Sijoitussanasto: ota sijoitustermit haltuun!

sijoitussanasto
Tämä sivusto sisältää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Asialinja voi olla oikeutettu kompensaatioon, jos rekisteröidyt artikkeleissa mainittuihin palveluihin sivustomme linkkien kautta. Saat lisätietoja mainostamisen periaatteeista info-sivulta.

Tämä artikkeli on sijoitussanasto. Löydät tältä sivulta sijoittamiseen liittyviä termejä, jotka on hyvä hallita. Termit ovat listattuna aakkosjärjestyksessä. Voit siirtyä sijoitussanaston eri termeihin helposti sisällysluetteloa klikkaamalla!

Aktiivinen rahasto

Aktiivinen rahasto on sijoitusrahasto, jossa rahastonhoitaja tekee aktiivisia päätöksiä sijoitusten suhteen. Rahastonhoitaja hallinnoi aktiivisesti rahaston sisältämiä sijoituskohteita, kuten vaihtaa sijoituskohteita, kuten osakkeita tai tai bondeja pohjautuen markkina-analyysiin.

Aktiivisen rahaston tavoitteena on saavuttaa parempi tuotto kuin passiivisissa indeksirahastoissa, jotka pyrkivät seuraamaan tiettyä indeksiä mahdollisimman tarkasti. Aktiivisille rahastoille on tyypillistä korkeammat hallinnointipalkkiot verrattuna passiivisiin rahastoihin.

Sijoittajan on tärkeää ymmärtää, että moni aktiivinen rahasto ei pysty voittamaan passiivista indeksiä.

Alfa

Alfa viittaa sijoituksen tai sijoitusrahaston tuottoon verrattuna sen vertailuindeksiin. Alfa kertoo sen, kuinka hyvin sijoitusrahasto on onnistunut ylittämään markkinoiden tuoton eli passiivisen indeksin.

Positiivinen alfa tarkoittaa sitä, että sijoitus on tuottanut enemmän kuin sen vertailuindeksi. Negatiivinen alfa tarkoittaa, että sijoitus on tuottanut vertailuindeksiä vähemmän. Alfa osoittaa sijoitusrahastonhoitajan kyvyn lisätä arvoa aktiivisilla sijoituspäätöksillä.

Allokaatio

Allokaatio tarkoittaa sitä, miten sijoittaja jakaa varansa eri sijoituskohteiden, kuten osakkeiden, joukkalainojen ja korkoinstrumenttien, välillä. Tämän jaon tavoitteena on optimoida sijoitusportfolion tuotto-riski-suhde ottaen huomioon sijoittajan taloudelliset tavoitteet, riskinsietokyky ja sijoitushorisontti.

Allokaation perusperiaatteet ovat hajauttaminen ja tasapainottaminen:

  • Hajauttaminen: Hajauttamalla sijoitukset eri varaluokkiin ja maantieteellisille alueille sijoittaja voi vähentää portfolionsa kokonaisriskiä. Jos yksi sijoitus tai varaluokka kärsii tappioita, toisen varaluokan mahdollinen hyvä suoritus voi kompensoida näitä tappioita.
  • Tasapainottaminen: Sijoitusportfolion tasapainottaminen tarkoittaa sijoitusten uudelleen järjestämistä säännöllisesti varmistamaan, että ne pysyvät linjassa sijoittajan alkuperäisen allokaatiostrategian ja riskinsietokyvyn kanssa.

Allokoida on myös yleisesti käytetty verbi sijoittamisessa. Se tarkoittaa allokaation tekemistä. Termit ovat peräisin englanninkielisistä sanoista ”allocate” ja ”allocation”.

Arvo-osake (arvosijoittaminen)

Arvo-osake on sellainen osake, jonka markkinahinta on alhainen suhteessa sen perustavanlaatuisiin taloudellisiin mittareihin, kuten tulos per osake (EPS), kirjanpitoarvo, kassavirta tai osinkotuotto.

Arvo-osakkeiden tunnusomaisia piirteitä ovat:

  • Alhainen hinta suhteessa arvoon: Arvo-osakkeilla on tyypillisesti alhainen hinta suhteessa niiden todettuun tai kirjanpitoarvoon.
  • Vakaat, mutta vähemmän dynaamiset toimialat: Arvo-osakkeet ovat usein peräisin toimialoilta, jotka ovat vakiintuneita ja tuottavat säännöllistä, ennustettavaa kassavirtaa, mutta eivät välttämättä kasva nopeasti.
  • Korkeat osinkotuotot: Arvo-osakkeet tarjoavat usein korkeampia osinkotuottoja verrattuna markkinoiden keskiarvoon.
  • Vähemmän volatiliteettia: Nämä osakkeet ovat yleensä vähemmän volatiileja kuin markkinat keskimäärin.

Arvo-osakkeisiin perustuva sijoitusstrategia tunnetaan nimellä arvosijoittaminen. Arvosijoittaminen perustuu olettamukseen, että markkinat eivät aina arvosta osakkeita niiden todellisen arvon mukaisesti, ja ajan myötä markkina korjaa nämä arvostusvirheet.

Arvo-osakkeen vastakohta on kasvuosake.

Arvo-osuustili (AOT)

Arvo-osuustili on erityinen tili, jota käytetään arvopaperien, kuten osakkeiden, joukkovelkakirjalainojen ja rahasto-osuuksien, säilyttämiseen ja hallinnointiin sähköisessä muodossa. Se on välttämätön osa nykyaikaista arvopaperikauppaa, ja sen avulla sijoittajat voivat helposti ostaa, myydä ja pitää kirjaa sijoituksistaan.

Kun käyt osakekauppaa nettipankkisi tai online-palveluntarjoajan kautta, sinulle avataan aina henkilökohtainen arvo-osuustili.

Basis point

Basis point, lyhennettynä bp (monikossa bps), on yksikkö, jota käytetään kuvaamaan prosenttimuutoksia rahoitusmarkkinoilla. Yksi basis point vastaa 0,01 prosenttia (1/100 prosenttia) tai 0,0001 desimaalimuodossa.

Basis pointeja käytetään erityisesti korkojen, sijoitustuottojen ja rahoitusinstrumenttien hintojen muutosten kuvaamisessa. Esimerkiksi, jos keskuspankki nostaa ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksikköä, on helpompi sanoa noston olevan 25 basis pointsia.

Basis pointsien eli ”beisarien” avulla päästä siis eroon desimaaliluvuista.

Beta

Betaa käytetään kuvaamaan osakkeen, sijoitusrahaston tai sijoitusportfolion kokonaisriskiä suhteessa tiettyyn vertailuindeksiin tai markkinoihin kokonaisuudessaan. Se on osa kapitaaliomaisuuden hinnoittelumallia (CAPM), joka arvioi sijoituksen odotetun tuoton perustuen sen systemaattiseen riskiin ja odotettuun markkinatuottoon.

Beta-arvon merkitys on seuraava:

  • Beta-arvo 1: Jos sijoituksella on beta-arvo 1, sen odotetaan liikkuvan markkinoiden mukaisesti. Eli jos markkinat nousevat 10%, tämän sijoituksen odotetaan myös nousevan noin 10%.
  • Beta yli 1: Beta-arvo yli 1 tarkoittaa, että sijoitus on volatiilimpi kuin markkinat. Esimerkiksi beta-arvo 1,5 tarkoittaa, että jos markkinat nousevat 10%, sijoituksen odotetaan nousevan 15%. Samoin, jos markkinat laskevat 10%, sijoituksen odotetaan laskevan 15%.
  • Beta alle 1: Beta-arvo alle 1 tarkoittaa, että sijoitus on vähemmän volatiili kuin markkinat. Esimerkiksi beta-arvo 0,5 tarkoittaa, että jos markkinat nousevat 10%, sijoituksen odotetaan nousevan vain 5%. Samoin, jos markkinat laskevat 10%, sijoituksen odotetaan laskevan vain 5%.
  • Negatiivinen beta: Harvinaisempi tilanne on negatiivinen beta, joka tarkoittaa, että sijoitus liikkuu vastakkaiseen suuntaan markkinoiden kanssa. Tämä voi olla ominaista joillekin erikoistuneille rahoitusinstrumenteille tai suojausstrategioille.

Beta on hyödyllinen työkalu sijoittajille riskinhallinnassa ja sijoitusportfolion hajauttamisessa.

Blue chip

”Blue chip” viittaa suuriin, hyvin vakiintuneisiin ja taloudellisesti vahvoihin yrityksiin, jotka ovat olleet olemassa pitkään ja joilla on vankka maine luotettavina sijoituksina. Termi ”blue chip” juontaa juurensa pokerista, jossa siniset pelimerkit (blue chips) ovat arvokkaimpia.

Blue chip -yritysten tunnusmerkkejä ovat:

  1. Markkina-arvo: Blue chip -yritykset ovat usein markkina-arvoltaan suuria tai erittäin suuria. Ne ovat usein johtavia yrityksiä omilla toimialoillaan.
  2. Vakaa ja luotettava tuotto: Nämä yritykset ovat tunnettuja vakaista ja luotettavista tuotoistaan sekä kyvystään selviytyä taloudellisesti vaikeina aikoina.
  3. Osinkojen maksu: Blue chip -yritykset maksavat usein säännöllisiä osinkoja osakkeenomistajilleen. Ne ovat tunnettuja kyvystään ylläpitää ja kasvattaa osinkojaan vuosien mittaan.
  4. Hyvä maine ja vankka historia: Näillä yrityksillä on pitkä historia menestyksekkäästä liiketoiminnasta ja hyvä maine markkinoilla.

Blue chip -yrityksistä puhutaan usein Yhdysvaltojen osakemarkkinaan liittyen, mutta termiä voidaan käyttää kaikissa markkinoissa. Yhtiöt kuten Amazon, McDonald’s ja Apple ovat blue chip -kategoriassa.

Bondi

Bondi eli joukkovelkakirjalaina on lainamuoto, jossa lainanantaja (sijoittaja) lainaa rahaa yrityksille tai valtioille. Lainanottoja lupaa maksaa lainan takaisin tiettyyn päivämäärään mennessä ja maksaa korkoa (yleensä vuosittain tai puolivuosittain) laina-ajan kuluessa.

Bondien keskeiset ominaisuudet ovat:

  • Pääoma: Bondin nimellisarvo tai pääoma on summa, jonka lainanottaja maksaa takaisin laina-ajan päättyessä.
  • Korko: Kuponkikorko on prosenttiosuus bondin nimellisarvosta, jonka bondin haltija saa säännöllisin väliajoin. Korko voi olla kiinteä tai muuttuva riippuen bondin ehdoista.
  • Maturiteetti: Maturiteetti tarkoittaa aikaa, joka kuluu bondin liikkeeseenlaskusta sen erääntymiseen, eli aikaa, jona lainanottaja on velkaa sijoittajalle.
  • Luottoriski: Bondin luottoriski viittaa lainanottajan kykyyn maksaa korkoja ja palauttaa pääoma laina-ajan päättyessä. Korkeamman luottoriskin bondit tarjoavat yleensä korkeamman koron.
  • Markkinahinta: Bondien markkinahinnat voivat vaihdella korkotasojen ja lainanottajan luottokelpoisuuden muuttuessa. Jos korkotasot nousevat, olemassa olevien bondien hinnat laskevat yleensä, ja päinvastoin.

Bondit ovat suosittuja sijoituksia, sillä ne tarjoavat ennustettavaa tuloa ja ovat tyypillisesti vähemmän riskialttiita kuin osakkeet. Ns. 60/40 -portfolio eli 60 % osakkeita 40 % bondeja on ollut suosittu sijoitusstrategia kymmeniä vuosia.

Lue lisää: mikä on bondi eli joukkovelkakirja?

Bull ja bear (härkä ja karhu)

”Bull” ja ”Bear” ovat termejä, joita käytetään kuvaamaan kahta erilaista markkinoiden suuntausta tai sijoittajien asenteita pörssimarkkinoilla:

  • Bull Market (härkämarkkina): Bull-markkinassa sijoitusten kurssit nousevat. ”Bull” eli härkä symboloi sijoittajien optimismia, uskoa talouden kasvuun ja odotuksia osakkeiden, indeksien tai muiden arvopapereiden arvon noususta. Härkämarkkinoiden aikana sijoittajien luottamus on korkealla, talous näyttää olevan kasvussa, ja yleinen tunnelma markkinoilla on positiivinen.
  • Bear market (karhumarkkina): Bear-markkinassa sijoitusten kurssit laskevat. ”Bear” tai karhu edustaa pessimismiä markkinoilla. Karhumarkkinoiden aikana sijoittajat ovat huolestuneita tai negatiivisia talouden tulevaisuuden näkymistä, ja tämä näkyy laskevina osakekursseina ja yleisenä varovaisuutena sijoituksissa.

Näitä termejä käytetään myös kuvaamaan yksittäisen sijoittajan asennetta tai näkemystä markkinoista. ”Bullish” sijoittaja uskoo markkinoiden nousevan, kun taas ”bearish” sijoittaja uskoo markkinoiden laskevan.

Buy & hold

Buy & hold -strategia on sijoitusstrategia, jossa sijoittaja ostaa osakkeita tai muita arvopapereita ja pitää niitä salkussaan pitkän ajanjakson ajan, tyypillisesti useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tämän strategian perusajatuksena on, että pitkällä aikavälillä markkinat kasvavat ja tuottavat voittoa, huolimatta lyhyen aikavälin markkinavaihteluista.

Buy & hold -strategian vastakohta on treidaus, jossa osakkeita pidetään hyvin lyhyitä jaksoja, joskus vain tunteja.

Buy & hold -strategia sopii parhaiten sijoittajille, jotka eivät halua olla aktiivisesti mukana päivittäisessä kaupankäynnissä ja jotka voivat sietää markkinoiden lyhytaikaisia heilahteluja.

Cost of carry

”Cost of carry” (kantokustannus) on termi, jota käytetään kuvaamaan kaikkia kustannuksia, jotka liittyvät sijoitusinstrumentin, kuten osakkeiden, joukkovelkakirjalainojen, hyödykkeiden tai johdannaisten, pitämiseen. Nämä kustannukset voivat sisältää rahoituskustannukset, säilytyskustannukset, vakuutukset ja muut kulut.

Kantokustannuksen keskeiset osat ovat:

  • Rahoituskustannukset: Jos sijoitus on rahoitettu velkarahalla, kantokustannuksiin sisältyvät korot, jotka maksetaan lainanottajalle.
  • Säilytyskustannukset: Fyysisille hyödykkeille, kuten kullalle tai öljylle, säilytys voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Säilytyskustannukset voivat sisältää varastointi- ja vakuutusmaksut.
  • Vakuutusmaksut: Tietyt sijoitukset vaativat vakuutusta suojaamaan niitä varkauden, vahingon tai muiden riskien varalta.

Cost of carry on tärkeä harkittaessa sijoituksen kokonaistuottoa, sillä se voi merkittävästi vaikuttaa sijoituksen nettotuottoon. Esimerkiksi futuurimarkkinoilla kantokustannukset vaikuttavat futuurisopimusten hintoihin, ja ne on otettava huomioon arvioitaessa sijoituksen kannattavuutta.

CPI

CPI eli Consumer Price Index on taloudellinen mittari Yhdysvalloissa, joka mittaa keskimääräisen hintatason muutosta koriin kuuluvien kulutustavaroiden ja -palveluiden osalta tietyllä ajanjaksolla.

CPI on yleisesti hyväksytty indikaattori inflaation mittaamiseen. Uutisissa CPI:stä puhutaan usein vuositason vertailuna. Esimerkiksi 3,5 % CPI tarkoittaa hintojen nousua prosenteissa vuoden takaiseen. Tämän lisäksi CPI:n muutoksia seurataan myös kuukausitasolla.

CPI on tarkkaan määritelty kori tuotteita ja palveluita. Sen suurin yksittäinen tekijä ovat vuokrat. Merkittäviä kategorioita ovat myös ruoka ja energia. Keskuspankit ja valtiot seuraavat myös eri CPI-variantteja, kuten Core CPI eli pohjainflaatio.

Suomessa on käytössä KHI eli kuluttajahintaindeksi. Se toimii vastaavalla idealla, mutta painotukset ovat hieman erilaisia.

Default

Default eli maksukyvyttömyys tarkoittaa tilannetta, jossa velallinen ei maksamaan velkojaan takaisin sovitun aikataulun mukaisesti. Tämä voi ilmetä esimerkiksi laiminlyötynä lainanlyhennyksenä, korkomaksuna tai muuna rahoitussopimuksen mukaisena maksuna.

Defaultista puhutaan valtioihin ja yrityksiin liittyen, ei yksityishenkilöihin.

Velkojille default merkitsee luottotappiota, koska he eivät saa takaisin lainaamaansa pääomaa tai korkoja täysimääräisesti. Maksukyvyttömyys heikentää myös lainaajan luottoluokitusta, mikä vaikeuttaa uuden rahoituksen saamista ja voi nostaa tulevien lainojen korkokustannuksia.

Default ei tarkoita välttämättä samaa kuin konkurssi. Valtio voi esimerkiksi maksaa osan lainoistaan tai defaultata tietylle lainaerälle.

Diskonttaus

Diskonttaus on menetelmä, jolla lasketaan tulevaisuuden rahavirtojen nykyarvo. Tämä prosessi perustuu ajatukseen, että raha, joka on saatavilla tänään, on enemmän arvoinen kuin sama summa tulevaisuudessa, johtuen rahan aika-arvosta.

Diskonttauksessa tulevaisuudessa saatavien rahamäärien arvoa alennetaan diskonttokorkoa käyttäen, jotta ne voidaan muuttaa nykyarvoon.

Diskonttauksen keskeiset elementit ovat:

  • Rahan aika-arvo: Rahan aika-arvo perustuu siihen, että rahalla on potentiaalia tuottaa lisätuloa, esimerkiksi korkotuottoa, jos se sijoitetaan nyt eikä myöhemmin.
  • Diskonttokorko: Diskonttokorko on korkoprosentti, jota käytetään tulevaisuuden rahavirtojen nykyarvon laskemiseen. Se voi heijastaa sekä odotettua tuottoastetta että rahan lainaamisen kustannusta.
  • Nykyarvo (NPV): Nykyarvo on diskonttausprosessin lopputulos. Se kertoo, kuinka paljon tulevat rahavirrat ovat arvoltaan tämän päivän rahassa.

Diskonttaus tulee usein esiin osakesijoittamisesta. Mitä korkeampi korkotaso on tällä hetkellä, sitä korkeampi on diskonttokorko. Tämä johtaa siihen, että yritysten tulevat tuotot ovat vähemmän arvokkaita tänään korkeiden korkojen ympäristössä.

Diskonttaus on keskeinen käsite rahoituksessa ja talousanalyysissä, ja sitä hyödynnetään laajasti investointien, yritysostojen, projektien ja muiden taloudellisten päätösten arvioinnissa.

Diversifiointi

Diversifiointi tarkoittaa hajauttamista. Diversifiointi on tyypillinen sijoitusstrategia, jossa sijoitukset jaetaan useisiin eri omaisuusluokkiin, toimialoihin ja maantieteellisiin alueisiin.

Hajauttamisen keskeisiä piirteitä ovat:

  • Riskin vähentäminen: Hajauttamalla sijoitukset eri varoihin sijoittaja voi vähentää portfolionsa kokonaisriskiä. Kun yhden varan arvo laskee, toisen varan arvon nousu voi kompensoida tappion.
  • Omaisuusluokkiin hajauttaminen: Sijoittaja voi hajauttaa sijoituksensa eri varaluokkiin, kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin, kiinteistöihin ja raaka-aineisiin. Eri varaluokat reagoivat usein eri tavoin markkinoiden muutoksiin.
  • Maantieteellinen hajauttaminen: Sijoittamalla eri maantieteellisille markkinoille, sijoittaja voi vähentää maakohtaisten taloudellisten tapahtumien, kuten poliittisen epävakauden tai taloudellisen taantuman, vaikutusta salkkuunsa.
  • Toimialahajautus: Sijoittamalla eri toimialoille, kuten teknologiaan, terveydenhuoltoon tai rahoituspalveluihin, voi vähentää toimialakohtaisen laskun vaikutuksia.

Diversifioinnin tavoitteena on pienentää kokonaisriskiä ja vakauttaa sijoitusportfolion tuottoja. Hajauttamisen avulla sijoittajat voivat välttää liiallisen riippuvuuden yhdestä sijoituskohteesta tai markkinasegmentistä, mikä voi auttaa vähentämään odottamattomien markkinamuutosten aiheuttamia tappioita.

EM (Emerging Markets)

EM eli Emerging Markets viittaa talouksiin, jotka ovat kehittyneiden maiden (esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Euroopan) ja kehitysmaiden välissä. Nousevat markkinat tunnetaan nopeasta talouskasvustaan ja teollistumisen sekä modernisoitumisen prosessista. Ne tarjoavat sijoittajille sekä suuria mahdollisuuksia että merkittäviä riskejä.

Esimerkkejä nousevista markkinoista ovat Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan taloudet, jotka tunnetaan myös BRICS-maina. Sijoittajat voivat sijoittaa nouseviin markkinoihin suoraan osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin tai käyttämällä erilaisia rahastoja ja ETF:iä (Exchange-Traded Funds), jotka keskittyvät nouseviin markkinoihin.

ETC

ETC eli Exchange Traded Commodity on pörssinoteerattu hyödyke. Se tarjoaa sijoittajille helpon ja likvidin tavan sijoittaa raaka-aineisiin, kuten metalleihin, energiaan tai maataloustuotteisiin.

ETC:t ovat samankaltaisia kuin ETF-rahastot(Exchange Traded Funds), mutta niiden keskeinen ero on siinä, että ETC:t keskittyvät yksinomaan raaka-aineisiin.

ETC:t voivat olla:

  • Fyysisesti tuettuja: Joissakin tapauksissa ETC:t ovat fyysisesti tuettuja, mikä tarkoittaa, että ne pitävät hallussaan fyysistä raaka-ainetta, kuten kultaa tai hopeaa. Tämä antaa sijoittajille mahdollisuuden sijoittaa raaka-aineisiin ilman tarvetta varastoida tai hallita fyysistä tuotetta.
  • Futuureihin perustuvia: Toiset ETC:t perustuvat futuureisopimuksiin, joissa ne sijoittavat raaka-aineiden futuureihin. Tällöin sijoittajat saavat altistusta raaka-aineiden hintaliikkeille ilman fyysisen tuotteen omistamista.

ETF

ETF eli Exchange Traded Fund on pörssinoteerattu rahasto. ETF seuraa tyypillisesti tietyn indeksin, kuten osake- tai joukkovelkakirjaindeksin, suorituskykyä. ETF voi koostua monista eri arvopapereista, jotka vastaavat indeksin koostumusta. ETF-rahasto-osuuksia voi ostaa pörssistä aivan kuten osakkeita.

ETF:ien keskeisiä piirteitä ovat:

  • Likviditeetti: Koska ETF:t ovat pörssissä kaupattavia, niitä voidaan ostaa ja myydä kuten tavallisia osakkeita. Tämä tarjoaa sijoittajille joustavuutta ja helppoutta sijoitusten hallinnassa.
  • Alhaiset hallinnointikustannukset: ETF:t ovat yleensä passiivisesti hallinnoituja, mikä tarkoittaa, että niiden hallinnointikulut ovat usein alhaisemmat kuin aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen.
  • Hajautus: ETF tarjoaa helpon tavan hajauttaa sijoituksia, sillä yhdellä transaktiolla saa salkkuun useita eri arvopapereita.

ETF:ien suosio perustuu niiden kykyyn tarjota helppo pääsy moniin eri markkinoihin ja varaluokkiin, hajautuksen hyödyt ja alhaiset kustannukset. Niitä käytetään sekä pitkän aikavälin sijoitussuunnitelmien osana että lyhyen aikavälin kaupankäynnin välineenä.

Lue lisää: mikä on ETF?

Antti Hyppänen
Antti Hyppänen

Antti Hyppänen on yli kymmenen vuoden kokemuksella varustettu sijoittaja ja makrotalouden seuraaja. Antti tunnetaan Suomessa myös kryptovaluutta-alan asiantuntijana. Hän on Bitcoinkeskus.com -sivuston perustaja, joka on Suomen suurin kryptovaluutta-aiheinen verkkosivusto. Antti toimii säännöllisesti myös kolumnistina Nordnet.fi ja Sijoitustieto.fi -sivustoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *