By Analogisella teknologialla on muutakin kuin nostalgia-arvoa
Todetaan alkuun, että humanistina pohjaan tämän artikkelin analogisuus-käsitteen Wikipedia-määritelmään. Polaroid-kamera (eli instant-kamera, valmistajia on ollut muitakin) ja C-kasetti soittimineen takuulla osuvat tälle osastolle, joten jutellaan muun muassa niistä.
Yle mukaan C-kasetista on tullut taas ilmiö, mikä tällaiselle 1973 syntyneelle analogisen maailman kasvatille sekä kasariaikoijen paatuneelle kasetilta kasetille äänittelijälle soittelee hurjan nostalgisia kelloja. Vai pitäisikö sanoa että laulelee suhisevasti ja venyttävästi Madonnan esikois-LP:n biisejä. Minnehän sekin kasetti on joutunut? Madonna oli niin kova sana, että hänen tuotantonsa kopioimiseen käytettiin kallista TDK-kasettia, ei puolet halvempaa ja kymmenen kertaa huonompaa Silveriä.
C-kasetti on digiajan näkökulmasta kiehtova tuote. Se on paitsi fyysisesti olemassa niin käytännössä särkymätön: kasetin voi huolettaa tiputtaa lattialle tai vaikka parvekkeelta, sen voi viedä saunaan (en keksi mitään syytä miksi, mutta voi viedä jos haluaa), sen niskapuolella voi vaikka krapata autonsa ikkunan jäästä. Sen tallennusmuoto ei koskaan vanhene ja sitä voi toistaa laitteilla, joita ei koskaan tarvitse mitenkään päivittää. Tänään C-kasetille kopioitava ja tallelokeroon säilöttävä, vaikkapa Cheekin “musiikkia” sisältävä taltiointi ja kasettisoitin ovat tuhannen vuoden kuluttua täysin käyttökelpoisia oletuksella, että soittimelle saadaan virtaa. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Entä sitten? Pokasahakin säilyy, toimii ja niin edelleen, silti kun pääsin viime vuonna seuraamaan puunkaatoa mahtavan monitoimikoneen kyydistä panin merkille koneen ja koko prosessin olevan täynnä digitaalitekniikkaa. Siirtymä digitaaliseen maailmaan on yhä käynnissä, mutta lopputulos on tiedossa: analogiselle saati ihmisen lihasvoiman hyödyntämiseen (kuten se pokasaha) pohjaaville tekniikoille jää maailmassa pelkkä nostalgia-arvo. Sähkömekaanisetkin laitteet – kuten se monitoimikone – ovat uudessa ajassa myös digitaalisia.
Silti vanhan teknologian nostalgia-arvoa tai käytännöllistä arvoakaan tuskin kannattaa väheksyä. E-kirjojen lukulaitteet tulivat jo hyvän aikaa sitten, mutta painetut kirjat eivät ole menossa pois. Painetun sanomalehden elintila Suomessa kapenee yhä enemmän lifestyle-tuotteen suuntaan, mutta aikakauslehtimarkkina ei ole vuosiin kutistunut lainkaan. Radionkuuntelijoista suurin osa ei hyödynnä digiradion mahdollisuuksia millään tavalla, vaikka heillä olisi sellainen käytettävissään.
Enemmän minua silti kiinnostaa esimerkiksi sen mainitun Polaroid-kameran paluu. Havahduin koko asiaan (josta oli uutisoitu hyvän aikaa sitten esimerkiksi Tekniikan maailmassa) kun sukulaissuhteiden kautta huomasin suomalaisteinien löytäneen Polaroid-kuvaamisen hurman.
2000-luvulla digiaikaan syntyneille Polaroid edustaa jonkinlaista nuorisohipsteröintiä sekä epäämääräistä cooliutta (nuoret eivät kuulemma sano enää cool, muta menköön), mutta myös mullistavaa teknologiaa: laite itsessään tuottaa fyysisen kuvan hetkessä. Kuva on ainutkertainen, muokkaamaton ja – jälleen kerran – jokseenkin ikuinen, jos sitä ei erikseen fyysisesti hävitä. Niin olisi digikuvasta tehty tulostekin, mutta kuka nykymaailmassa tulostaa valokuvia? Digitaalinen sisältö hukkuu ja unohtuu suunnattomaan kohinaan siinä kun Polaroid-kuva on ikuinen muisto siitä hetkestä, kun kuva on otettu ja tehty.
Polaroid-kamera teki jo paluunsa myös liiketaloudellisessa mielessä, seuraavana voi hyvinkin tulla C-kasetti. Noista ei tule minkäänlaista valtavirtaa ja digitaalisuus hallitsee, mutta kulttuurinen merkitys moisilla tallennusmuodoilla ja laitteilla tulee säilymään.
Katsotaan lopuksi peiliin. Minä en käytä somea enkä ole vähimmässäkään määrin kiinnostunut mistään teknologiasta sen itsensä vuoksi, mutten analogisessa ajassa eläneenä sinänsä tunne kaipuuta C-kasetteihin tai Polaroid-kameroihin. Analogisessa todellisuudessa minua kiehtoo tasan yksi juttu: se ei vaadi käyttäjältään mitään. Laitteita ja sovelluksia ei tarvitse koskaan päivittää, ne eivät ikinä kysy minulta sijaintiani eivätkä tiedustele sallinko evästeet, ne eivät tallenna käyttäjähistoriaani loputtomiin arkisoihinsa eivätkä myy noita tietoja epämääräisille tahoille.
Analoginen laite ei koskaan ota käyttäjältään mitään, se vain antaa. Tällä on tiettyä pysyvää arvoa todellisuudessa, jossa normikodin jääkaappikin on pian huomiota ja päivityksiä vaativa älylaite.
Kuva: Adrian Korter / Wikimedia Commons
_(7243327202).jpg){kind=link}