By Elokuva-arvostelu: Sin City
Sin City on vuonna 2005 valmistunut synkkä ja väkivaltainen elokuva. Sen tapahtumat pohjautuvat Frank Millerin sarjakuviin, jotka ovat monelle lajityypin ystävälle varmasti tuttuja. Sin Cityn kerronta tapahtuu ns. episodielokuvan (eng. anthology) mukaisesti, eli se koostuu useasta lyhytelokuvasta, jotka myös kietoutuvat aavistuksen toisiinsa juonen osalta.
Elokuvan on ohjannut Robert Rodriguez, jonka nimi on monille tuttu erilaisista yhteyksistä hyvän ystävänsä Quentin Tarantion kanssa. Sin Cityn pääosissa nähdään useita Hollywoodin eturivin näyttelijöitä kuten Bruce Willis, Jessica Alba, Benicio Del Toro ja niin edelleen.
Varsin poikkeuksellisesta kerronnasta, kuvauksesta sekä väkivallasta huolimatta Sin City oli iso kaupallinen menestys. Elokuva keräsin lähes 160 miljoonan taalan lipputulot noin 40 miljoonan budjetilla.
—
Sin City oli valmistuessaan (2005) yksi ensimmäisiä Hollywood-elokuvia, jotka oli pääasiassa kuvattu ns. Green Screen -tekniikalla. Tekniikka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kohtaukset näytellään ison vihreän kankaan edessä. Kohtaukset kuvataan digitaalikameralla ja vihreän kankaan tilalle tuotetaan jälkikäsittelyssä haluttu tausta digitaalisesti.
Lopullinen elokuva tehtiin mustavalkoiseksi sarjakuvamaisen tyylin saamiseksi. Tämä muutos tehtiin vasta jälkikäsittelyssä – itse kuvaus tehtiin täysin normaaleilla väreillä. Sin Cityn haluttiin olevan mahdollisimman tarkka käännös sarjakuvista elokuvaksi, jonka vuoksi tyylilajiksi valikoitui synkkä, mustavalkoinen ja sarjakuvamainen tunnelma. Sin Cityn kaltaista fiilistä ei juuri ole aiemmin luotu eikä myöskään sen jälkeen, paitsi tietysti elokuvan jatko-osassa.
Sarjakuvat luonut Frank Miller oli pitkään vastahakoinen tästä projektista, sillä aiempi yritys Robocop 2 ja 3 -elokuvien kanssa oli mennyt pahasti penkin alle. Miller kuitenkin vakuuttui Rodriguezin taidoista taltioida sarjakuvien tunnelma, kun hän näki luodun demopätkän. Tämä lyhyt kohtaus nähdään itse asiassa aivan elokuvan alussa. Samaista pätkää käytettiin myös näyttelijöiden houkuttelemiseksi elokuvaan.
Sin Cityn sarjakuvamainen fiilis ei rajoitu pelkästään elokuvan ulkoasuun. Hahmojen liikkeet, taistelukohtaukset, takaa-ajot ynnä muu on hyvin sarjakuvamaista ja liioiteltua. Lisäksi veri kuvataan elokuvassa valkoisena sarjakuvien tapaan.
—
Sin Cityn koostuu siis useasta eri lyhytelokuvasta. Alun ”demokohtauksen” jälkeen ensimmäinen luku on nimeltään That Yellow Bastard (Part I), jossa Bruce Willisin esittämä poliisi John Hartigan jahtaa sarjamurhaajaa (Roark jr). Tämän paskiaisen isä sattuu olemaan paikallinen senaattori (Roark), jolla on käytännössä taskussaan koko kaupungin poliisivoimat. Hartiganin kohtalo ei ole kehuttava.
Senaattori Roarkia esittävä näyttelijä Powers Boothe muuten kuoli vain muutama kuukausi sitten 68-vuoden iässä.
Tämän jälkeen nähdään kaksi muuta lyhytelokuvaa, joiden pääosissa ovat mm. Mickey Rourke, Elijah Wood, Clive Owen ja Benicio Del Toro. Viimeisenä lyhytelokuvana palataan jälleen ensimmäiseen osaan, jossa Hartiganin ja Yellow Bastardin kohtalo selvitetään.
Sin City on monella tapaa hyvin erilainen elokuva. Sen Film noir -tyylilaji, kerronta, brutaali väkivalta sekä digitaalisesti luotu maailma ovat varsin poikkeuksellisia. Elokuvaa onkin tavallaan vaikea arvostella valtavirtaan nähden. Sin City on yksi viimeisen vuosisadan aikana tehdyistä elokuvista, jotka on yksinkertaisesti pakko nähdä. Katso elokuvan traileri, niin näet mistä oikein on kyse.
Suosittelen myös katsomaan vuonna 2014 valmistuneen kakkososan Sin City: A Dame To Kill For, joka jatkaa tarinaa täsmälleen samalla tyylilajilla.
Kuva: kuvakaappaus elokuvan trailerista
What is your reaction?
Marvin osuus on paras. Ruumiita tulee!