By Natsi-Saksan ydinaseohjelma uhkasi koko maailmaa
Natsi-Saksan ydinohjelma on yksi toisen maailmansodan tärkeistä ja mielenkiintoisista sivuhaaroista. Ajatus ydinaseesta Hitlerin ulottuvilla herätti pelkoa ympäri maailmaa, ja kirjailija Damien Lewis kertoo uutuusteoksessaan Winston Churchillin aloittamasta huippusalaisesta ohjelmasta tähän liittyen. Churchill pelkäsi Saksan räjäyttävän ydinaseen Lontoon yläpuolella ja käynnisti tästä johtuen yhden sodan salaisimmista projekteista: Operation Peppermint. Kyseinen operaatio alkoi valmistaa Iso-Britanniaa mahdolliseen ydinaseiskuun.
Ongelma Saksan mahdollisessa iskussa ei olisi ollut pelkästään ydinaseen aiheuttama tuho, vaan sen käytöstä johtuva taistelumoraalin lasku. Samaan aikaan käynnistettiin myös lukuisia vakoiluoperaatiota Saksaa kohtaan, joiden tarkoituksena oli tuhota maan ydinaseohjelma. Tai vähintään hidastaa sitä niin paljon, että liittoutuneet ehtisivät rakentaa oman pomminsa ensin.
Ydinaseohjelma on mielenkiintoinen osa toista maailmansotaa ja olisi voinut ratkaista koko maailman kohtalon päättyessään toisin. Rintamalla kärsityt voitot tai tappiot eivät olisi merkinneet enää mitään, jos Hitler olisi voinut uhata muuta maailmaa ydinaseella. Miten lähelle Saksa sitten pääsi ydinpommin rakentamista? Tästä kerromme seuraavassa.
Natsi-Saksan ydinohjelma sai tärkeitä resursseja
Huoli Saksan ydinohjelmasta alkoi kasvaa merkittävästi 1930-luvun lopulla. Yksi tärkeä virstanpylväs ydinvoiman historiassa on vuosi 1938, jolloin saksalaiset tiedemiehet onnistuivat halkaisemaan atomin ja kehittämään keinotekoisen fissioreaktion. Tämä herätti suurta huolta liittoutuneiden puolella, sillä Saksa vaikutti olevan alan tutkimuksessa jopa useamman vuoden kilpailijoitaan edellä.
Seuraavaksi Saksa miehitti Tšekkoslovakian, jonka vuoristosta löytyi Euroopan ainoa uraanikaivos. Hitlerin joukot valloittivat sodan alkumetreillä Puolan, jonka jälkeen Wehrmacht otti haltuunsa Tanskan ja Norjan. Tämä huolestutti liittoutuneita entisestään, sillä Norjan valloituksen yhteydessä natsien haltuun jäi Euroopan ainoa raskasvesitehdas.
Matkalla Norjaan saksalaiset miehittivät myös Kööpenhaminan teoreettisen fysiikan laitoksen. Sen avainhenkilöihin kuului Niels Bohr, joka oli saanut Nobelin palkinnon 1922 atomin rakenteen selvittämisestä. Saksa valloitti samana vuonna myös Belgian, jossa sen haltuun tuli maailman suurin uraanivarasto.
Liittoutuneiden huoli oli siis ymmärrettävää. Vuonna 1940 Saksalla oli hallussa valtavat uraaniresurssit, raskasvesitehdas sekä alan parhaat tiedemiehet ja insinöörit. Tämän lisäksi Saksa oli diktaattorin komennuksessa, joka saattoi ohjata projektille lähes rajattomat resurssit.
Churchillin huippusalainen projekti valmisti Britanniaa iskuun
Winston Churchillin Operation Peppermint oli 1942-1943 aikoihin täydessä käynnissä, ja Englannin suurkaupunkeihin sijoitettiin radioaktiivisen laskeuman torjumiseen erikoistuneita tiimejä. Lisäksi lääkäreitä ryhdyttiin neuvomaan radioaktiivisen myrkytyksen aiheuttamien oireiden hoitamisessa. Myös Yhdysvalloissa valmisteltiin ohjeita suurkaupunkien evakuointeihin. USA:n tiedemiehet olivat myös tutkimuksissaan saksalaiskollegoita vuosia perässä, joten uhka ydinasekilvan häviämisestä oli todellinen.
Churchillin pelot olivat huipussaan 1943 Saksan kehitettyä Lontoota uhkaavat V2-raketit. Kyseiset raketit olivat ensimmäiset maata kiertävälle radalle nousevat objektit, eikä niitä voitu käytännössä torjua lainkaan. Liittoutuneet pelkäsivät Saksan liittävän raketteihin ydinkärjen.
Tässä vaiheessa oli selvää, että ainoa varma keino estää Saksan ydinaseisku olisi sabotoida sen ydinaseohjelma tavalla tai toisella. Tämä johti lukuisiin uskaliaisiin operaatioihin, joista yksi kuuluisin on varmasti Norjan raskasvesitehtaalle tehty isku. Britannian ensimmäinen kommandoryhmä epäonnistui, ja iskussa henkiin jääneet miehet joutuivat Gestapon kidutettaviksi ja teloitettaviksi.
Uusi ryhmä sai kuitenkin aikaan halutun tuloksen uskaliaalla yrityksellä, joka on jälkeen päin nimetty myös brittien erikoisjoukkojen SOE:n onnistuneimmaksi sodanaikaiseksi operaatioksi. Tämän jälkeen norjalaiset vastarintaliikkeen jäsenet upottivat myös aluksen, jolla Saksa yritti kuljettaa loput materiaalista pois Norjasta.
Saksan resurssit eivät käytännössä riittäneet
Kuinka lähellä Saksa lopulta oli ydinaseen kehittämistä? Vaikka tiedemiehet olivat liittoutuneita selvästi edellä 1930-luvun lopussa, niin Hitlerin Saksa ei loppujen lopuksi ollut edes lähellä ydinaseen valmistusta. Ydinaseohjelma oli niin iso uhka liittoutuneille, että sitä olisi sabotoitu tavalla tai toisella jatkuvasti.
Vaikka edellä mainittu Norjan raskasvesitehtaan operaatio olisi epäonnistunut, niin vastaavia iskuja olisi tapahtunut lisää. Liittoutuneet alkoivat myös pommittaa Saksan maaperää yhä kiihtyvällä tahdilla, joka haittasi maan kaikkia teollisia toimintoja mitä suuremmassa määrin.
Tämän lisäksi Saksassa oli myös sisäisiä ongelmia. 1940-luvun alussa sodan uskottiin loppuvan parissa vuodessa, joten ydinaseen kehitys nähtiin varsin epäolennaisena projektina ratkaisun kannalta. Sotahan olisi ohi jo kauan ennen kuin projekti valmistuisi. Tämän lisäksi monia nuoria tekniikan alan ihmisiä ja tiedemiehiä oli matkannut rintamalle sotaan, ja jäljelle jäävät keskittyivät liikaa oman uransa pönkittämiseen.
Tutkijat ovat myös jälkeen päin spekuloineet sillä, sabotoivatko Saksan omat tiedemiehet projektia. Tiedeyhteisö ei ollut natsiaatteen kannalla, ja tilanne olisi voinut olla erilainen vapaassa demokratiassa.
Käytännössä Natsi-Saksa oli liian kaoottisessa tilassa rakentaakseen ydinaseen. Maa oli liittoutuneiden sabotoinnin ja pommitusten kohteena, eikä sen tiedeyhteisö ollut yhtenäinen. Tilanne oli täysin erilainen muutamaa vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa, jossa ydinpommi saatiin lopulta rakennettua – tunnetuin seurauksin.
Kuva: Adobe Stock
What is your reaction?
