kristoffer kolumbus amerikka
Historia

Kristoffer Kolumbus – suuri sankari vai brutaali orjakauppias?

Kristoffer Kolumbus syntyi todennäköisesti vuonna 1451 Genovassa, joka on satamakaupunki Luoteis-Italiassa. Kristoffer Kolumbus suunnitteli matkaa länteen 1480-luvun lopulla ja yritti saada rahoitusta useista eri maista.

Kolumbus lähti miehistöineen ensimmäiselle tutkimusmatkalle elokuun 3. päivänä vuonna 1492. Kolumbuksen retkikunta törmäsi tutkimusmatkoillaan alkuasukkaisiin, jotka olivat Taino-heimoon kuuluvia intiaaneja.

Kolumbus sai myös rahoituksen toiselle tutkimusmatkalle, joka oli kooltaan ensimmäistä suurempi ja käynnistyi syyskuussa 1493. Kolumbus teki kolmannen matkansa Uuteen Maailmaan vuonna 1498.

Kristoffer Kolumbuksen retket Uuteen Maailmaan ovat jättäneet pysyvän jäljen maailmanhistoriaan. Kolumbuksen perintöä juhlitaan Yhdysvalloissa ja latinalaisessa Amerikassa nimellä Columbus Day.

Kristoffer Kolumbus: syntymä ja varhaiset vaiheet

Kristoffer Kolumbus syntyi todennäköisesti vuonna 1451 Genovassa, joka on satamakaupunki Luoteis-Italiassa. On kuitenkin syytä mainita, että Kolumbuksen syntymäkaupungista ei ole täyttä varmuutta vielä tänäkään päivänä.

Kristoffer Kolumbuksen italiankielinen muoto on Cristoforo Colombo. Latinankielinen versio Christopher Columbus alkoi yleistyä myöhemmin  hänen urallaan, josta suomenkielinen versio Kristoffer Kolumbus on peräisin.

Kolumbuksen varhaisista vaiheista tiedetään hyvin vähän. Tiedämme kuitenkin sen, että Kolumbus lähti jo nuorena poikana merille ja seilasi Välimerellä sekä Atlantin valtamerellä.

Kolumbus työskenteli eri aluksissa aina vuoteen 1476 saakka. Tuolloin hänen laivansa joutui ranskalaisten kaappareiden hyökkäyksen kohteeksi ja upposi. Kolumbus selvisi hengissä pelastautuen puukappaleiden päällä rantaan.

Kolumbus asettui tämän jälkeen Lissaboniin veljensä Bartholomewn kanssa. Veljekset tekivät yhteistyötä, ja Bartholomew työskenteli Lissabonissa karttojen piirtäjänä. Tänä aikana Kristoffer alkoi itsekin opiskella merikarttoja, mikä oli tärkeä osa hänen myöhempiä tutkimusmatkojaan varten.

Vuonna 1479 Kolumbus solmi avioliiton aatelisnaisen Felipa Perestrello Monizin kanssa. Felipan isä oli tutkimusmatkailija Bartolomeu Perestrello, ja hän jätti Kolumbukselle kuollessaan merikarttoja, jotka sisälsivät arvokasta tietoa Atlantin merivirroista ja tuulista. Nämä tiedot osoittautuivat myöhemmin suureksi avuksi Kolumbuksen matkoilla.

Kolumbuksen ja Felipan liitosta syntyi heidän ensimmäinen poikansa Diego Colon vuonna 1480. Valitettavasti Felipa menehtyi vuonna 1485, ja Kolumbus meni myöhemmin naimisiin espanjalaisen Dona Beatriz Enriquez de Aranan kanssa Cordobassa.

Kolumbukselle ja Dona Beatrizille syntyi myös poika, joka sai nimekseen Fernando. Näiden perhetapahtumien lisäksi Kolumbus jatkoi suunnitelmiaan tutkimusmatkoista ja unelmaansa löytää uusi meritie Intiaan.

Kolumbuksen suunnitelma: meritie Intiaan

Kristoffer Kolumbus suunnitteli matkaa länteen 1480-luvun lopulla ja yritti saada rahoitusta useista eri maista. Tähän liittyy myös eräs populaarikulttuurissa sitkeästi elävä myytti. Sen mukaan Kolumbus ei saanut matkalleen rahoitusta, koska oppineet luulivat maan olevan litteä. Tämä on virheellinen käsitys.

Euroopan viisaat miehet ovat tienneet maan olevan pyöreä jo Aristoteleen ajoista saakka. Kolumbuksen matka sai vastustusta, koska tiedemiehet pitivät miehen laskelmia merimatkasta virheellisinä, mikä oli myös totta.

Oppineiden laskelmat noin 25.000 mailin mittaisesta maapallosta oli itse asiassa hyvinkin lähellä totuutta. Kolumbus taas väitti lukeman olevan vain 16-18.000 mailia, jolloin Japanin rannikko pitäisi löytyä noin 3000 mailin päässä lännessä.

Kolumbus pyrki saamaan rahoitusta matkalleen useista eri maista. Hän yritti saada rahoitusta Portugalin kuninkaalta Juhana II:lta, mutta tuloksetta. Myös Englannin kuningas ja muut potentiaaliset rahoittajat torjuivat hänen pyyntönsä. Kolumbus kävi myös Genevassa ja Venetsiassa, mutta kohtasi jatkuvaa vastustusta.

Lopulta Kolumbus sai mahdollisuuden esittää suunnitelmansa Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle, Ferdinandille ja Isabellalle. Hän sai tukea pappi isä Pereziltä, joka uskoi Kolumbuksen visioon. Viime hetkillä Kolumbus onnistui vakuuttamaan kuningasparin ja sai heidät innostumaan matkasuunnitelmastaan.

Espanjan kuningaspari myönsi Kolumbukselle suojeluskirjeen, joka takasi hänelle oikeudet ja etuoikeudet löytämiensä maiden ja alueiden hallintaan. Kolumbus sai myös arvonimen “Admiral ja Valtamies” sekä luvan koota laivasto ja miehistö matkaa varten.

Kolumbuksen suunnitelma ja tavoitteet herättivät mielenkiintoa ja rohkeutta aikana, jolloin suuri osa maailmasta oli vielä tuntematonta. Vaikka hänen matkansa ennen ensimmäistä tutkimusmatkaa oli täynnä haasteita ja torjuntaa, Kolumbus ei luovuttanut. Hän oli vakuuttunut löytöretkensä merkityksestä ja mahdollisuuksista.

Kolumbuksen ensimmäinen tutkimusmatka

Kolumbus lähti miehistöineen ensimmäiselle tutkimusmatkalle elokuun 3. päivänä vuonna 1492. Tutkimusmatkan tavoitteena oli löytää uusi meritie Intiaan lännen kautta. Kolumbuksen laivastossa oli kolme alusta: Santa Maria, Pinta ja Nina.

Matka alkoi Palos de la Fronteran satamasta Espanjasta. Matkaseurueeseen kuului yhteensä noin 90 miestä, mukaan lukien merimiehet, kartanlukijat, tulkki ja muita avustajia. Kolumbuksen poika Diego Colon oli myös mukana retkikunnassa.

Aluksi he purjehtivat Kanarian saarille, jossa he tekivät viimeiset valmistelut ja korjaukset ennen suuren seikkailun jatkamista. Lopulta, 6. syyskuuta 1492, he lähtivät kohti länttä ja tuntematonta.

Kolumbuksen matkaa auttoi merkittävästi hänen tarkka tuntemuksensa alueen tuulista ja merivirroista.

Lopulta, 12. lokakuuta 1492, Pinta-aluksen tähystäjä Rodrigo de Triana huusi innostuneena: “¡Tierra! ¡Tierra!” (Maa! Maa!).  Nuori mies ei koskaan saanut kunniaa uuden maan löytämisestä, sillä Kristoffer Kolumbus nappasi meriitin itselleen.

Kolumbus väitti nähneensä valoa jo edellisenä iltana, mutta ei omien sanojensa mukaan uskaltanut vielä julistaa näkemäänsä maaksi. Syy oli puhtaasti taloudellinen: Espanjan kuningaspari oli nimittäin luvannut elinikäisen eläkkeen sille henkilölle, joka löytää ensimmäisenä maata.

Kolumbus antoi löytämälleen saarelle nimen San Salvador ja julisti sen Espanjan territorioksi. Hän oli vakuuttunut saapuneensa Itä-Intiaan ja uskoi löytäneensä uuden reitin Aasiaan.

Landing of Columbus (2)

Kuten nykyisin tiedämme, Kolumbus ei koskaan varsinaisesti löytänyt Amerikkaa. Viikingit olivat tehneet jo 500 vuotta aiemmin tutkimusmatkoja nykyisen Kanadan alueelle.

Myöhemmin Kolumbus jatkoi tutkimusmatkaansa löytäen muita alueita, kuten Kuuban ja Haitin, jotka tulisivat myöhemmin olemaan tärkeitä siirtomaita.

Alkuasukkaiden kohtaaminen ja Kolumbuksen vaikutus

Kolumbuksen retkikunta törmäsi tutkimusmatkoillaan alkuasukkaisiin, jotka olivat Taino-heimoon kuuluvia intiaaneja. Kyseessä oli hyvin rauhanomainen kansa, joka otti Kolumbuksen miehistöineen vastaan suotuisasti.

Näin Kolumbus kertoo kohtaamisesta päiväkirjassaan.

“Heillä ei ole mitään (teräksestä valmistettuja) aseita eivätkä he niitä tunnekaan; sillä kun näytin heille miekkaa, he tarttuivat siihen terästä ja leikkasivat tietämättömyydessään itsensä. Rautaa heillä ei ole; heidän assegainsa ovat pelkkiä raudattomia keppejä; joillakuilla on kärkenä kalanhammas tai jokin muu. He ovat järjestään toinen niinkuin toinenkin hoikkia ja pitkäkasvuisia (de buena estatura de grandeza), hyvärakenteisia, ja heidän liikkeensä ovat hienoja. Huomasin joitakuita, joiden ruumis oli arpien peittämä; kysyin heiltä eleillä, mitä ne olivat, ja he antoivat minun ymmärtää, että heille tuli ympärillä olevilta saarilta miehiä, jotka tahtoivat viedä heitä mukanaan ja että he puolustautuivat heitä vastaan. Uskoin ja uskon vieläkin, että mannermaalta käydään täällä sieppaamassa näitä ihmisiä vangeiksi.

Heistä tulee varmasti hyviä palvelijoita, heillä on hyvät lahjat, sillä huomasin, että he varsin pian lausuivat jäljessä kaikki, mitä heille sanottiin edeltä, myöskin uskon, että heidät voisi helposti kääntää kristinuskoon, koska he, kuten minusta näyttää, eivät kuulu mihinkään uskontoon (secta). Jos Herramme sallii, otan täältä lähtiessäni mukaani heitä kuusi Teidän Korkeudellenne, jotta he oppisivat puhumaan. Tällä saarella en ole nähnyt minkäänlaista eläintä, paitsi papukaijoja.”

Kolumbus kiinnostui miehineen nopeasti Tainojen kultaisista koruista, ja alkoi selvittää niiden alkuperää. Retkikunta seilasi lähistöllä oleville saarille, jotka tunnetaan nykyisin nimellä Kuuba ja Haiti. Kolumbus yritti löytää kultaa ja jalokiviä retkikuntansa rahoittajille, mutta epäonnistui.

Samalla lippulaiva Santa Maria ajettiin karille jouluaattona 1492. Tästä johtuen osa miehistöstä jouduttiin jättämään La Navidadiin, joka oli ensimmäinen Uuteen Maailmaan perustettu pysyvä asutus. Kun Kolumbus palasi retkikuntaan seuraavana vuonna, yksikään miehistä ei ollut enää hengissä.

Kolumbus palasi takaisin Eurooppaan maaliskuussa vuonna 1493. Hän joutui rantautumaan myrskyisän sään vuoksi ensin Lissaboniin, jossa hän vietti reilun viikon ajan. Lopulta Kolumbus saapui Espanjaan Palos de la Fronteran satamaan 15. maaliskuuta, ja sana hänen löydöksistään alkoi levitä nopeasti ympäri Eurooppaa.

Kolumbuksen seuraavat matkat ja alkuasukkaiden tuho

Kolumbus sai myös rahoituksen toiselle tutkimusmatkalle, joka oli kooltaan ensimmäistä suurempi ja käynnistyi syyskuussa 1493. Tällä kertaa retkikunta koostui 17 aluksesta ja 1200 henkilöstä. Mukana oli kirkon miehiä, maanviljelijöitä, sotilaita ja niin edelleen. Tarkoitus oli perustaa pysyviä retkikuntia sekä viedä kristinuskoa länteen.

kristoffer kolumbus matkat

Kristoffer Kolumbuksen matkat. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Uusien retkien ja lisääntyneen eurooppalaisväestön myötä alkuasukkaiden tilanne alkoi huonontua.

Kolumbuksen ideana oli ensin kuljettaa alkuperäisväestöä Espanjaan orjiksi. Tainoilla ei kuitenkaan ollut vastustuskykyä eurooppalaisille taudeille, joten väestö pakotettiin työskentelemään paikallisissa kultakaivoksissa. Jokaiselle yli 14-vuotiaalle asetettiin tietyt vaatimukset kullan löytämisestä. Jos henkilö ei tuonut riittävästi kultaa Kolumbuksen joukoille, hänen kätensä katkaisitiin.

Kolumbus sai myös kyseenalaisen kunnian olla Uuden Maailman ja Euroopan välisen orjakaupan aloittajana. Hän lähetti vuonna 1495 viisi sataa alkuperäisasukasta Espanjaan, joista alle puolet selvisi matkasta hengissä.

Taino-intiaanien määrästä on esitetty erilaisia arvioita, mutta todellisuus lienee 1-2 miljoonan luokkaa ennen Kolumbuksen saapumista. Sata vuotta myöhemmin jäljellä oli vain pari sataa henkilöä. Suurin osa kuoli tauteihin, mutta espanjalaiset kohdistivat paikallisiin myös jokseenkin kaikki mahdolliset hirmuteot, joita kuvitella saattaa.

Kolumbuksen retkikunnan julmuudet olivat valitettavasti vain alkusoittoa. Seuraavan sadan vuoden aikana konkistadorit kuten Hernan Cortes, Hernando de Soto sekä Francisco Pizarro aiheuttivat miljoonien Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanien kuoleman.

Eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit tappoivat muiden raakuuksien ohella yli 90% Amerikan mantereiden alkuperäisväestöistä.

Kristoffer Kolumbuksen viimeiset vuodet

Kolumbus teki kolmannen matkansa Uuteen Maailmaan vuonna 1498. Hän pääsi miehistönsä kanssa eri vaiheiden jälkeen Haitiin elokuussa kyseisenä vuonna. Siellä Kolumbus kohtasi kovaa vastustusta, sillä monet uudisasukkaat tunsivat itsensä petetyiksi. Alueelta ei löytynytkään Kolumbuksen lupaamaa kultaa, ja lisäksi hänen brutaali ja tyrannimainen hallintansa ei miellyttänyt asukkaita.

Kolumbus syyllistyi jälleen erilaisiin julmuuksiin mukana olleiden veljiensä kanssa. Hän meni jopa niin pitkälle, että Kolumbus palasi Eurooppaan kahleissa. Tästä huolimatta Kolumbus sai Espanjan kuninkaalta vielä rahoituksen neljännelle matkalle vuonna 1502, josta tuli Kolumbuksen viimeinen.

Neljänteen tutkimusmatkaan liittyy mielenkiintoinen tapaus, joka sattui nykyisen Jamaikan alueella. Kolumbus oli jäänyt retkikuntansa kanssa saarelle johtuen aluksissa olleista vaurioista. Ei ole suuri yllätys, että Kolumbuksen ryhmä menetti tälläkin kertaa paikallisten vieraanvaraisuuden kohdeltuaan alkuasukkaita huonosti.

Tilanne alkoi olla huolestuttava, sillä retkikunnan tarvikkeet ja ruoka loppuivat kesken. Kolumbuksen pelasti mukana ollut almanakka, josta hän näki kuunpimennyksen tulevan tammikuun 29. päivä vuonna 1504. Kolumbus kutsui paikalliset heimopäälliköt koolle ja uhkasi pimentää taivaan lopullisesti, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuttaisi.

Kuunpimennys tulikin Kolumbuksen almanakan mukaisesti. Tämän jälkeen Kolumbus meni “rukoilemaan” läheiseen majaan, jossa hän odotti noin kolme varttia kuunpimennyksen loppumista.

Riittävän ajan kuluttua Kolumbus tuli ulos ja kertoi pyytäneensä jumalalta pimeyden poistamista. Hetken päästä kuu tulikin esiin, ja Kolumbus sai tapahtuneen johdosta alkuasukkailta kaiken tarvitsemansa avun. Lopulta hän palasi retkikuntansa kanssa Espanjaan marraskuussa 1504.

Kristoffer Kolumbus kuoli vuonna 20. toukokuuta vuonna 1506 Espanjassa, Valladolidin kaupungissa. Hän oli kuollessaan 54 vuoden ikäinen. Kolumbus oli kärsinyt erilaisista taudeista jo edeltäneen 10 vuoden ajan, mitkä todennäköisesti johtivat hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.

Vielä tänäkin päivänä kiistellään, luuliko Kolumbus vielä loppuhetkillään saapuneensa Aasiaan. On olemassa myös todistusaineistoa siitä, että Kolumbus olisi uskonut löytäneensä uuden mantereen. Varmuutta asiaan ei välttämättä saada koskaan.

Kolumbuksen retkien vaikutukset

Kristoffer Kolumbuksen retket Uuteen Maailmaan ovat jättäneet pysyvän jäljen maailmanhistoriaan. Vaikka niillä oli suuri merkitys eurooppalaisten tutkimusmatkojen avaamisessa ja uusien alueiden löytämisessä, ne toivat myös mukanaan monia seuraamuksia, jotka vaikuttivat sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Positiiviset vaikutukset:

  1. Uudet löydöt ja maantieteellinen tieto: Kolumbuksen matkat avasivat uusia reittejä ja paljastivat tuntemattomia alueita maapallolla. Hänen löydöt laajensivat eurooppalaisten käsitystä maailmasta ja edistivät geografista ja maantieteellistä tietoa.
  2. Kaupankäynnin kasvu: Kolumbuksen löytämät uudet alueet loivat perustan maailmanlaajuiselle kaupankäynnille. Eurooppalaiset valtiot aloittivat kaupalliset suhteet löydettyjen alueiden kanssa, mikä edisti taloudellista kehitystä ja vaurastumista.
  3. Kulttuurien kohtaaminen: Kolumbuksen matkat mahdollistivat kulttuurien ja sivilisaatioiden kohtaamisen. Se johti kulttuurien vaihtoon, uusien ideoiden ja ajatusten leviämiseen sekä tieteellisen ja teknologisen tiedon vaihtoon.

Negatiiviset vaikutukset:

  1. Alkuperäiskansojen kohtalo: Kolumbuksen matkat ja myöhemmät löytöretket aiheuttivat suurta kärsimystä alkuperäiskansoille Amerikassa. Alkuperäiskansojen väestö väheni merkittävästi väkivallan, sairauksien ja orjuuden seurauksena.
  2. Orjuus ja ihmisoikeusloukkaukset: Kolumbus ja hänen miehistönsä syyllistyivät orjuuden ja ihmisoikeusloukkausten harjoittamiseen Amerikan mantereella. Alkuperäiskansat joutuivat kärsimään pakkotyöstä, hyväksikäytöstä ja julmuuksista.
  3. Kulttuurien tuhoutuminen: Eurooppalaisten saapuminen Amerikkaan johti monien alkuperäiskansojen kulttuurien ja perinteiden häviämiseen. Kolumbuksen retkikunnat toivat mukanaan uusia uskontoja, kielten ja tapojen muutoksia, mikä vaikutti merkittävästi alkuperäiskansojen identiteettiin.

Kolumbuksen retkikuntien seuraukset ovat edelleen kiistanalaisia aiheita historiantutkijoiden ja yhteiskunnallisten keskustelujen keskuudessa. On tärkeää ottaa huomioon sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset ja analysoida niitä historiallisessa kontekstissa.

Kolumbuksen perintö

Kolumbuksen perintöä juhlitaan Yhdysvalloissa ja latinalaisessa Amerikassa nimellä Columbus Day. Sitä vietetään joka vuonna lokakuun toisena maanantaina.
Kolumbuksen päivää on kyseenalaistettu yhä enemmän ja sitä vastustetaan monin tavoin. Aktivistit ja ihmisoikeusjärjestöt ovat tuoneet esiin Kolumbuksen toimien synkkyyden ja alkuperäiskansojen kärsimyksen. Heidän mukaansa päivä ei edusta kulttuurista monimuotoisuutta, vaan se glorifioi kolonialismia.

Monet yhdysvaltalaiset kaupungit ja osavaltiot ovat reagoineet tähän kritiikkiin ja tehneet muutoksia. Joissakin paikoissa Columbus Day on korvattu Indigenous Peoples’ Day -nimisellä päivällä, jolla kunnioitetaan alkuperäiskansojen kulttuureita ja historiaa. Tämä päivä pyrkii kääntämään huomion alkuperäiskansojen kärsimykseen ja juhlimaan heidän panostaan yhteiskuntaan.

Joidenkin mielestä Kolumbus oli oman aikansa tuote, ja osa häneen liitetyistä kertomuksista on miehen vihollisten värittämiä. Satojen vuosien takaa perustuvat raportit perustuvat myös usein yhden ihmisen tekemiin muistiinpanoihin, jolla on voinut olla poliittisia tai henkilökohtaisia syitä värittää tekstiään.

Nykyisin Kolumbukseen ja hänen retkikuntaansa suhtaudutaan kriittisemmin kuin aiemmin. Historioitsijat, aktivistit ja koulujärjestelmät pyrkivät antamaan objektiivisemman ja monipuolisemman kuvan Kolumbuksen teoista ja niiden seurauksista.

Koulujen opetus keskittyy nykyisin siihen, että oppilaat ymmärtävät Kolumbuksen retkien monitahoiset vaikutukset. Oppilaille opetetaan sekä Kolumbuksen löytöjen merkitys Euroopan laajentumiselle että alkuperäiskansojen kärsimykset ja kolonialismin vaikutukset.
Jos Kolumbuksen matkat kiinnostavat, kannattaa tutustua hänen päiväkirjaansa, jonka sisältö on säilynyt vuosisatojen ajan. Päiväkirjasta löytyy myös suomennettu versio tästä linkistä.

Image credit: John Vanderlyn, Public domain, via Wikimedia Commons | Viajes_de_colon.svg: Phirosiberiaderivative work: Phirosiberia, CC BY-SA 3.0, via Wikimedia Commons

What is your reaction?

Excited
0
Happy
0
In Love
0
Not Sure
1
Silly
0

You may also like

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

More in:Historia