Monetaarinen inflaatio tarkoittaa yleisen hintatason nousua, joka johtuu rahan määrän kasvusta taloudessa. Keskuspankeilla on merkittävä rooli monetaarisen inflaation aiheuttajina. Monetaarisen inflaation torjunta vaatii hienovaraista tasapainottelua ja useiden toimenpiteiden yhdistämistä.
Monetaarinen inflaatio eroaa muista inflaation tyypeistä, kuten kysyntäinflaatiosta ja kustannusinflaatiosta.
Sisällysluettelo
Mitä monetaarinen inflaatio tarkoittaa?
Monetaarinen inflaatio tarkoittaa yleisen hintatason nousua, joka johtuu rahan määrän kasvusta taloudessa. Kun kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, markkina sopeuttaa tuotteiden ja palveluiden hinnat sen mukaisesti. Monetaarinen inflaatio on keskeinen käsite taloustieteessä, ja se vaikuttaa laajasti sekä yksittäisten kuluttajien että koko kansantalouksien toimintaan.
Esimerkki. Ajattele tilannetta, jossa jokainen suomalainen saisi tililleen miljoona euroa. Tämä ei tekisi yhdestäkään henkilöstä rikasta, sillä markkina sopeutuisi rahamäärän kasvuun nostamalla hintoja. Sata tuhatta euroa maksanut talo voisi maksaa sen jälkeen sata miljoonaa, ja maitotölkki voisi olla 1000 euron hintainen.
Vastaavaa tapahtuu koko ajan monetaarisen inflaation vallitessa paljon pienemmässä mittakaavassa. Tyypillisesti puhutaan vuositasolla muutamista prosenteista.
Monetaarinen inflaatio voi näkyä eri aikaan eri paikoissa. Esimerkiksi finanssikriisin 2008 jälkeen keskuspankit yrittivät luoda inflaatiota lähes 15 vuotta kasvattamalla rahan määrää, mutta kuluttajahinnat nousivat jatkuvasti alle tavoitteen. Monetaarinen inflaatio näkyi kuluttajahintojen sijaan osakkeissa ja valtiolainoissa yli 10 vuoden mittaisena arvonnousuna.
Rahan määrä voi kasvaa taloudessa eri syistä. Keskuspankkien rahapolitiikalla on tähän suuri merkitys, sillä ne voivat houkutella kuluttajia sekä yrityksiä lainanottoon pitämällä ohjauskoron matalalla. Vastaavasti, ohjauskoron nosto tekee lainanotosta kalliimpaa, jolloin taloudessa olevan rahan määrä alkaa pienentyä.
Monetaarinen inflaatio on yksi yleisimmistä inflaation muodoista. Moni luulee sen olevan ainoa inflaation lähde, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Inflaatio voi syntyä useista eri syistä. Muita tunnettuja inflaation tyyppejä ovat kysyntäinflaatio ja kustannusinflaatio.
Mikä aiheuttaa monetaarista inflaatiota?
Keskuspankeilla on merkittävä rooli monetaarisen inflaation aiheuttajina. Vaikka keskuspankki ei luo suurinta osaa kierrossa olevasta rahasta, se voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa liikepankit luovat. Tämä tapahtuu ohjauskorkojen säätelyn kautta. Alhaiset korot kannustavat lainanottoon, kun taas korkeat korot hillitsevät sitä.
Keskuspankkien rahapolitiikka ohjaa talouden aktiviteettia. Välillä keskuspankin ei tarvitse muuta kuin kertoa pohtivansa tietynlaista rahapoliittista toimintaa, niin markkinat reagoivat jo siihen ennakoiden. Alla on kuva Yhdysvaltain keskuspankin eli Fedin pääjohtajasta, Jerome Powellista. Sijoittajat seuraavat hänen jokaista presentaatioitaan.

Usein ajatellaan, että keskuspankit luovat kierrossa olevan rahan, mutta todellisuudessa suurin osa rahasta tulee liikepankkien kautta. Tämä tapahtuu vähimmäisvarantojärjestelmän avulla, jossa pankit luovat rahaa lainaamalla sitä asiakkailleen.
Kun asiakas ottaa lainan pankista, pankki ei siirrä fyysistä rahaa asiakkaan tilille. Sen sijaan se kirjaa asiakkaan tilille summan, joka on nyt ”uutta” rahaa taloudessa. Tämä prosessi laajentaa rahamäärää taloudessa, sillä jokainen laina lisää pankkijärjestelmän luomaa rahaa.
Keskuspankki voi osallistua rahan luontiin myös monetisoimalla valtion velkaa. Kun valtio ottaa lainaa rahoittaakseen menonsa, keskuspankki voi ostaa nämä velkakirjat ja mahdollistaa lainanoton. Näin tapahtui juuri koronapandemian tukipakettien kohdalla, mikä johtu keskuspankin taseen valtavaan kasvuun.
Koronapandemian tukipaketit valuivat etenkin Yhdysvalloissa suoraan kuluttajien tileille, mikä johti ylisuureen ostobuumiin. Kun tähän yhdistettiin ongelmat tuotantoketjuissa, monien tuotteiden hinnat nousivat vuositasolla satoja prosentteja.
Miten monetaarista inflaatiota voidaan torjua?
Monetaarisen inflaation torjunta vaatii hienovaraista tasapainottelua ja useiden toimenpiteiden yhdistämistä. Keskuspankin ja valtion on toimittava yhteistyössä ja ajettava samaa politiikkaa, jos monetaarista inflaatiota halutaan hillitä.
Keskuspankin rooli
Keskuspankilla on monetaarisen inflaation torjunnassa iso rooli. Keskuspankki voi nostaa ohjauskorkoja, mikä tekee lainaamisesta kalliimpaa. Tämä vähentää sekä yritysten että kotitalouksien lainanottoa, mikä voi hidastaa rahan määrän kasvua ja siten inflaatiota.
Keskuspankki voi myös asettaa pankkeihin korkeampia vähimmäisvarantovaatimuksia, mikä rajoittaa pankkien kykyä luoda uutta rahaa lainanmyöntöprosessissa. Selkeä viestintä tulevasta rahapolitiikasta voi myös vaikuttaa markkinoiden odotuksiin ja auttaa hallitsemaan inflaatio-odotuksia.
Valtion rooli
Valtio voi vähentää kulutustaan ja investointejaan, mikä vähentää kokonaiskysyntää ja inflaatiopainetta. Hallituksen velan vähentäminen auttaa vähentämään keskuspankin paineita rahoittaa valtion menot.
Valtion on myös pidettävä huolta, ettei se rakenna liikaa tukihimmeleitä, jotka pahentavat inflaatiota. Hallituksen on pystyttävä järkevään talouspolitiikkaan ja sen täytyy päästä tasapainoiseen budjettiin, jossa uutta velkaa ei ole tarvetta ottaa.
Korkeampien verojen käyttöönotto voi vähentää kulutusta ja investointeja, mikä voi auttaa tasapainottamaan kysynnän ja tarjonnan suhdetta.
Monetaarinen inflaatio, kysyntäinflaatio ja kustannusinflaatio
Monetaarinen inflaatio eroaa merkittävästi kysyntäinflaatiosta ja kustannusinflaatiosta. Verrataan seuraavaksi näitä inflaatiotyyppejä monetaariseen inflaatioon. Tutkitaan lopuksi myös monetaarisen inflaation ja deflaation erot.
Kysyntäinflaatio
Kysyntäinflaatio ilmenee, kun kokonaiskysyntä taloudessa ylittää kokonaistarjonnan, nostamalla hintoja. Erona monetaariseen inflaatioon, kysyntäinflaatio johtuu markkinoiden kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, ei pelkästään rahan määrän lisääntymisestä.
On kuitenkin totta, että monetaarinen inflaatio voi johtaa kysyntäinflaatioon. Tämä tapahtuu etenkin tilanteissa, joissa keskuspankki rahoittaa valtioiden velanottoa, minkä tarkoituksena on jakaa rahaa suoraan ihmisten tileille tukipakettien muodossa. Esimerkiksi koronapandemian aiheuttama kysyntäinflaatio oli peräisin monetaarisesta inflaatiosta.
Lue lisää kysyntäinflaatiosta: Mitä kysyntäinflaatio tarkoittaa?
Kustannusinflaatio
Kustannusinflaatio tapahtuu, kun tuotannon kustannukset (kuten raaka-aineiden hinnat) kasvavat, mikä johtaa tuotteiden ja palveluiden hintojen nousuun. Toisin kuin monetaarisessa inflaatiossa, kustannusinflaatio johtuu tuotantokustannusten kasvusta, ei rahamäärän laajenemisesta.
Kustannusinflaatio eroaa myös monetaarisesta inflaatiosta sen laajuudessa. Kustannusinflaatiota tapahtuu usein hyvin kapeilla sektoreilla. Välillä tietyssä sektorissa voidaan nähdä kustannusinflaatiota, vaikka taloudessa olisi muuten deflaatiopainetta.
Lue lisää kustannusinfilaatiosta: mitä kustannusinflaatio tarkoittaa?
Deflaatio
Deflaatio on inflaation vastakohta, jossa yleinen hintataso laskee ja rahan ostovoima kasvaa. Deflaatio on myös monetaarisen inflaation vastakohta. Monetaarisessa inflaatiossa kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, kun taas deflatorisessa ympäristössä se pienenee.
Deflaatio on keskuspankkien painajainen. Ne saattavat siitä huolimatta ajaa deflatorista politiikkaa eli pienentää tasettaan, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos hintataso uhkaa taloudessa kääntyä laskuun, ne yleensä turvautuvat monetaariseen inflaatioon tilanteen korjaamiseksi.
Voidaankin todeta, että monetaarinen inflaatio on lääke deflaation hoitamiseksi, ja päin vastoin. Lue lisää deflaatiosta: mitä deflaatio tarkoittaa?