By Inflaatio ja sen vaikutukset talouteen
Inflaatio tarkoittaa tavaroiden ja palveluiden hintojen nousua tietyllä ajanjaksolla. Historiallisesti, inflaatio tarkoitti rahavarannon kasvua. Inflaation lisäksi puhutaan usein myös termeistä disinflaatio, deflaatio ja stagflaatio, jotka liittyvät kaikki toisiinsa.
Suomen kuluttajahintaindeksi (KHI) on virallinen tilasto, joka kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Vaikka kuluttajahintaindeksi on laajalti tunnustettu ja käytetty mittari, siinä on myös useita ongelmia. Truflation on uusi lähestymistapa inflaation mittaamiseen, joka pyrkii tarjoamaan tarkemman ja ajantasaisemman kuvan hintojen muutoksista.
Inflaatio on talouden ilmiö, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. Keskuspankit pyrkivät kaikin keinoin välttämään deflaatiota.
Sisällysluettelo
Mikä on inflaatio?
Inflaatio tarkoittaa tavaroiden ja palveluiden hintojen nousua tietyllä ajanjaksolla. Inflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä, joka on suunniteltu heijastamaan keskimääräisen kuluttajan rahankäyttöä. Kuluttajahintaindeksi on kori tuotteita ja palveluita erilaisilla painoarvoilla.
Kun inflaatio on korkea, rahan ostovoima heikkenee, ja kuluttajien on maksettava enemmän samoista tuotteista ja palveluista. Tämä on kuluttajan kannalta huono asia. Matala inflaatio tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden maltillista hinnannousua.
Inflaatiota mitataan jokaisessa maassa hieman eri tavalla. Suomessa on käytössä KHI (Kuluttajahintaindeksi), joka eroaa merkittävästi esimerkiksi Yhdysvaltojen CPI:stä. EU-jäsenvaltiot julkaisevat myös yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä.
Inflaatiosta puhutaan uutisissa prosentteina vuositasolla. Silloin verrataan kuluttajahintojen muutosta vuoden takaisiin hintoihin. Inflaatiota työkseen seuraavat ekonomistit pitävät silmällä myös kehitystä kuukausitasolla.
Inflaatio Suomessa 2000-luvulla on ollut keskimäärin 1,8 prosenttia. Tämä luku perustuu Tilastokeskuksen tietoihin vuosilta 2000-2022.
Inflaatiossa on valtavia eroja eri maiden välillä. Länsimaissa inflaatio on tyypillisesti 1-2 prosentin tasolla, mutta heikon valuutan maissa se voi olla kymmeniä, tai jopa satoja prosentteja vuositasolla. Näemme myös tasaisin väliajoin hyperinflaatiota eri puolilla maailmaa.
Keskuspankit tavoittelevat pitkällä aikavälillä hieman alle kahden prosentin inflaatiota. Jos inflaatio on merkittävästi yli kahden prosentin, sitä pidetään liian korkeana. Keskuspankit eivät myöskään halua inflaation putoavan alle nollan.
Inflaation vanha määritelmä
Historiallisesti, inflaatio tarkoitti rahavarannon kasvua. Tämä on yhä itävaltalaisen taloustieteen ajattelumalli. Sen mukaan kuluttajahintojen nousu on seurausta rahavarannon kasvusta eli valuutan arvon heikkenemisestä.
Peter Schiff on tunnettu itävaltalaisen taloustieteen edustaja. Hänen mukaansa sanakirjat eivät maininneet aiemmin mitään kuluttajahinnoista. Inflaatio määriteltiin virallisesti rahavarannon kasvuna tai pienenemisenä.
In fact, the oldest editions of Webster’s Dictionary didn’t even mention prices in the definition of inflation. They only referenced the expansion of the supply of money and credit. Later editions added that the result of inflation was a rise in the general level of prices.
Lähde: Peter Shiff, X, 8. elokuuta 2020
Nykyisin termi inflaatio tarkoittaa julkisessa keskustelussa kuluttajahintojen nousua. Itävaltalaisen taloustieteen edustajat protestoivat tätä käytäntöä vastaan, mutta ovat hyvin pieni vähemmistö.
Inflaatio, disinflaatio, deflaatio ja stagflaatio
Inflaation lisäksi puhutaan usein myös termeistä disinflaatio, deflaatio ja stagflaatio, jotka liittyvät kaikki toisiinsa. Käydään nämä termit lyhyesti läpi seuraavaksi.
Disinflaatio
Disinflaatio tarkoittaa tilannetta, jossa inflaation taso hidastuu, mutta on edelleen positiivinen. Hinnat nousevat, mutta niiden nousuvauhti on hitaampaa kuin keskimäärin. Koska inflaatio on tyypillisesti 1-2 prosentin tasolla, esimerkiksi 0,5 prosentin inflaatio voidaan nähdä disinflatorisena jaksona. Disinflaatio kuuluu määritelmänä inflaation alle. Sitä ei pidä sekoittaa deflaatioon.
Deflaatio
Deflaatio tarkoittaa hintojen laskua, eli deflaatio on inflaation vastakohta. Toisin sanoen, deflaatio tarkoittaa valutaan arvon ja ostovoiman kasvua. Deflaatiota nähdään usein teknologiaan liittyen; televisioiden, mobiililaitteiden ja tietokoneiden hinnat laskevat vuositasolla nopeasti kun teknologinen kehitys tuo markkinoille laadukkaampia tuotteita.
Deflaatio on kiistatta hyvä asia kuluttajalle, mutta se on ekonomistien mielestä haitallista taloudelle. Kun hinnat laskevat, kuluttajat ja yritykset saattavat lykätä ostojaan odottaen vieläkin alhaisempia hintoja tulevaisuudessa.
Keskuspankit pyrkivät välttämään deflaatiota viimeiseen asti, sillä rahan reaaliarvon nousu tarkoittaa velan reaaliarvon nousua. Lähes kaikki valtiot ovat nykyisin rajusti velkaantuneita, joten velan arvoa syövä inflaatio on ekonomistien mielestä vain hyvä asia.
Stagflaatio
Stagflaatio tarkoittaa tilaa, jossa talous hidastuu samaan aikaan kun inflaatio nousee. Tämä on pahin mahdollinen skenaario. Nouseva inflaatio ei ole niin suuri ongelma, jos talous sekä kansalaisten palkat kasvavat kompensoimaan sitä. Jos korkea inflaatio yhdistetään nousevaan työttömyyteen ja konkursseihin, tilanne on taloudessa todella vaikea.
Stagflaatio on usein seurausta korkeasta inflaatiosta. Tämä johtuu siitä, että keskuspankit aiheuttavat helposti taantuman nostaessaan ohjauskorkoa inflaation hillitsemiseksi.
Suomen kuluttajahintaindeksi (KHI)
Suomen kuluttajahintaindeksi (KHI) on virallinen tilasto, joka kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Indeksiä ylläpitää Tilastokeskus ja se on osa sekä Suomen virallista tilastointia että Euroopan tilastojärjestelmää.
KHI toimii yleisenä inflaation mittarina ja sen laskentamenetelmä perustuu Laspeyresin hintaindeksikaavaan. Tässä menetelmässä eri hyödykkeiden hinnat painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla, jotka ovat peräisin perusajankohdalta.
Alla on kuva Suomen kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksista alkaen vuodesta 1977. Lähde: Tilastokeskus.
Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät kuukausittain noin 50.000 hintatietoa eri puolilta maata, ja nämä tiedot yhdistetään yhdeksi indeksiluvuksi. Vuodesta 2019 alkaen on otettu käyttöön myös kassapääteaineisto, joka kattaa päivittäistavarakaupassa myytävien elintarvikkeiden myyntimäärät ja hinnat.
Suomi tuottaa lisäksi yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (Harmonised Index of Consumer Prices, HICP), jota käytetään EU-maiden välisissä inflaatiovertailuissa. Tämä indeksi perustuu samoihin paino- ja hintatietoihin kuin kansallinen KHI, mutta sen hyödykevalikoima on suppeampi. Esimerkiksi omistusasuminen, rahapelit, korot ja veroluonteiset maksut eivät kuulu yhdenmukaistetun indeksin kulutuskäsitteeseen
Tuorein data Suomen inflaatiosta löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.
Kuluttajahintaindeksin ongelmat ja kritiikki
Vaikka kuluttajahintaindeksi on laajalti tunnustettu ja käytetty mittari, siinä on myös useita ongelmia. Käytämme nyt yleistermiä kuluttajahintaindeksi eli CPI (Consumer Price Index), joka ei viittaa Suomeen vaan inflaation mittaamiseen yleisellä tasolla.
CPI ei välttämättä heijasta kuluttajien todellisia ostotottumuksia, jotka voivat muuttua ajan myötä. Esimerkiksi, jos tietty tuote tai palvelu nousee merkittävästi hinnassa, kuluttajat voivat korvata sen halvemmalla vaihtoehdolla, mutta CPI ei ota huomioon tätä korvaavaa vaikutusta.
Toiseksi, CPI ei ota huomioon laadun parannuksia tai uusia tuotteita, jotka voivat vaikuttaa hintoihin. Esimerkiksi, jos uusi teknologia tekee tuotteesta tehokkaamman tai paremman, sen hinta voi nousta, mutta kuluttajat saavat enemmän vastinetta rahoilleen. Tämä voi johtaa siihen, että CPI yliarvioi todellista inflaatiota.
Kolmanneksi, CPI ei ota huomioon kaikkia kuluttajien kuluja. Esimerkiksi, se ei välttämättä ota huomioon terveydenhuollon kustannuksia tai koulutusta, jotka voivat olla merkittäviä menoja monille kotitalouksille.
Osa CPI-indikaattoreista tulee myös valtavalla viiveellä muihin nähden. Esimerkiksi vuokrat ja asuntojen hinnat alkavat muuttua vasta reilun vuoden viiveellä. Ne yhdistetään silti samaan koriin muiden tuotteiden kanssa, joiden hinnat voivat muuttua jo yhden kuukauden aikana.
Truflation: Vaihtoehtoinen malli inflaation mittaamiseen
Truflation on uusi lähestymistapa inflaation mittaamiseen, joka pyrkii tarjoamaan tarkemman ja ajantasaisemman kuvan hintojen muutoksista. Se perustuu markkinahintatietoihin, jotka on kerätty yli 30 eri lähteestä, kattaen 10 miljoonaa datapistettä.
Alla on kuva Truflation-datasta syyskuussa 2023.
Toisin kuin perinteiset mittarit, Truflation päivittää indeksinsä päivittäin, mikä tekee siitä maailman ajantasaisimman inflaatiomittarin. Se hyödyntää myös uusia teknologioita, kuten lohkoketjua, tehdäkseen tiedoistaan läpinäkyvämpiä ja varmennettavissa olevia.
Truflationin taustalla on ajatus siitä, että perinteiset inflaatiomittarit, kuten CPI, eivät ole pysyneet ajan tasalla nykymaailman muuttuvien olosuhteiden kanssa. Esimerkiksi, viimeisin merkittävä päivitys Yhdysvaltojen inflaatiomittarissa tehtiin vuonna 1999, aikana jolloin monet nykyajan teknologiat ja trendit olivat vasta alkutekijöissään.
Truflation pyrkii korjaamaan näitä puutteita tarjoamalla mittarin, joka heijastaa paremmin nykypäivän kuluttajien todellisia ostotottumuksia ja ottaa huomioon uusimmat teknologiset kehitykset. Se tarjoaa myös useita muita työkaluja ja palveluita, kuten ennusteita, henkilökohtaisia inflaatiolaskureita ja markkinapaikkoja, jotka auttavat kuluttajia ja yrityksiä ymmärtämään paremmin inflaation vaikutuksia.
Inflaation merkitys talouteen ja kansalaisten arkeen
Inflaatio on talouden ilmiö, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. Se heijastaa yleisen hintatason nousua, mikä tarkoittaa, että samalla rahamäärällä saa vähemmän tavaroita ja palveluita kuin aiemmin. Tämä vaikuttaa suoraan ihmisten ostovoimaan, joka on yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka määrittävät elintasomme.
Jos inflaatio lähtee rajuun nousuun, se köyhdyttää kansalaisia todella nopeasti. Ruoan, bensan ja energian hinnannousuilta ei voi kukaan välttyä. Iso ongelma on palkkojen laahaus inflaation perässä. Jos henkilö ei omista inflaation mukana nousevia assetteja (esim. osakkeita), hänen taloudellinen tilanteensa voi huonontua todella rajusti.
Valtioiden on myös otettava inflaatio huomioon budjetoinnissaan. Monet sosiaalietuudet, kuten eläkkeet ja tuet, on sidottu inflaatioon. Jos valtio lähtee säästökuurille, inflaatiokorjaukset ovat usein ensimmäisiä säästötoimia.
Vuosina 2022-2023 on koettu korkeinta inflaatiota sitten 1980-luvun. Tuotteiden ja palveluiden lisäksi suuria ongelmia on tullut asuntolainojen korkokustannuksista. Mistä tämä johtuu?
Keskuspankit pyrkivät hillitsemään inflaatiota nostamalla ohjauskorkojaan. EKP:n ohjauskorko vaikuttaa suoraan Euriboriin, johon suurin osa asuntolainoista on sidottu. Kun Euribor nousee nopeasti, myös lainojen korkokulut nousevat.
Asuntolainojen korkojen nousu on saa kuluttajan ahdinkoon kun se yhdistetään muiden tuotteiden ja palveluiden hinnannousuun.
Laskevat hinnat olisivat kuluttajan kannalta hyvä asia. Valitettavasti keskuspankkien politiikka pitää huolen siitä, että inflaatio ei koskaan putoa miinuksen puolelle pitkällä aikavälillä. Kerromme myöhemmin artikkelissa mistä tämä johtuu.
Deflaation pelko ja keskuspankkien rooli
Keskuspankit pyrkivät kaikin keinoin välttämään deflaatiota. Syy tähän on deflaation negatiivinen vaikutus velkaantuneisuuteen. Kun rahan reaaliarvo kasvaa, myös velkojen reaaliarvo kasvaa. Tämä tekee velkojen takaisinmaksusta entistä vaikeampaa ja voi pahimmillaan johtaa velkakriiseihin.
Deflaatio itsessään ei ole siis ongelma, vaan ongelma on valtioiden järkyttävät velkavuoret. Lähes jokainen kansantalous on velkaantunut korviaan myöten 2000-luvun aikana. Myös Suomen valtionvelka on räjähtänyt viime vuosina. Suomella on tällä hetkellä velkaa hieman yli 150 miljardia euroa.
Alla on kuva eurooppalaisten valtioiden velasta suhteessa BKT:hen.
Velka on todellinen syy sille, miksi keskuspankit pyrkivät kahden prosentin inflaatioon. Selitykseksi käytetään deflaation kansataloudellisia vaikutuksia, mutta todellisuudessa keskuspankit tarvitsevat riittävän puskurin deflaatiota vastaan. Toisaalta, kahden prosentin inflaatio on useimmille kansalaisille huomaamaton hinnannousu.
Keskuspankit käyttävät erilaisia työkaluja inflaation säätelyyn, kuten ohjauskorkojen muuttamista, avomarkkinaoperaatioita ja varantojen vaatimuksia. Nämä toimenpiteet vaikuttavat rahan määrään taloudessa ja siten hintatasoon.
Lue lisää keskuspankkien tehtävistä ja työkaluista tästä artikkelista: Mikä on keskuspankki?
UKK: Mikä on inflaatio?
Artikkelin lopuksi käydään läpi usein kysyttyjä kysymyksiä inflaatioon liittyen.
Mitä haittaa on inflaatiosta?
Korkeasta inflaatiosta on merkittävää haittaa, koska se pienentää kuluttajien ostovoimaa ja laskee elintasoa. Korkea inflaatio on vaarallista siksi, koska sitä ei pääse pakoon kukaan. Inflaation vuoksi kaikki pakolliset menot kallistuvat, kuten ruoka, energia, asuminen ja niin edelleen. Tästä aiheutuu merkittäviä ongelmia etenkin pienituloisille.
Mikä aiheuttaa inflaatiota?
Inflaatio on suoraa seurausta rahan ostovoiman laskemisesta. Rahan ostovoima laskee sitä enemmän, mitä enemmän rahaa on luotu talouteen. Jokaista tuotetta ja palvelua jahtaa silloin yhä suurempi rahamäärä. Inflaatiota voivat aiheuttaa myös pullonkaulat tuotannossa tai jakeluverkoissa, kun kuluttajille ei saada tuotettua riittävää määrää tuotteita.
Ketkä kärsivät inflaatiosta?
Inflaatiosta kärsivät kaikki, mutta eniten siitä kärsivät pienituloiset. Tämä johtuu siitä, että inflaatio on absoluuttinen eikä suhteellinen korotus. Jos sähkölasku kallistuu esim. 200 eurolla kuukaudessa, sen vaikutus on suhteellisesti paljon suurempi 2000 euroa kuin 4000 euroa tienaavaan henkilöön. Varakkailla on yleensä myös muita sijoituksia, kuten osakkeet, joiden arvonnousu auttaa varallisuutta nousemaan inflaation tahdissa.
Ketä hyötyy inflaatiosta?
Inflaatiosta hyötyvät velalliset. Mitä enemmän velkaa, sitä enemmän inflaatiosta on hyötyä, koska velan voi maksaa takaisin heikentyneellä valuutalla. Tämän vuoksi keskuspankit haluavat luoda inflaatiota, koska niitä ohjaavat valtiot ovat todella velkaantuneita.
What is your reaction?
