By Don Corleonen esikuva oli lukutaidoton yksinhuoltajaäiti
Kun pienituloinen freelance-kirjoittaja ja vedonlyöntiaddikti Mario Puzo oli 1960-luvun lopulla veloissa rahanlainaajille päätti hän myydä itsensä tai ainakin kirjalliset periaatteensa. Seurauksena syntyi yksi modernin länsimaailman merkittävimmistä popupäärikulttuuri-imiöistä. Kummisetä on osa kulttuurista tietoisuuttamme, halusimme tai emme.
Mario Puzo (1920-1999) julkaisi ensimmäisen romaaninsa Dark Arena (suom. Musta areena) jo 1955. Se ja vuosikymmentä myöhemmin ilmestynyt The Fortunate Pilgrim (suom. Mamma Lucia) saivat ylistäviä arvosteluja, mutta myivät surkeasti. New Yorkin kirjallisuuspiirien ulkopuolella niistä tuli kiinnostavia vasta vuonna 1969 päivänvalon nähneen Kummisetä-romaanin ja etenkin sen pohjalta vuosina 1972 ja 1974 valmistuneiden loistokkaiden elokuvien myötä.
Entä otsikon väite? Se pitää paikkansa kiistattomasti ja Puzon itsensä myöntämästi. Corleonen mafiaperheen perustaja, koskettava, traaginen, viisas ja pelottava Vito Corleone perustuu suoraan Maria Puzoon (os. Le Conti, 1889 -1974) eli kirjailijan äitiin. Toisin kuin usein luullaan ja esimerkiksi suomalainen Wikipedia väittää Mario Puzo ei ollut sisilialaistaustainen, vaan hänen vanhempansa olivat syntyisin Napolista. Mafiasta ylipäätään saati Sisilian mafiasta erikseen Puzo ei Kummisetää kirjoittaessaan tiennyt sen enempää kuin keskimääräinen amerikanitalialainen rahapeliriippuvainen 1960-luvulla. “En ollut koskaan tavannut oikeaa gangsteria”, Puzo myönsi New York Timesin mukaan.
Koska Puzolle oli vihjattu että mafiamystiikka myisi, tykitti hän nopeasti romaanijärkäleen, johon yhdisteli juoruja, kaduilla liikkuvia mafiakliseitä sekä suosikkikirjailijaltaan Ernest Hemingwaylta (johon häntä jopa oli verrattu New York Timesin Dark Arenasta aikoinaan julkaisemassa arvostelussa) lainaamaansa uskottavaa machomiesten maailman kuvausta. Tyylilajiksi hän valitsi henkensä pitimiksi salanimellä suoltamansa kioskikirjallisuuden ja oman kirjallisen tyylinsä välimaaston.
Kantavaksi hahmoksi Mario Puzo tarvitsi syvemmän, lukijoiden inhimillisen todellisuuden kanssa resonoivan hahmon, joka ei Puzon itsensä mukaan voinut olla kukaan muu kuin oma äiti. Maria Puzo esiintyy jo Fortunate Pilgrimissä päähenkilö Lucia Santana. ”Kirjojeni todellinen päähenkilö ja sankari on äitini, vaikka aikoinaan luulin että se tulisin olemaan minä itse”, Mario Puzo kirjoitti Fortunate Pilgrimin 1980-luvulla julkaistun laitoksen uudessa esipuheessa ja korostaa tarkoittavansa myös Kummisetää ja Vito Corleonea. ”Kun kirjoitin Don Corleonen puheenvuoroja kuulin päässäni äitini äänen.”
Fortunate Pilgrimin Lucia Santan elämänkulku on huomattavan samanlainen ja Kummisedän Vito Corleonen taas hyvin erilainen verrattuna tosielämän Maria Puzoon. Silti opetukset muun muassa siitä, miten perhe tulee aina ensin, miten perheen pitää olla murtumaton yksikkö koko muuta maailmaa vastaan ja miten kenenkään perheen ulkopuolisen sanaan ei lähtökohtaisesti pidä luottaa ovat molemmilla hahmoilla samoja ja kirjailijan suoraan äidiltään ammentamia. Perheen sisäinen ehdoton liittoutuminen oli tosielämän Maria Puzon ja kirjallisten hahmojen eli Lucia Santan ja Vito Corleonen taustojen määrittelemässä säälimättömässä maailmassa sananmukaisesti elinehto.
Ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi arvatakseen, että Puzolle tuotti suurta mielihyvää kirjoittaa Kummisetään miespuolinen äitihahmo. Puzon oma isä jätti perheensä Marion ollessa kaksitoistavuotias, mikä oli perheelle paitsi häpeä niin suoranainen kuoleman uhka. Tuberkuloosi ja muut sairaudet riehuivat New Yorkin pahamaineisissa vuokrakasarmeissa ja Maria Puzon kaikkine millään tavalla työhön kykenevine lapsineen oli kynsin hampain taisteltava pysyäkseen kiinni perheen pikkuisessa asunnossa Länsi-Manhattanin Hell’s Kitchenissä. Vuokrarahat oli pakko saada kasaan.
Maria Puzo – joka ei koskaan ehtinyt oppia lukemaan – ehti kuin ehtikin nähdä poikansa nousun maailmankuuluksi kirjailijaksi teoksella, jossa rouva Puzo itse toimii päähenkilön esikuvana. Tuo on huikea ja valtaosalle Kummisetä-elokuvia arvostavista (ja voiko ykköstä ja kakkosta olla arvostamatta?) tai kirjankaan lukeneista kai tuntematon tarina.
Tosielämän kirjalliseen fiktioon sekoittava tarina, joka tihkuu symboliikkaa Maria-äiteineen ja kohtuun rinnastuvine koteineen (Fortunate Pigrimin Lucia Santalle koti on fyysisestikin ainoa turvapaikka, Don Vito Corleonelle perheenjäsentensä suojelun osalta samoin ja itse asiassa sana mafia tarkoitti alunperin turvapaikkaa).
Missään nimeässä Kummisetä ei ole niin miehinen kertomus kuin äkkiseltään näyttää. Ytimessä on ikuinen Maria, synnyttäjä, suojelija ja maailman äiti. Tarinan kirjoittajana Mario eli Maria-nimen maskuliinia kantava poika. Marion halveksiman isän – Antonio Puzon – sukunimi kuitenkin päätyi globaaliin tietoisuuteen.
Lähteitä: Mario Puzon esipuhe The Fortunate Pilgrimin vuonna 1984 ilmestyneeseen uusintapainokseen sekä Mario Puzon muistokirjoitukset The Independentissä sekä Guardianissa. Maria Puzon muistokirjoitus New York Timesissa. Maria Puzosta ei löydy minkäänlaista valokuvaa, joten valitsin tämän artikkelin kuvitukseksi ikivanhan kuvan, joka sopii tämän kirjoituksen pohdintoihin. Kuvan on vuonna 1868 ottanut valokuvaaja Julia Margaret Cameron, kuvatun henkilön nimi ei ole jäänyt tietoon.
Huomautus: Olen tarkoituksella käyttänyt Mario Puzon Fortunate Pilgrimistä sen alkukielestä nimeä ja Kummisedästä taas suomenkielistä käännöstä. Näin siksi, että Fortunate Pilgrim on mahdottoman kaunis nimi Puzon parhaalle romaanille.
