By Jordan Peterson -ilmiö pamahtaa Suomeen – entä sitten?
Jordan Peterson (tai Jordan B Peterson, kuten hän toivoo itsesään kutsuttavan) todellakin on ilmiö; kanadalaisprofessori on jo globaali julkkis, joka saa pelkästään mikrolahjoituksina tuloja noin 80 000 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Hänen Youtube-kanavallaan on yli 1,3 miljoonaa tilaajaa, kaikkiaan Peterson videoita on ladattu noin 60 miljoonaa kertaa.
Listaa voisi jatkaa Petersonin kirjojen myyntilukemilla, podcastien suosiolla ja vaikka millä. Mutta mikä mies Suomeen marraskuussa puhumaan saapuva 56-vuotias Jordan Peterson oikein on? Helsingin Sanomat vastasi kysymykseen kuuden virkkeen artikkelilla, jonka mukaan kyseessä on “self help -kiertueella” oleva “internet-oikeiston lempiprofessori” jonka mukaan ratkaisu miesten yksin jäämiseen on, että “kumppanittomat miehet pääsevät naimisiin pakotetun yksiavioisuuden avulla”.
Hesarin kärjistävä, yleistävä ja virheellinen (Jordan Peterson ei esitä lakisääteisesti tai joillain muulla tavalla naisille pakotettua yksiavioisuutta jonka kautta kumppanittomille miehille hankittaisiin puolisot, Peterson avaa asiaa esimerkiksi täällä), pyyhkäisemällä kirjoitettu minijuttu onnistuu tiivistämään sen älyllisen laiskuuden sekä epärehellisyyden, jota vastaan Peterson taistelee tai näyttäytyy taistelevan.
Toronton yliopiston kliinisen psykologian professorin professorin uusin kirja 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan ilmestyy suomeksi elokuussa WSOY:n kustantamana. Tuo todellakin kuulostaa self helpiltä, suomen kielellä ilmaistuna itsensä auttamiselta. Peterson katsoo ihmiselämän sinänsä olevan kaaosta ja eksistentialistista tuskaa sekä turvan etsimistä siitä alkaen, kun meidät pakotetaan kohdun turvasta maailman armoille. Näin epäilemättä on eikä ajatus ainakaan Sigmund Freudin jälkeen ole ollut kovin omaperäinen, joten ei kai Petersonia tuollaisen takia niin kiivaasti vastusteta?
Ei tietenkään, vaan siksi, että Petersonin näkyvimpiä maaleja ovat identiteettipolitiikka kulttuurisen appropriaation käsitteen kaltaisine jälkeläisineen, liiallinen poliittinen korrektius sekä liiallinen pyrkimys löytää yhteiskunnallisia syitä mainittuun eksistentialistisen tason tuskaan.
Suomesta löytyy yksi perinteisesti ajatellen arvovaltainen verkkojulkaisu, joka on julkaissut miehestä laajan ja jopa hehkuttavan positiivisen artikkelin. Kokoomuksen Verkkouutiset otsikoi: “Netin yllättävä superilmiö: Muuttaako Jordan Peterson maailman? – Yhteiskuntakeskustelun huippunimeksi noussut älykkö tulee Suomeen marraskuussa”. Artikkelin on kirjoittanut Juha-Pekka Tikka, kokoomuksen oikealle laidalle asemoituva pitkän linjan politiikan toimittaja.
Lähestyn tässä Petersonia suomalaisen median kautta siksi, että suomalaisesta näkökulmasta on erityisen kiinnostavaa, miten Petersonin ainakin elokuusta marraskuuhun kestävä Suomen-näkyvyys (kirja ja esiintyminen) maassamme vastaanotetaan. Dissataanko Peterson Hesarin tyyliin alt right -hörhöksi, jolta vääristellään joku hassu yksittäinen väittämä kauhisteltavaksi tai naureskeltavaksi? Vai saako Peterson kokoomuspuolueen verkkolehden tapaisen suorastaan profeetalle sopivan vastaanoton?
Luultavasti noita molempia, mutta toivottavasti myös jotain siltä väliltä. Jordan Peterson ei ole mikään Tommy Robinson (josta Englannissa tekemääni laajaan haastattelun pohjaava Asialinja-artikkeli nimilinkin takana), vaan akateemikko, jota esimerkiksi New York Times kohtelee varsin asiallisesti.
Niin sanotun uransa ylivoimaisesti suurimpaan suosioon tänä kesänä ponnahtanutta Robinsonia (kuvassa) sekä Petersonia yhdistää, että heidät molemmat saatetaan niputtaa niin sanotun uusoikeiston alle. Mitään muuta yhteistä avovaimonsa solarium-salongissa vapaalla jalalla olleessaan “työskentelevällä” Robinsonilla ja professori Petersonilla ei sitten olekaan.
Petersonin vastustajat laskevat professorin syyksi muun muassa sen, että hän on mukana yhteisössä nimeltä, hrr, Intellectual Dark Web. Sen jäsenet ovat keskimääräisesti arvioiden epäilyttävän valkoisia ja epäilyttävän miehisiä.
Niinpä niin, mutta Petersonin omassa ajatusmaailmassa tuollainen kritiikki on itsessään virheellistä, koska se perustuu identiteettipolitiikan dogmeille. Mikäli nuo dogmit unohdettaisiin, voitaisiin kaikkia tekstejä lukea sellaisina kuin ne ovat, kiinnittämättä huomiota kirjoittajan sukupuoleen tai ihonväriin?
Mitä minä Petersonista ajattelen? En ymmärrä psykologiasta mitään, mutta filosofeja olen sentään lukenut sen verran, että huomaan Petersonin liikkuvan vaarallisilla vesillä (mikä ei filosofian puheena ollen ole ollenkaan paha asia). Hän opettaa miehiä tunnistamaan ja löytämään sisäisen hirviönsä, mutta pitämään se kurissa tai pikemminkin hyötykäytössä. Läntisen maailman hän pelkää hyvää vauhtia kuihduttavan ja hukkaavan maskuliinisuuden voimavarat ja samalla sen osan ihmisyyttä, jota maskuliinisuus edustaa.
Kyllä, vanha Niku eli Friedrich Nietzsche sieltä Petersonin olan takaa taitaa kurkistella. Eli tohtisiko tässä 2000-luvun suomalaisessa maripaitamiesten todellisuudessa jopa rohkaistua henkisellä tasolla kaivamaan itsestään pohjoisten metsien vaalea petoa tai jotain? Aikakautena, jolloin esimerkiksi rokkifestareilla miespuolisten toimesta toteutettu käsien ilmassapitäminen (yläraajoilla tapahtuva manspreadaus) toteuttaa toksista maskuliinisuutta edustaa pelottavien filosofien ajatusten nostaminen kumpujen yöstä hullunrohkeutta tai pelkkää provokaatiota.
Häiritseviä asioita pohtineita filosofeja – joille länsimaiden henkinen perintö sentään vahvasti perustuu – ei kuitenkaan pääse nykyaikakaan kokonaan piiloon eikä ainakaan vuonna 2018 pääse professori Petersoniakaan. Peterson toteuttaa erästä intellektuellin ikuista tehtävää eli kysyy ikäviä kysymyksiä. Yksi niistä on, että eikö läntisellä maailmalla todellakaan enää ole käyttöä maskuliinisuudelle?
Tarkennus artikkeliin tehty 19.7.2018 nimimerkin Janne ansiokkaan kommentin pohjalta: en löytänyt suoraa lähdettä väittämälleni (joka perustui muistikuvaan Petersonin kommentista Youtube-klipillä), joten tarkensin kyseisen virkkeen muotoon, jolle löytyy selkeästi osoitettava lähde.
Jordan Petersonin kirja 12 elämänohjetta löytyy suomennettuna sekä alkuperäiskielellä Adlibriksen valikoimista. Asialinjalla julkaistaan pian myös arvostelu tästä teoksesta!
 |
 |
Aihepiiriin liittyen Asialinjalla: Miesten emotinaalinen yksinäisyys.
Kuva: Flickr / Gage Skidmore
“näkee yksiavioisuuden normille perustuvan yhteiskuntamallin yksinäisyyttä aiheuttavana”
Olisiko lainausta tälle? Hesarin artikkeli toki sivuutti sen tosiasian, että antropologinen termi “enforced monogamy” ei tarkoita avioliittoon pakottamista, mutta en hahmota, miten Petersonin puheista voisi tulkita väittämäsi.
Janne: Kiitos hyvästä huomiosta, tarkensin artikkelia ja kirjoitin tarkennuksesta merkinnän artikkelin loppuun.
Kirjoituksen otsikko oli Googlen artikkelisuosituksissa “Jordan Peterson – pelottava toisinajattelija vai laitaoikeiston maskotti?”. Oliko tämä tietoinen valinta kirjoittajalta vai jonkun muun päätös? Oletin tämän perusteella disinformatiivista kirjoitusta mutta yllätyin positiivisesti.
Toinen Janne:
Valinta oli minun, koska laitaoikeiston maskotiksihan Petersonia yritetään leimata, mutta minusta hän on lähinnä pelottava toisinajattelija (eikä se, että ajattelija on pelottava, ole ollenkaan välttämättä huono asia, kuten tuossa pohdin).
Artikkelista oli hyvin vaikea saada punaista lankaa kiinni, kirjoittaja heittää termejä “vaarallisilla vesillä” ja miettii yhteyttä Nietzscheen mutta ei ota oikein kantaa yhtään mihinkään?
Näin maallikkona (ei filosofina tai journalistina) näkee usein tällaisia kirjoituksia, jossa varsinainen sanoma jää usein verbaaliakrobatian tai pikkuhienon tyylillisen briljeerauksen varjoon
Mitä mieltä kirjoittaja on itse esim Petersonin kirjasta? Olen itse päässyt vasta pariin ohjeeseen vaikka miestä arvostankin kovasti.