan murjoa autiotaloa murskaksi ja uutta rakentaa tilalle, seinissä kukkii synninmusta home jota kloriittimyrkyllä voi yrittää tappaa, jaloissa vipeltää muurahaista ja öisin juhlivat torakat ja viemäreistä nousee muheva paskanhaju. Bonuksena vielä vuokranantaja jättää palauttamatta vuokravakuuden vain, koska hän voi halutessaan tehdä niin.

Parhaimmillaan taas asustat kohtuuhintaista vuokraa maksaen hyvin rakennetussa talossa, mukavien ja auttavaisten paikallisten naapureiden ympäröimänä vailla murheen häivää. Tällaisessa tapauksessa vuokraisäntäsi on luultavasti tavallinen tallaaja eli piensijoittaja, ei sellaisilla hutiloiden pikavauhtia pystyyn pykittävillä vuokrataloilla rahoiksi pistävä bisnesmies. Vuokravakuuden saat aikanaan takaisin sentilleen eikä sinua yritetä kusettaa vesi- tai sähkölaskuissa.

Niin, nuo laskut. Ne maksetaan aina vuokranantajan toimesta mittarin mukaan ja vuokranantaja puolestaan laskuttaa vuokralaista. Tässä on tilaa monenlaiselle luovuudelle, ellei vuokralainen ole tarkkana. Tariffeja on nimittäin vaikka kuinka monta riippuen siitä, paljonko sähköä on vuositasolla kokonaisuudessaan kulutettu (hinta nousee progressiivisesti) ja millaisesta asumisesta on kyse. Vuokranvälitysyritysten valmiissa vuokrasopimuslomakkeissa on kyllä paikka, johon merkitään mittarilukema vuokrasopimuksen alkaessa, muttei kohtaa, johon kirjattaisiin minkä tariffin mukaan vuokralaista laskutetaan.

Vesitariffi on aina sama, mutta sähkölaskussa ero tariffien välillä voi olla satoja prosentteja. Niinpä laskutettava kilowattituntihinta kannattaa ehdottomasti tehdä selväksi ja kynällä kirjoittaa lisäpykälänä vuokrasopimuksen kaikkiin kappaleisiin. Lisätietoja tariffeista.

Nimet vuokrasopimuksessa – mitä sen jälkeen?

Toivottavasti en ole pelästyttänyt sinua, mutta Juha Vuorinen ei ole ainoa, joka on paennut Maltalta jopa ensisijaisesti siksi, että asunnonvuokraus meni mönkään. Toisaalta säästän lukijat useimmilta yksityiskohtaisimmilta ohjeelta vuokraukseen: voit esimerkiksi halutessasi nousta katolle ja pyytää lupaa avata asuntoasi palvelevan kattovesitankin kansi tarkistaaksesi onko tankki homeessa ja tehdä vaikka mitä kummelimaisia tarkistuksia. Vedenpaine kannattaa joka tapauksessa kokeilla.

Esimerkiksi siihen, onko ilmastointi välttämätön en ota kantaa, joillekin on ja toisille ei. Ja mitä enemmän asuntoon osuu aurinko niin sitä kuumempi se on kesällä ja sitä vähemmän kylmä talvella. Viidentoista asteen sisälämpötilöihin kannattaa tammi-helmikuussa asennoitua vaikka siten, että kohta taas lämpenee.

Oletetaan, että sinulla on allekirjoitettu vuokrasopimus kourassa eli asut asuntoa ilmastollisesti ja kulttuurisesti jokseenkin niin kaukana Suomesta kuin EU:ssa pääsee. Onneksi olkoon: olet tehnyt jotain, josta monet haaveilevat, mutta harvempi toteuttaa. Viimeistään nyt – olet toivottavasti silmäillyt lähiseutua jo valmiiksi – on aika tutustua lähipalveluihin.

Jos ja luultavasti kun et asu esimerkiksi Bidnijassa, Ta’Mrejnussa tai muussa parinsadan asukkaan maalaiskylässä niin kävelyetäisyydellä avautuu palveluiden kirjo lähikauppoineen, lihakauppoineen, vihanneskauppoineen, kahvikauppoineen, kahviloineen, ravintoloineen, partureineen sun muineen. Näistä sinun kannattaa rakentaa itsellesi verkosto, jossa voit aina asioida tutussa paikassa, jossa tuttuna asiakkaana saat hyvää palvelua ja jossa sinulta ei jonkin ajan kuluttua enää laskuteta enempää kuin paikallisilta.

Esimerkiksi Slieman ja St. Juliansin tienoilla eli sanokaamme vaikka ruuhka-Maltalla voi kauppaostoksensa keskittää moderneihin, viivakoodeilla toimiviin marketeihin sekä muihin myymälöihin, joissa kaikki maksavat saman hinnan, mutta luotettava lähikauppias on silti mukava olla olemassa. Eurojen kyttäämistä tärkeämpääkin on, että mainitunlaisella verkostolla pääset hieman lähemmäksi paikallista elämää, tulet osaksi yhteisöä. Mikäli asut ulkomaalaisten suosimien alueiden ulkopuolella on moinen verkosto oikeastaan välttämätön, muuten olet ikuinen turisti, vaikka tekisit töitäkin.

Pistän ikkunan kiinni, sataa sisään. Suren, että olen kirjoittanut niin arkisista asioista, vaikka heti ikkunan toisella puolella avautuu lukemattomien tarinoiden Malta sekä suomalaisittain outo luonto kaktusviikunoineen, johanneksenleipäpuineen, yrtteineen, rotkoineen ja pirunpeltoineen.

Kuudensadan metrin säteellä on kolme 1600-1700-luvun kappelia. Niistä lähin näyttää hylätyltä, mutta paksun oven takana on upea pieni kirkko, johon korttelimme väkeä kerääntyy kahdesti viikossa rukoilemaan ja juoruilemaan. Ikkunoita ei ole, rakennus on tehty kestämään merirosvojen ryöstöretket. Kirkon perustus on louhittu suoraan kallioon ja on nykyistä kirkkoa leveämpi. Alkuperäinen kirkko oli perimätiedon mukaan ikivanha, ehkä 400-luvulta. Arabivalloittajat purkivat sen 900-luvulla tarvitessaan kiviä Mdinan eli entisen roomalaisen Melitan eli entisen karthagolaisen Malethin muurien vahvistamiseen.

Ei kannata liikaa pelätä edes huonoa vuokrasopimusta, kovin pieniä asioita sellaiset lopulta ovat. Tein kahden ensimmäisen maltalaisen vuokrasopimukseni osalta itse suurimman osan niistä listaamistani virheistä ja olen täällä yhä tai pikemminkin jälleen.

Seuraavassa osassa pureudumme siihen, miten hakeutua Maltalle töihin. Pohdimme myös, mitä kaikkea Maltalla kannattaa nähdä ja tehdä, kun aikaa on paljon enemmän kuin turistilla.

Kiinnostaako asuminen maltalla? Merħba!

—

Päivitys 9.11.2017: juttusarjan toinen osa on julkaistu: Maltalle asumaan osa 2: Maltalle töihin – aspana herroiksi?

Pääkuva: Pixabay

Artikkelikuva: Etualalla Attardin kaupunkia, taka-alalla Mostaa sekä merenrantaa Salinan sekä St. Juliansin välisellä rantatiellä. (kuva: Kristian Sundqvist)