Diego Maradona elokuva-arvostelu

maradona

Diego Maradona on vuonna 2019 valmistunut dokumenttielokuva, jonka on ohjannut brittiläinen Asif Kapadia. Sama mies on ohjannut myös kriitikoiden rakastamat dokumentit Senna ja Amy, eli tarinat Formula 1 -legenda Ayrton Sennasta sekä muusikko Amy Winehousesta.

Kapadian uusin elokuva sai ensi iltansa Cannesin elokuvajuhlilla aiemmin tänä vuonna. Artikkelin kirjoitushetkellä se pyörii parhaillaan Suomen elokuvateattereissa, ja blu-ray saadaan todennäköisesti ulos ennen joulumarkkinoita.

Äskettäin tv-sarjojen ykköseksi noussut Chernobyl on dramatisoitu versio historian suurimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta. Maradona on tähän verrattuna puhdas dokumentti, eli sisältö koostuu käytännössä 1980-luvun arkistomateriaalistaa. Ei siis kannata odottaa uudelleennäyteltyjä kohtauksia tai digitaalisesti luotuja tilanteita historiallisista tapahtumista.

Diego Maradonan tarinasta saisi useita dokumenttielokuvia, ja onhan miehestä myös kirjoitettu kaikki mahdollinen. Asif Kapadia on ottanut dokumentissaan selkeän linjan, eli tarina keskittyy lähes täysin Maradonan aikaan SSC Napolissa.

Tarinan alussa sivuutetaan lyhyesti Maradonan nuoruus, Boca Juniors sekä siirto FC Barcelonaan. Diego ei koskaan sopeutunut Espanjaan, jossa hänen uraansa varjostivat loukkaantumiset sekä joukkotappelu vuoden 1984 Copa del Reyn finaalissa. Maradonan saldoksi jäi kaikesta huolimatta 38 maalia 58 ottelussa FC Barcelonan paidassa.

Maradona siirtyi italialaisen Napolin riveihin kaudeksi 1984-85 sen aikaisella ennätyssumalla. Miten on mahdollista, että köyhä ja ilman saavutuksia oleva seura sai hankittua argentiinalaistähden riveihinsä? ”Napoli oli ainoa seura, joka halusi ostaa minut”, Maradona kertoo.

Alla olevassa klipissä on videota sekä kuvamateriaalia Maradonan saapumisesta Napoliin kesällä 1984.

Dokumentin ensimmäinen puolisko kuvaa Maradonan uran nousua lakipisteeseensä. Napoli ei voittanut mestaruuksia heti Maradonan kanssa, mutta hän nosti surkean joukkueen koko ajan lähemmäs Italian kärkeä.

Ohjaaja Asif Kapadia on onnistunut kuvaamaan Napolin mieletöntä fanikulttuuria upealla tavalla. Elokuva sisältää myös arkistomateriaalia, jota ei ole ennen nähty. Pelkästään Maradonan esittely 85.000 fanien huutomyrskyn keskellä on vaikuttava näky. Napolilaiset saivat kaupunkiinsa vapahtajan.

Maradonan uran huippu nähtiin Meksikon MM-kisoissa vuonna 1986. Jokainen urheilua edes vasemmalla silmällä seuraava tietää jumalan käden sekä uskomattoman soolomaalin Englantia vastaan. Lopulta Argentiina voitti MM-kultaa Maradonan johdolla.

Seuraavana kesänä Maradona johdatti myös Napolin seurahistorian ensimmäiseen Scudettoon eli Serie A:n mestaruuteen. ”Juhlat kestivät kaksi kuukautta”, kertoo eräs Napolin ultrista. Mukana on paljon materiaalia sekä Argentiinan että Napolin juhlista heti mestaruuden ratkettua.

Maradona oli ollut tähän asti Napolissa jumalasta seuraava. Nyt hän oli jumala. Dios.

maradona jumalan käsi

Jalkapallo on elokuvassa hyvin tasapainossa muiden tapahtumien kanssa. Diego Maradonan uraa varjostivat erilaiset skandaalit, joita ohjaaja Kapadia tuo alusta asti esiin. Taustalla vaikuttaa jatkuvasti mm. hänen yhteytensä paikalliseen mafiaan.

Toinen puolisko elokuvasta kertoo Maradonan elämästä Napolin kaaoksessa, josta tuli miehelle sietämätöntä. Jumalan asemassa oleva Maradona ei voinut poistua kotoaan, liikkua kaupungilla tai tehdä ylipäätään yhtään mitään ilman perässä seuraavaa ihmismassaa. Hän halusi pois Napolista, mutta seurajohto ei halunnut myydä tähteään.

Mielenkiintoista kyllä, vuoden 1986 kisat ja jumalan käsi -tapahtuma ohitettiin elokuvassa hyvin nopeasti. Sen pysäyttävin hetki on hieman yllättäen vuoden 1990 MM-kisoissa, jonka tapahtumia ei tässä sen tarkemmin spoilata. Jumalasta tuli tämän jälkeen el diablo.

Uran loppuvaiheet ovat varmasti monille tiedossa. Yhä paheneva huumeongelma johti myös tuomioihin sekä pitkään pelikieltoon. Maradona yritti vielä paluuta menestykseen vuoden 1994 MM-kisoissa, mutta kärysi tuolloinkin doping-testissä.

Maradona on mielestäni hyvin onnistunut dokumenttielokuva. Itse olin 1980-luvulla liian nuori muistaakseni Maradonan huippuvuosien tapahtumia. Paras muistikuvani Maradonsta futiskentällä on vuoden 1994 MM-kisoista, joissa miehen ura jäi lyhyeen. Tuolloin fanitin muistaakseni Maradonan lisäksi myös tutkapari Claudio Caniggiaa.

Tämä dokumentti kiinnostaa varmasti myös nuorempaa sukupolvea. Maradona on niin ikoninen henkilö, joka on ollut luomassa urheiluhistorian kiistatta ikimuistoisimpia hetkiä. Se sisältää myös vanhemmille katsojille monta silmäkulmaa kostuttavaa hetkeä.

Diego Maradona
Kuvassa: Diego Maradona juhlii mestaruutta Napolissa kesällä 1987, kun kaikki oli vielä suhteellisen hyvin.

Elokuva tuo myös esiin Diegon ja Maradonan, kaksi hyvin erilaista henkilöä. Näin suomalaisena tulee väkisinkin mieleen Matti Nykäsen tarina, sillä molemmat olivat hyvin lahjakkaita urheilijoita, jotka halusivat ihmisten jättävän heidät rauhaan. Kumpikin joutui maksamaan kuuluisuudestaan liian kovan hinnan.

”Even if I played for a million years, I’d never come close to Maradona. Not that I’d want to anyway. He’s the greatest there’s ever been.” Näin on sanonut Lionel Messi. Jos haluat todeta itse saman, suosittelen katsomaan tämän elokuvan.

Lopuksi täytyy vielä nostaa esiin eräs mielenkiintoinen seikka. Moni voi tällä hetkellä pohtia, kannattaako 80-luvun rosoista kuvamateriaalia lähteä katsomaan elokuviin. Kyllä kannattaa. Dokumentin äänimaailmaa on nimittäin parannettu mahtavalla tavalla.

Kyse ei ole pelkästään fanien huutomyrskystä, sillä pelikentällä tapahtuvat pallokosketukset on nostettu upeasti esiin. Katsoja kuulee Maradonan jokaisen potkun ja syötön kuin olisi ollut itse metrin päässä todistamassa tätä tapahtumaa. Lisäksi ajankuvaan sopiva musiikki pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Maradona on hienosti rakennettu dokumentti, joka keskittyy olennaiseen – niin hyvässä kuin pahassa. Lopulta tarinamme sankari jätetään tarkoituksella hieman mystiseksi ja kaukaiseksi hahmoksi. Dokumentin loppua ei käytetä Maradonan ylianalysointiin tai terveysongelmista keskusteluun. Katsojalle tulee kyllä selväksi, että uran jälkeiset vuodet eivät ole ollet kaunista katseltavaa.

Suosittelen Maradonaa myös nuoremman sukupolven katsojille, vaikka miehen ura ei olisikaan tuttu. Alla oleva traileri antaa hyvän läpileikkauksen dokumentin sisällöstä.

Kuvat: Michelangelo Buonarroti [CC BY-SA 3.0], via Wikimedia Commons, Wikipedia, Flickr / Wagner Fontoua

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*